Free counter and web stats

sunnuntaina, maaliskuuta 30, 2008

Elämäsi rakkaus

Maaliskuu 30

Minä olen sinun rinnallasi. Minä olen sinun kanssasi kaikessa, mitä teet. Minä hallitsen sinun ajatuksiasi. Minä innoitan sinua. Minä ohjaan sinun askeliasi.

Minä vahvistan sinua, ruumistasi, henkeäsi ja sieluasi. Minä olen yhdyssiden sinun ja näkymättömässä maailmassa olevien välillä.

Minä olen sinun elämäsi suuri rakkaus.
Minä hallitsen ja valvon sinun kohtaloasi.
Minä olen sinun Valvojasi, Puolustajasi, Huolehtijasi, Ystäväsi.

Rakasta minua enemmän ja enemmän. Niin tekemällä pääset osalliseksi Minun valtakuntani rikkauksista ja nautinnoista.

Puhu Herra (Toim. A.J.Russell)

Vapautus

Maaliskuu 30

Ole tyyni, ole aito. Valvon sinua. Lepää rakkaudessani. Iloitse pyhyyden kaunistuksessa. Sinä olet Minun. Olen sinut verelläni ostanut. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen ansiosta vapautus on sinun, mutta kiitollisuus ja ilo avaavat portit.

Ole kaiken keskellä iloinen, onnellinen, hyvin kiitollinen. En anna siunaustani epäuskossaan pois vetäytyvälle, vaan niille, jotka ottavat riemuiten vastaan.

Kehotan siis sinua rakastamaan ja riemuitsemaan.

Jumala puhuu, toim. A. Russell

keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2008

paljon lunta

Tänään yöllä satoi paljon paljon paljon lunta. Lunta satoi paljon myös päivällä. aamulla kun puhdistin portaat 15 minuutin päästä lunta oli melkein yhtä paljon kuin 15 minuuttia sitten.
Kun tulin koulusta kotiin tein nopeaa läksyt söin välipalan ja lähdin takapihalle hiihtämään.
Taka pihalla hiihdin 2 tuntia. Olin viimeksi hiihtänyt maanantaina mummun ja vaarin luona Sysmässä. Tein tänään melkein saman kokoissen ladun kuin maanantaina. Hiihtäminen oli hauskaa. toivottavasti voin huomennakin hiihtää.
Antton

Pääsiäisämmät vauhdissa

Tässä Satu Kreivi-Palosaaren ajatelma, joka sopii kuin nenä päähän pääsiäisaiheiseen kirjoitukseeni.

Lapsena
emme kulkeneet virpomassa,
vaan sonnustauduimme
pääsiäisämmiksi
niin kuin meilläpäin oli tapana.

Kodeissa ja kylätiellä
heiluttelimme
pajunoksia ja lauloimme, että
"Tahdon olla sulle hyvin hellä".

Jeesusta naurattaa vieläkin?


PS. Lauran päiväkodissa otettiin tänään vakavasti pääsiäismunarasioiden hyötykäyttö. Lapset laittoivat vihreiden muovikoteloiden sisälle herneitä ja kotelon päälle värjättyä lampaanvillaa. Askartelutuotoksia käytetään munamarakasseina. Eläköön luovuus ja ekologinen ajattelu!

PSS. Tampereen piispaksi valittiin tänään Matti Repo. Onnittelut Lepo-Lasselle!

tiistaina, maaliskuuta 25, 2008

Suklaamunia ja kaupustelumuistoja

Olen kyllästynyt pääsiäismuniin. En niihin kauniisiin maalattuihin muniin, joita olen nähnyt ystävieni kodeissa. En myöskään piirrettyihin variantteihin, joilla lapsemme ovat koristelleet kotiamme pääsiäisen kunniaksi. Olen kurkkuani myöten täynnä erilaisia suklaamunia, joiden sisältä tulee kaikenlaisia vempaimia. Minua ärsyttää suuresti keltaiset muoviset kotelot, joita lapset haluavat säästää. En voi myöskään kestää niitä ohjelippusia ja -lappusia, joita viruu siellä täällä. Enkä ole yhtään ihastunut suklaamunien sisältä löytyneeseen rihkamaan. Roskaa, roskaa,roskaa!

