Free counter and web stats

keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007

Vihdoinkin kotona!

Kolmentoista vuoden odotuksen jälkeen olemme saapuneet KOTIIN! Ensiasuntomme on ihana kolmikerroksinen koti, joka on kolmen päivän uurastuksen jälkeen saatu asuttavaan kuntoon. Pohkeet ovat kipeämmät kuin koskaan BodyStepin jälkeen portaiden nousemisesta ja laskemisesta sekä tavaroiden nostelusta ja kyykkäämisestä. Mieli on taas iloisempi kuin parhaimman jumpankaan jälkeen!

Suurin osa tavaroista on löytänyt oman paikkansa, vaikka pientä kodin laittoa sekä uusien hankintojen tekemistä riittää varmaan vielä useammaksi kuukaudeksi. Kotimme näyttää kuitenkin jo enemmän kodilta kuin varastolta, koska pahvilaatikkoröykkiöt on siirretty maan uumeniin kellarikerrokseen. Olohuone ja keittiö ovat jo melkein valmiita. Aikko-täti silitti ja laittoi niihin tänään jo verhojakin. Vesa taas on naputellut tauluille paikkoja. Olen löytänyt itsestäni aivan uusia puolia! Vesa piti minua jo aivan nipona, kun mittailin tarkasti taululle paikkoja. Tuntuu niin uskomattoman hienolta ajatella, ettei tästä talosta tarvitse toivottavasti aivan lähivuosina muuttaa pois.

Lapset viihtyvät paremmin kuin hyvin! Heti tiistaiaamuna kello 10 saapuivat kadun lapset toivottamaan Anttonia ja Lauraa tervetulleeksi leikkeihin. Heitä oli jo odotettu hartaasti! Lasten äidin mukaan lapset olisivat tullet jo kahdeksalta ellei äiti olisi estänyt. Yksi pikkutytöistä henkäisi kuuluvasti eteisen ovella ja totesi: "Kirkkoherran koti!"

Lapsia ei ole paljon näkynyt kotona eilen eikä tänään. Mikaelkin viilettää kovasti mukana. Antton, 8 v, kysyy sentään luvan, jos lähtee kadulle pyöräilemään. Mikael, 2 vuotta, ei turhaan lupia kysele. Eilen Vesa näki ikkunasta, että Mikael viiletti sinisellä kolmipyöräisellään keskellä Leonorankujaa. Voitte rukoilla suojelusenkeleitä pikkuisen poikamme turvaksi! Tänään sattui jo pieni onnettomuus, kun naapurin lapsen pyörä jäi auton alle. Onneksi pyörä oli kadulla yksinään.

Illalla Mikael oli ulkona tiikeripuvussa häntä heiluen. Siitä isommat lapset olivat keksineet perustaa jalkapallojoukkueen nimeltään "Tiikerit". Miksu-tiikeri on tietysti valmentaja. Jalkapallon lisäksi täällä on pelattu katusählyä ja koripalloa sekä vierailtu naapureiden kodeissa ja pihoilla. Huomenna voi jo hyvillä mielin kutsua meillekin lapsia "virallisemmin" kylään, kun yläkertakin alkaa olla vähän siedettävämmässä kunnossa.

Olemme saaneet kokea ihmeellistä kristittyjen rakkautta viimeisten viikkojen aikana!Erityiskiitokset Kaijalle ja Reijolle, jotka lainasivat kotiaan Kiljusen herrasväelle. Uhkarohkea teko! Saimme nauttia ihanista kesälomapäivistä hyvien kirjojen ja mahtavien lelujen parissa. Ilmatkin olivat uskomattoman hienot! Kiitoksia myös Markolle ja Annalle, jotka ovat uhranneet monta päivää perheemme muuttohässäkkään. Samoin kiitämme kaikkia muuttomiehiä ja niitä muuttomiehiä ja -naisia, jotka eivät päässeet paikalle liian innokkaiden ja nopeiden muuttajien vuoksi. Kiitos myös Aikolle avusta! Kiitos myös Monikalle ja Pertille hyvän sohvan myynnistä. Olemme enemmän kuin tyytyväisiä!