Katkerasta tilityksestäni voi arvata, että perheessäämme on syöty aika monta suklaamunaa, vaikka itse en ole syönytkään yhtään ainoaa. Ensin tulivat palmusunnuntain lukuisat suklaamunat, joita lapset saivat virpomiskierroksellaan. Pääsiäisenä meidän lapsemme ja ystäväperheen lapset saivat yhteensä aika monta suklaamunaa. Aikuisten kesken jo mietimme, mikä olisi ekologinen vaihtoehto muovihirvityksille. Päädyimme puiseen suklaamunaan, jonka sisälle laitettaisiin yllätys pääsiäiseksi. Mignon-muna on myös oiva vaihtoehto; maku on tosin vähän liian tuhti lapsen suuhun. Jotain tolkkua pääsiäismuna-hässäkkään pitäisi joka tapauksessa saada! Ensi vuonna voisi olla teemana: kohtuus kaikessa, suklaamuna päivässä!

Omassa lapsuudessani emme muistaakseni saaneet kovinkaan monta Kinder-munaa; Prinsessa-, Peter Pan-, Nalle Puh- ja Rölli-munia taas ei edes ollut olemassa. Sen sijaan saimme kavereideni kanssa aina aivan tolkuttomasti rahaa. Emme kulkeneet palmusunnuntaina virpomassa, vaan perinteisiimme kuului pukeutua lankalauantaina pääsiäisämmiksi. Kuljimme pitkissä hameissa, huivit päässä ja pisamat poskella talosta taloon. Emme virponeet, vaan laulaa luikautimme jonkin pääsiäislaulun. Yleensä repertuaariimme kuului ainakin "Lensi maahan enkeli". Palkaksi saimme mukavasti kolikoita vanhanaikaiseen kahvipannuun, joka sopi upeasti pääsiäisämmä-tyyliin. Olimme yleensä ahkeria ämmiä, melkeinpä ahneita. Välillä oikein jakauduimmekin kahdeksi porukaksi, jotta maksimoisimme hyödyn.

Säälillä ajattelen Hellantintien asukkaita Pellon kotimme lähellä. Aina kuin Elina ystävineen saapui ovelle, oli tiedossa rahanmenoa. Ennen joulua myimme joululehtiä ja adventtikalentereita, kun taas talvella oli vuorossa partiolaisten pakkasarvat. Olin niin innokas myyjä, että isosiskoni ja -veljeni palkkasivat tai paremminkin houkuttelivat minut myymään omien luokkaretkiensäkin arvat. Myyntialueenikin oli hyvin laaja, samoin kuin muillakin reippailla partiolaisilla. Pellossa ei ole montakaan kylää, jossa en olisi käynyt kauppaamassa pakkasarpoja eikä Pellon kylällä montakaan taloa, jonka ovella en olisi ikinä käynyt kaupustelemassa. Se oli varmasti hyvää elämänkoulua tulevalle papille.

Tuolta ajalta on monia kutkuttavan hauskoja muistoja. Joskus saimme kamalat haukut isäntäväeltä, kun emme heidän mielestään pääsiäisämminä tervehtineet tarpeeksi kohteliaasti. Muutaman kerran jouduimme juoksemaan pakoon, kun talon isäntä hermostui lehden- tai arvanmyyjiin. Kerran yritimme väkisin herättää keittiössä kuorsaavan emännän. Sikeäuninen nainen, täytyy sanoa. Ei herännyt, vaikka mitä teimme. Ja ala-astelaisillahan on tunnetusti sitkeyttä ja kekseliäisyyttä...

maanantaina, maaliskuuta 24, 2008

Särkänniemi vai Lepo-Lasse?

Perheessämme käydään kuumaa keskustelua piispanvaaleista. Neitokaisemme sai jostain tietoonsa menossa olevan kamppailun ja kiinnostui siitä oitis. Tampereen piispanvaalit ovat siitä lähtien olleet osa perheemme elämää, koska tyttäremme on hyvin utelias, tiedonhaluinen ja innokas. Hän on tentannut lisätietoa meiltä vanhemmilta sekä isoveljeltä.

Tänään automatkoilla lapsemme keksivät jäljellä oleville piispakandidaateille oikein lempinimet. Pekka Särkiö nimettiin Särkänniemeksi; oiva nimi Tampereen kisassa. Matti Repon titteliksi valittiin Lepo-Lasse; nimi saatiin luonnollisesti perheemme lempinojatuolista. Tiukassa äänestyksessä Särkänniemi voitti 4-1. Emme paljasta sitä, kuka oli Lepo-Lassen kannalla. Joka tapauksessa kaikki äänestäjät olivat sitä mieltä, että kummatkin ehdokkaat sopivat loistavasti Tampereen piispaksi. Mikaelkin oli isän puhelimen kautta katsottujen internet-kuvien perusteella vakuuttunut ehdokkaiden pätevyydestä. Siispä odotamme keskiviikkoa koko perheellä rauhallisella ja odottavaisella mielellä.

PS. Kaikille piispaehdokkaille antaisin vihjeeksi ottaa mallia legendaarisesta Olavi-piispasta. Hän oli hyvin odotettu vieras aikoinaan perheessämme, koska hän toi aina meille lapsille tuliaisiksi Kismet-suklaata. Oi niitä aikoja...

lauantaina, maaliskuuta 22, 2008

Ohjeet pääsiäisleikkiin

Eräs lukija oli kiinnostunut saamaan ohjeet pääsiäisleikkiin, jolla olen villinnyt lapsia Vaasassa ja Helsingissä. Tässä ovat ohjeet. Ensi viikolla voin laittaa tänne kotisivulle myös kuvat, jotka auttavat hahmottamaan paremmin liikkeitä.

Tärkeää on, että aikuinen eläytyy jokaiseen liikkeeseen. Yleensä vedän leikin kaikuna. Sanon itse lauseen ja teen liikkeet, ja lapset tekevät perässä. Leikki käy myös hyvästä taukojumpasta :)

Pääsiäisleikki

Pääsiäisleikki, jossa lapsi saa kokonaisvaltaisesti kokea pitkäperjantain surun ja pääsiäispäivän ilon.

Golgatan kukkulalla (muodosta käsillä kukkula)

oli risti. (käsivarret muodostavat ristin)

Jeesus kuoli ristillä (mene kasaan, peitä kasvot käsillä)

Puutarhassa oli hauta (ojenna kädet ylös, hieman raollaan, kämmenet ylöspäin)

Jeesus makasi haudassa (nojaa päätä käsiin samalla lailla kuin esitetään nukkuvaa, silmät kiinni)

Mutta risti on tyhjä (käsivarret muodostavat ristin, tyhjä-sanalla vie kädet auki)

ja hauta on tyhjä (tee käsillä hauta (ks. edellä) ja lennätä kädet auki sanalla tyhjä).

Jeesus nousi haudasta ja elää (ojenna kädet pään yläpuolelle)

Pääsiäisenä olen iloinen (näytä iloiselta ja odottavalta)

ja huudan iloisesti (näytä iloiselta ja valmistaudu hypimään)

Jeesus elää! (Hypi ja lyö kädet yhteen pään päällä)

Jeesus elää! (Hyppy ja kädet yhteen)

Jeesus elää! (Hyppy ja kädet yhteen)


Iloista pääsiäistä kaikille leikin parissa! Sitä leikkiessä ei voi olla nauramatta!

tiistaina, maaliskuuta 18, 2008

Kerro lisää!

Pääsiäisen alusaika on ihanaa, mutta samalla rasittavaa aikaa seurakunnan työntekijöille. Hiljainen viikko ei tosiaankaan ole hiljainen, vaan yksi kiivaimmista ajoista adventtiviikkojen lisäksi. Kirkkovuosi kehottaa meitä hiljentymään ja paastoamaan, mutta joka vuosi päädyn siihen, etten voi ottaa riskejä. Tällä työmäärällä ja näillä yöunilla ei auta paastota. Miten muuten jaksaisin kertoa pääsiäisen ilosanomaa niille sadoille lapsille, joita kohtaan päiväkodeissa, pääsiäisvaelluksella ja tenavakirkossa? Ehkä se on vain huono tekosyy; tunsin pienen piston omassatunnossa lukiessani Pirkko Jalovaaran kirjoituksen oikean ruokapaaston tärkeydestä.