Jumala on hyvä, uskomattoman hyvä! Kaikki on hänen suurta hyvyyttään ja rakkauttaan. Olemme saaneet enemmän kuin olemme ansainneet!
Elina

maanantaina, kesäkuuta 11, 2007

Lähetysjuhlilla

Kun me tänä vuona lähdetiin lähetysjuhlille niin me mentiin autolla
Olisin halunnut mennä junalla koska se olisi ollut nopeampi.
Melkein koko matka meni junarata vieressä.
Kun me tultiin perille niin oli aika paljon autoja parkissa oneksi löyty paikka.
Me tultiin sinne kun oli vapaa aika.
Me mentiin ostamaan lättyjä ja jätskiä mummin kanssa.
Sitten alko lasten omat avajaiset jossa heitettin palloja.
jos sai kiini niin sai sen omaksi.
Siellä oli kiinalainen juttu.
Sen jälkeen me mentiin konsertiin.
Ja sitten lähdetiin kotiin.
Kun me oltiin kotona niin kello oli aika paljon.
Me päästiin nukkumaan vasta puolikahdeltatoista.
Me herätiin seitsemältä ja sitten isi sano että me päästään junalla koska isin piti mennä autolla töihin.
Olisin halunut mennä r junalla mutta eiehditty niin piti mennä h junalla.
juna kyllä meni nopeaa paljon nopeampaa kuin autot.
kun me oltiin hyvinkään asemalla niiin hyppäsimme pois junasta.
olin luulut että on helppoa mennä asemalta lähetysjuhlille vaikka ei ollutkaan.
me ihmeteltiin että miten sinne pääsee onneksi löydetiin.
Siten me mentiin lasten teltalle.
Siellä oli ohjelma loppumassa.
Oneksi ehditiin vielä.
päivällä oli eri pisteitä.
ensin kävin nukketeaterissa sitten askartelin semmoisenkopan jossa oli naru ja narun pääsä oli pallo ja sitä palloa piti yrittää saada kosiihen koriin.
Tein myös seepra piirustuksen.
Sitten oli vapaa aika.
vapaa ajan jälkeen oli perhejuhla aikusten teltassa.
Siellä yhen ison maapallon piti kiertää ihmisten kädessä.
Sen jälkeen me syötiin makkaraaja ja mentiin musikaaliin pipliaa pliis.
Ja sitten lähdetiin kotiin.
Sunnuntai aamuna me herätiin seitsemältä ja sitten lähdetiin autolla isi ei ollu mukana.
Siellä oli perhejumalanpalvelus.
sitten me syötiin lättyjä ja leikitiin.
meillä oli hauskat lähetysjuhlat.
antton

perjantaina, kesäkuuta 08, 2007

hauska päivä

Tänään me käytiin puistossa kun me tultiin parkki paikalle niin näky paljon autoja.
me päästiin melkein samalle paikalle missä oltiin eilen.
Äiti sano että meille varattu paikka.
Kun me sitten päästiin autosta pois niin tuli sirkus autoja koska tänään olisi järvenpäässä
sirkus.
Meidän piti odottaa että kaikki autot ja rekat ajaisi mutta sitten ne pysähty niin päästiin läpi.
Kun me päästiin puistoon niin luultiin että siellä on paljon ihmisiä mutta kaikki olikin menny
rannalle.
Meillä oli hauskaa kun sai olla rauhassa.
Mutta sitten sinne tuli päiväkoteja eikä enää oltu rauhassa.
Sitten me lähdettiin tuusulanjärveen uimaan.
Viimeksi olin käynyt uimassa pari päivää sitten.
Silloin vesi oli +16
mutta tällä kertaa +19
Oli lämmintä.
Miksu kävi niin pitkällä että vesi osu mahaan.
itse kävin lauran kanssa vain polviin asti
sen jäkeen me heitettiin keppiä ja se piti hakea.
Laura heitti niin pitkälle että kukaan ei halunnu hakea.
Olin rokhein ja lähdin hakemaan.
Sain kepin ja sitten laura sano: hyvä Antton.
sitten työnsin kepin rantaan ja lähdin uimaan takaisin.
Tein samaa juttua koko ajan enkä malttanut lopettaa.
Mutta sitten piti laittaa vaatteet kun äiti pesi muitten jalat niin että ekana mentiin veteen seisomaan ja sitten kannettiin pyyhkeelle ja kuivattiin ja laitetiin sandaalit.
Kun oli mun vuoro niin Äiti vei pyyhettä lähemmäs vettä ja jakso just ja just kantaa mut pyyhkeelle.
Meillä oli hauskaa kun sai uida.
Antton