Olen taas tänä vuonna nauttinut suunnattomasti pääsiäisen ilosanoman kertomisesta lapsille. Luonteeni ja alle kouluikäisten lasten kehitystason mukaisesti keskityn yleensä pääsiäishartauksissa ylösnousemuksen iloon. Viime viikolla kiersin muutamassa päiväkodissa pitämässä flanellohartauden, jossa kerroin naisten kokemuksista Jeesuksen haudalla. Lapset olivat aivan myytyjä. "Kerro lisää!" huusi pikkupoika silmät loistaen. Kysymyksiä sateli koko ajan, ja kaikki lapset olivat aivan innoissaan. Tuollaisilla kokemuksilla elän pitkään!


Päiväkodissa tunnelma oli hieman erilainen kuin omassa lapsuudessani. Ala-asteajoilta muistan kiirastorstain vakavahenkiset hartaudet, joissa "Vieraalla maalla kaukana" kuului vauhdikkaimpaan osioon tilaisuutta. Minun hartaudessani ei ollut hartaudesta tietoakaan, vaan enemmänkin käytin Leikkivä kirkko -pedagogiikkaa. Pääsiäiskertomuksen lisäksi laulatin lapsia sekä leikin Ruotsista löytämäni pääsiäisleikin, jossa pääsiäisen tunteita koetaan koko vartalolla. Pääsiäisleikki on ihan huippuhauska. Niinpä päiväkodin lapsetkin villiintyivät aivan täysin, positiivisessa mielessä. Tädit repeilivät vieressä, kun lapset pomppivat kanssani ja taputtivat käsiään pään päällä huutaen täysillä "Jeesus elää!" Saa nähdä, saako Elina Kansanvillitsijä uuden kutsun vai porttikiellon kyseiseen päiväkotiin. Odotan mielenkiinnolla.

Tämän viikon vietän tiiviisti pääsiäisvaelluksella Maria Magdaleenana. Tehtävänäni on taas kertoa ilouutista ja villitä kansaa pääsiäisleikillä. Onneksi muut hoitivat asiallisesti vakavamman ja hartaamman tyylin hyvällä maulla. Olen ollut oikein tyytyväinen pääsiäisvaelluksen toteutukseemme. Teimme projektin työtekijöiden yhteistyönä. Oli mahtava huomata, miten paljon osaamista pienehköstä työyhteisöstämme löytyy. Yhden työkaverin kanssa kiitelimme Herraa siitä, ettei visuaalinen puoli ole meidän harteillamme. Jälki vosi olla aika erilaista, kun pääsiäismunien kiinnittäminen lamppuunkin tuntui jo liian haasteelliselta meille askartelun ja näpertelyn vihaajille. Onneksi ei tarvitse osatakaan kaikkea; sen sijaan saa ihastella ja kehua toisten osaamista.

Tänä iltana kävin Mikaelin kanssa tutustumassa Järvenpään "Ristin tiehen". En olisi millään jaksanut lähteä liikkeelle, kun oli kerrankin vapaailta. Vesa kuitenkin kehui kovasti suurprojektia ja innosti lähtemään. Järvenpään pääsiäisvaellus oli todella näkemisen arvoinen. Vapaaehtoiset seurakuntalaiset eläytyivät hienosti rooleihinsa, ja kahvilassa tunnelma oli leppoisa. Ja ne lavasteet. En ole ikinä nähnyt missään seurakunnan jutussa sellaisia lavasteita, aivan ammattilaistasoa. Sekä isot lavasteet että pienet yksityiskohdat olivat aivan mielettömiä. En voinut kuin haukkoa henkeä nähdessäni synagogan, sotilaan täysissä varusteissa palatsin kellarissa, Golgatan suuret ristit ja monet muut tapahtumapaikat. VAU! Kahvilla kuulinkin, että lavasteiden suunnittelija tekee oikeasti vastaavaa työtä televisiossa. On hienoa, kun seurakuntalaiset ja työntekijät voivat käyttää omaa osaamistaan ja armolahjojaan seurakunnan rakentamiseksi. Silloin Jumalakin hymyilee!

lauantaina, maaliskuuta 15, 2008

Meidän pojat

Meidän perheen isoilla pojilla on yksi intohimoinen harrastus: he pelaavat tietokoneella junapeliä. Vesa löysi pelin aikoinaan ystävänsä kautta ja jäi koukkuun. Silloinen tyttöystävä, nykyinen vaimo, muistelee katkerana iltaa, jolloin poikaystävällä ei ollut aikaa lukukiireiden vuoksi tavata. Myöhemmin selvisi, että junapeli oli houkutellut nuoren miehen moneksi tunniksi ystävän luo. Voihan pojat!

Onneksi ison pojan pelaaminen on nykyään hyvin kontrolloitua. Hieman pienemmänkin miehen pelaaminen on hallinnassa kiitos äidin ja isän tiukkojen sääntöjen. Mikä onkaan suloisempaa kesken työpäivän kuin saada puhelu esikoiselta, joka kysyy lupaa junapelin pelaamiseen. Yleensä lupa saadaan, kunhan läksyt ja soittoläksyt on tehty. Ja oppiihan junapelissä vielä saksaakin...

Luulen, että kaikki ihmiset ovat loppuun asti poikia ja tyttöjä. Sen vuoksi annan ajateltavaksi Anna-Mari Kaskisen runon pienistä ja isoista pojista.

JOSPA OLISIN

Jospa olisin saanut pojan
ennen kuin sain miehen.

Olisin ymmärtänyt, miksi mies on niin
poikamainen
ja poika niin miesmäinen.

Olisin anatnut rauhassa näplätä
tietokonetta,
pärisyttää poraa ja moottorisahaa
ja vienyt kahvia ja voileipiä auton alle.

Olisin jättänyt rauhaan enkä turhia
höykyttänyt.

Jospa olisin saanut pojan
jo ennen kuin nain poikamiehen.

(Anna-Mari Kaskinen: Minä en sinua unohda)

Agnostikko, minäkö?

Facebookin maailma on mielestäni edelleen kiinnostava ja kiehtova. Olen saanut sen kautta yhteyden moniin vanhoihin ystäviin, tuttuihin ja puolituttuihin. Olen nauranut katketakseni joitakin videonpätkiä ja hyviä ajatuksia. Olen saanut selville, että Raamatun henkilöistä Daniel muistuttaa eniten minua ja amerikkalaisista evankelistoista Joyce Meyer. Olen saanut vahvistuksne myös sille, minkä olen tiennyt jo kauan; rakkauden kieleni on rohkaisevat kannustavat ja ystävälliset sanat sekä kohteliaisuudet. Jo lapsena kyselin aina äidiltä vahvistusta kaikkeen. Nykyään välillä oikein kerjään Vesalta kohteliaisuuksia ja kauniita sanoja. Ja olen niitä saanutkin kiitettävästi; pitkässä avioliitossa oppii tuntemaan toisen tarpeet.

Tänään tein oudon testin Facebookissa. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka uskonnollinen olen. Raksitin kohdat oikein kristinuskon mukaisesti ja annoin itsestäni hyvin hartaan kuvan. Jotain meni pieleen, koska vastaukseksi tuli, että olen agnostikko, koska tiedän niin vähän uskonnosta. Hieno tulos teologille! Yritin käydä tekemässä tuloksen uudestaan, mutta se ei ilmeisesti ollut mahdollista. Nyt profiilissani on melkein peräkkäin tulokset, että muistutan uskonsankaria, leijonanluolassa vieraillutta Danielia, ja että olen agnostikkoa. Toivottavasti ei maine kärsi!

tiistaina, maaliskuuta 11, 2008

Turhamaisen naisen kauhunhetket

Päätökset ovat vaarallisia. Eilen olin vakaasti päättänyt, että ostan uudet vaatteet lauantain TV-nauhoituksia varten eräästä laadukkaasta liikkeestä. Kävelin tomerana sisälle ja sanoin, että tarvitsen uudet keväiset vaatteet, jotka sopivat yhteen papinpaidan kanssa. Kerroin myös, mihin tarkoitukseen tarvitsen ne.

Myyjä alkoi ystävällisesti esitellä erilaisia vaihtoehtoja. Ei, minä en voi ajatellakaan punaista, enkä tuota vihreää enkä tuota keltaista. Kokeilin pinkkejä jakkupukuja. Chanel-tyyppisen väri oli loistava, mutta leikkaus aivan epäsopiva. Toisessa näytin tanakalta tädiltä; pahin yhdistelmä, jonka tiedän. Sininen jakku näytti tylsältä ja mitään muuta ei oikein löytynyt.