torstaina, kesäkuuta 07, 2007

Tekoblondi vauhdissa!

Rakas mieheni on täysin vakuuttunut siitä, että Luoja teki kohtalokkaan virheen hiusvärini kohdalla. Hänen mielestään olen sisäisesti aito blondi, vaikka passissani hiustenväriksi on merkitty tumma. Onneksi nykyään Luojan virheitä voi korjailla kampaamossa. Ulkoinen olemukseni on alkanut Vesan mielestä kuvata enemmän todellista minääni vaaleiden raitojen ansiosta. Blondiudellani hän tarkoittaa sitä, että olen stereotyyppinen nainen, jonka logiikkaa miehen on mahdoton ymmärtää, mutta jota on ah niin vaikea vastustaa...

Blondiuteni tulee esille esimerkiksi suhtautumisessani koneisiin. Kohtelen kaikkia koneita ikäänkuin ne olisivat ymmärtäviä ja tuntevia olentoja. Hakkaan tietokonetta kuumeisesti ja sätin sitä, vaikka syy toimimattomuuteen on yleensä minussa. Yleisin syy on kärsimättömyyteni: tietokone ei toimi yhtään nopeampaa, vaikka sitä hakkaisi kaksikymmentä kertaa sen yhden kerran sijaan.

Parhaiten tai pahiten blondiuteni tulee esille siinä, että minulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa. Veljeni tuntevat minun lisäkseni vain yhden ihmisen, joka voi eksyä matkalla, jota on kulkenut toisten seurassa lukemattomia kertoja. Olen ilmeisesti niin rentoutunut ja toisiin ihmisiin 100% luottava, etten välitä seurailla, mitä reittiä kuljemme, jos en ole kuskin paikalla. Lisäksi kiinnitän asioita blondille tyypillisesti aivan epäolennaisiin asioihin. Pikkuneiti Koivisto on ilmeisesti perinyt minulta tämän ominaisuuden. Viime kesänä minulla oli naurussa pitelemistä, kun Laura luuli meidän kulkevan kesäteatteria kohden samaa reittiä, jota hän oli kulkenut mummin ja papan kanssa Jyväskylän lähetysjuhlille. Syynä huomioon olivat samanlaiset kullankeltaiset rypsipellot :) Äitinsä tavoin Laura tunnistaa autoja värin perusteella. Brunetissa on aitoa blondiainesta!

Elämä Järvenpäässä on ollut tähän mennessä yhtä seikkailua. Jokaisena päivänä olen ollut ainakin lievästi eksyksissä. Tähän mennessä paras saavutukseni oli Vesan ensimmäisenä työpäivänä. Veimme isän työpaikalle, josta lähdimme jatkamaan matkaa. Tavoitteena oli mennä paikalliseen Prismaan, mutta päädyimmekin toisella puolella kaupunkia olevaan Citymarketiin. Mikäs siinä, kaikki ostokset saatiin tehtyä ja kuvaa Järvenpäästä laajennettua. Tapahtumasta viisastuneena otin seuraavalla kerralla mukaan autoon Järvenpään kartan. Vielä kun muistan tarkistaa osoitteen aina ennen lähtöä, voi seikkailut olla osaltani Järvenpäässä seikkailtu.