Viimeisenä vaihtoehtona myyjä otti merihenkisen sinisen housupuvun, jossa oli valkoisia raitoja. Kokeilin pukua ja heti tiesin, ettei se aivan ollut sellainen, mitä olin ajatellut. Jakku ei istunut niin hyvin, kun parhaimmissa jakkupuvuissani. Ja housut olivat vähän liian leveät. Kaksi myyjää kehuivat kovasti puvun istuvuutta. Katselin itseäni puolelta toiselle ja vertasin mielessäni pukua järkyttävän huonosti istuvaan pinkkiin pukuun sekä tylsään siniseen. Myyjät olivat oikeassa: puku oli ehdottomasti paras kokeilemistani. Päätin ottaa puvun ja maksoin kiltisti. Hinnan kuullessani nielaisin ylimääräisen kerran. Näin kallista pukua en ollut koskaan ostanut.

Kotiin tullessani kokeilin heti pukua. Eteisen peilimme leventää ihmistä entisestään ja totesin näyttäväni aivan kauhealta uudessa, kalliissa puvussa. Perheenjäsenet olivat vähän samoilla linjoilla. Vesan mielestä puku oli rouhea, mutta vähän liian iso. Sen sijaan lasten kommentit olivat suoria ja negatiivisia. "Pellehousut", totesi Mikael housuistani. Laura oli samoilla linjoilla.

Omissa silmissänikin housut näyttivät erehdyttävästi pellehousuilta. Aloin mietiskellä vakavasti, haluanko todellakin esiintyä tässä puvussa julkisesti. Kokeilin välissä vanhoja jakkupukujani ja huomasin merkittävän eron. Uusi jakkupuku ei istunut vartalolleni. Hetken kuluttua tulin siihen tulokseen, etten tee mitään puvulla, jota en varmastin tule käyttämään. Suunnittelin palautusreissua kauppaan, kunnes järkytyin taas kerran. Kuitissa luki, ettei tuotteilla ollut palautusoikeutta. Tavasin kuittia monta kertaa, mutta sain aina saman lopputuloksen. Olin tehnyt kalliin virheen, hyvin kalliin.

Voivottelin tilannetta Vesalle, joka otti asian rauhallisesti. Soitin terapiapuhelun äidille, joka on tottunut saamaan harmaita hiuksia tyttärensä vaateasioissa. Äiti muistelee vieläkin kauhulla kauppareissuja Rovaniemelle ja muihinkin kaupunkeihin; neidille ei tahtonut kelvata koskaan kauppojen valikoimat. Kuljin ennemmin vanhoissa ja risaisissa vaatteissa kuin ostin jonkin vaatteen, joka ei miellyttänyt minua. Rasittava ipana!

Äidin ja puolen suvun kanssa tulimme puhelinkeskustelun aikana siihen tulokseen, että tuote on voitava palauttaa ainakin niin, että voin ostaa rahalla jotakin muuta kaupassa. Pyysin asiaan rukousapua ja olin harmissani, hyvin harmissani. Olin niin pettynyt siihen, etten ollut kuunnellut omaa sisäistä ääntäni, vaan olin ottanut puvun. Mieleen tulivat muutkin epäonnistuneet ostokset. Englannista ostetut Lewis`n farkut, jotka päätyivät aikoinaan käyttämättöminä Venäjänmaalle samasta syystä, sekä 30-vuotisjuhliin ostettu jakku ja muutama muu vaate. Aina kun olen kuunnellut vaateostoksilla enemmän myyjien tai ystävien ääntä kuin omaa äääntäni, minulle on käynyt huonosti.

Tänään töiden jälkeen kiirehdin sydän pamppaillen liikkeeseen. Matkalla soitin vielä ystävättärelle, joka lupasi rukousapua. Liikeeseen mennessäni tapasin nuoren myyjän, joka oli ollut myymässä pukua minulle. Selitin tilanteen ja myyjä vastasi ystävällisesti antteksipyytäen, ettei tuotteilla ole palautusoikeutta. Hän lupasi mennä konsultoimaan tilannetta toisen myyjän kanssa. Odotin hermostuneena tilannetta ja mietin, menivätkö nyt rahat kankkulan kaivoon. Hetken kuluttua nuorempi myyjä tuli kertomaan, että liike on aivan muutaman päivän sisällä muuttanut käytäntöä. Tuotteille onkin tullut täysi palautusoikeus. MIKÄ HELPOTUS! Olisin voinut hyppiä riemusta ja helpotuksesta, mutta tyydyin hymyilemään kuin Hangon keksi.

Kassalla keksin, että voisinkin katsoa itselleni kevättakkia. Sellainen minun olisi pitänyt ostaa jo vuosi sitten, mutta en löytänyt, kranttu kun olen. Nuorempi myyjä vei minut katsomaan takkeja. Tapasin siellä vanhemman myyjän, jolta pyytelin anteeksi sitä, että olin mokannut ostoksissani. Hän suhtautui kuitenkin asiaan oikein mukavasti ja sanoi, että uuden hankinnan täytyy tuntua hyvältä vielä kotonakin. Heti helpotti! En nimittäin halua olla mikään hankala asiakas.

Onnistuneen palautusreissun kruunasi uuden kevättakin löytäminen. Se on oikein ajattoman tyylikäs ja käytännöllinen, mutta samalla viehättävä suurine nappeineen. Leikkaus oli hyvä ja musta väri sopii hyvin sekä työhön, juhlaan ja arkeen. Myyjä tarjosi myös samaa takkia valkoisena. Kokeilinkin sitä, ja se oli luomoava. En kuitenkaan sortunut siihen muistaen Helsingin loskat, oman huolettoman luonteeni ja kolme sottaista vintiötä. Myyjälle totesin, että ostan sellaisen sitten kun olen 45-vuotias. Ehkä minusta sitten kuoriutuu tyylikäs Lady!

maanantaina, maaliskuuta 10, 2008

Läsnäolosta läsnäiloon!

Lauantaiaamuna olin vähän stressaantunut. Vesa oli muuttoapuna ja minä olin yksin lasten kanssa. Minua jännitti edessä oleva naisten iltapäivä. Olin vähän pettynyt siihen, että ilmoittautuneita oli niin vähän. Tiesin myös, etteivät kaikki ilmoittautuneet edes pääse tapahtumaan. Minua hermostutti se, miten selviän kaupassakäynnistä salaattipäivällistä varten. Osaanko varata oikean määrän tarvikkeita? Osaanko hankkia sellaisia salaattiaineksia, että vaativatkin naiset ovat tyytyväisiä? Kaiken hätäilyn ja huolen kruunasi se, että iltahartauden pitäjän perheenjäsenet olivat sairastuneet äkillisesti. Voin myöntää, ettei tämän perheen äiti sinä aamupäivänä ollut kovinkaan läsnäoleva.

Minun ei taaskaan auttanut muuta kuin jättää huoleni Herran käsiin. Automatkalla Prismaan, kaupassa ja ajellessani Helsinkiin, tietysti vähän myöhässä, jätin kaikki asiat Jumalan käsiin. En halunnut pilata päivääni ja tapahtumaa huonolla mielellä, vaan vakuuttelin itseäni siitä, että hyvin rukoiltu on puoliksi tehty. Naisten iltapäivää oli todella valmisteltu rukoillen, joten minun oli vain tyytyminen siihhen, että kaikessa saa tapahtua Herran tahto.

Mieleni rauhoittui kokonaan saapuessani Paavalinkirkolle, jossa minua odotti kaksi tarmokasta ja iloista naista. He eivät sättineet minua, vaikka saavuin myöhässä. Sen sijaan totesimme rauhallisesti, että meillä on tarpeeksi aikaa loihtia salaattipäivällinen kasaan. Keittiötöiden tekeminen kolmestaan tuntui todella mukavalta leppoisassa ja hyvässä ilmapiirissä. Salaatin ja muiden ainesten pilkkomisen lomassa tutustuimme toisiimme ja juttelimme mukavia.

Mieleni rauhoittui entisestään luennoitsija Jutan tullessa hyvissä ajoin paikalle. Saimme viimeisteltyä iltapäivän ohjelman rauhassa; minulle tuli tunne siitä, että luento on hyvissä käsissä. Vähitellen naisia alkoi valua sisälle. Olin aivan ihmeissäni. Ilmoittautuneita oli vain 8, mutta paikalle tuli yhteensä 28 naista. Ihanan kirjava joukko nuoria ja vanhoja naisia. Joukossa tuttuja naisia, mutta paljon on myös vieraita kasvoja.