Onneksi haasteet eivät pääty Järvenpäähän. Tänään kävin ensimmäistä kertaa tulevalla työpaikkallani autolla. Tunnollisena tyttönä etsin Eniron avulla matkareitin ja kirjoitin sen huolellisesti ylös. Lähtiessä ajattelin vielä soittaa Vesalle ja varmistaa erään yksityiskohdan. Vesa ehdotti minulle toista, hänen mielestään nopeampaa reittiä. Tottelevaisena vaimona ajattelin tietysti noudattaa viisaan mieheni neuvoa. Alkumatka menikin hyvin ja löysin helposti Lahti-Helsinki-moottoritielle. Vauhdin hurma oli ihanaa, kun sai ajaa rajoituisten mukaan sataakahtakymppiä. Sitten tulikin ongelma. En ollut muistanut kysyä, kumpaan suuntaan minun täytyy ajaa Kehä III:ta. Kävin vähän harhailemassa idässä päin, vaikka oikeasti tiesinkin olevani väärällä tiellä. Onneksi suuntaa oli melko helppo vaihtaa!

Kehää länteen päin ajellessa aloin huolestua. Miten ihmeessä löytäisin perille? Eniron-ohjeet olivat käyttökelvottomat, koska olin lähtenyt Vesan kehotuksesta eri reittiä. Mielessäni rukoilin ja huokailin Jumalalle, että hän nyt auttaisi minut perille. Soitin myös pikaisesti Anna-siskolleni, joka vanhana Martinlaakso-Myyrmäen lääkärinä tuntee alueen kuin omat taskunsa. Kuin ihmeen kaupalla löysin perille, vain viisi minuuttia myöhässä. Kiitin ja ylistin Jumalaa! Uudet haasteet pitävät ihmisen nöyränä ja rukouselämän vilkkaana!
Elina

Illan lautapeli

Illalla aloimme pelaamaan kapten goldia.
mikael ja laura tuli mukaan vaikka se on yli 8 vuotiaille.
mikael pelasi hyvin ja laitto yhdelle saarelle tykin. Onneksi aina kortti laitetaan
väärinpäin ja isi varmaan halusi valloittaa tämän saaren. Isi laittoi 7 merirosvoa, joka on suurin määrä ja avas kortin. Mikael teki pienen jekun isille.
Sitten laura aikoi laittaa yhdelle saarelle tykin, mutta siellä oli lauralle yllätys. Kun aina kortti
pitää avata, siellä oli isin tykki. Siinä meni molempien tykit.
Kun oli pisteiden laskenta niin sanoin: kyllä miksu voitti mutta laura voitti 24 pisteellä,
äiti oli toinen 19 pisteellä, miksu kolmas 17 pisteellä ja mä olin vimppa isin kanssa 9 pisteellä
kaikkien mielestä miksu pelasi parhaiten ja se kyllä on totta!
t:Antton

perjantaina, kesäkuuta 01, 2007

Ylennys!

Viime yönä sain ylennyksen merkittävään tehtävään, jota en koskaan aiemmin ole hoitanut. Minusta tuli talomme kompostorin virallinen hoitaja! Tein nimittäin jätehuollon liittymisilmoitusta yömyöhällä ja siinä piti nimetä hoitovastaava kiinteistön biojätekompostorille. Tehtävä lankesi itsestäänselvästi minulle, koska olen aina tunnistanut itsessäni ekologisia piirteitä.

Seurakuntatyön johtamisen kurssilta muistan yhdestä johtamisen kirjasta, miten johtajan tehtävä on olla eräänlainen jäteastia tai kierrätysasema. Kompostori käy tässä vertauksessa varmasti yhtä hyvin. Johtaja ottaa kierrätysaseman tai kompostorin tavoin vastaan sen, mitä sinne kaadetaan ja palauttaa asiat käsitellyssä ja jalostetussa muodossa takaisin. Siinäpä haastetta kerrakseen. Haastetta on myös oman biojätekompostorin hoitamisessa, niin että siellä jätteet jalostuvat ravinteikkaaksi mullaksi. Kompostin hoitamisen kokemukset kun ovat noin 20 vuoden takaa:-)
Vesa