Jutta puhui luennossaan läsnäolosta. Lisäksi saimme tehdä erilaisia harjoituksia ja kuulla hienoja ajatuksia siitä, miten Maria, Jeesuksen äiti, voi olla meille esikuvana läsnäolevasta ihmisestä. Jutta otti esille kolme raamatunkertomusta Mariasta, jotka kuvaavat läsnäolon eri puolia.

Enkelin tuodessa sanomaa lapsesta, jonka Maria tulee saamaan, nuori nainen ei kieltäydy kutsusta, vaan HYVÄKSYY Jumalan suunnitelman elämässään. Asioiden hyväksyminen on tärkeä askel läsnäolon tiellä. Marian synnytettyä Jeesus-vauvan hän oli avoimena paimenille ja heidän sanomalleen, vaikka hän olisi voinut olla vain omien kipujensa ja rankan synnytyskokemuksen vanki. Läsnäolossa on tärkeää MIELEN AVAAMINEN. kolmantena raamatunkertomuksena oli Marian, Joosefin ja Jeesuksen pako Egyptiin. Maria luotti Jumalan huolenpitoon tässäkin tapauksessa eikä antanut PELON sitoa itseään. Pelkojen antaminen Jumalalle on tärkeä askel tiellä läsnäoloon.

Ilta jatkui salaattipäivällisen jälkeen viellä kirkossa. Arja-pappi auttoi ystävällisesti minua ja tuli lukemaan ex-tempore iltahartauden tekstit ja rukoukset. Itse luin iltahartauden puheen, jonka sen oikea pitäjä oli ystävällisesti minulle etukäteen meilannut. Tuskin sekään sattumaa! Puhe oli hyvin koskettava ja se jäi puhuttelemaan monia. Iltahartauden jälkeen minulla oli ihana olo. Tuntui siltä, että Jumala oli ollut mukana tapahtuman järjestämisessä, vaikka niin monet asiat tuntuivat tökkivän matkan varrella. Iltapäivästä tuli hieno kokonaisuus, jossa jokainen pala sopi yhteen.

Tapahtuman suunnittelu oli seikkailu sinänsä. Suunnnittelin sitä yhdessä alueellamme toimivan Kotiryhmäverkoston edustajan sekä Mari-ystävän kanssa. Meillä ei ollut mitään hajua siitä, millasita tapahtumaa alamme järjestää. Muutama päivä ennen kokousta sain Jutalta viestin, jossa hän kertoi haluavansa tehdä yhteistyötä kannssani. Hän oli ihmeellisesti päätynyt kotisivuillemme ja bongannut minut sieltä.

Suunnittelupalaverimme sykki intoa ja elämää. Olimme kaikki innoissamme läsnäolo-teemasta ja saimme ideoitua tapahtuman vajaassa tunnissa lauluja myöten. Tehokkaita naisia tai hyvät yhteydet ylöspäin! Lähetin myös tapahtumakutsua erinäisille ihmisille. Sitä kautta Jutan tiedot olivat päätyneet Sana-lehteen ja hänestä tehtiin lehtijuttu. Huvittavaa oli myös se, että Jutta valitsi Marian esimerkkihenkilöksi eikä meille kellekään tullut mieleen, että seuraavana päivänä oli Marianpäivä. En voi taas muuta kuin ihmetellä sitä, miten suvereenia Jumalan työ on. Tämä tapahtuma kuuluu taas sarjaan "syntynyt, ei luotu". Kaikki kunnia Jumalalle! Kiitos kaikille teille naisille, jotka olitte mukana tässä prosessissa. Tämä tapahtuma vakuutti minua taas kerran siitä, että meillä on elävä Jumala!

perjantaina, maaliskuuta 07, 2008

Arjen pienet ilot

Ystävällinen tuttavamme tarjosi minulle ja Vesalle mahdollisuutta vapaailtaan. Hän ehdotti ottavansa lapset hoitoon illaksi, jotta me pääsisimme kahdestaan vaikka elokuviin. Emme kuitenkaan ottaneet tarjousta vastaan. Olimme yksimielisiä siitä, ettei meillä ole tällä hetkellä aikaa tai tarvetta elokuvailtaan. Lapsemme tarvitsevat sen verran usein lastenhoitoa iltaisin tai viikonloppuisin, ettemme millään raaski jättää heitä hoitoon vapaailtanamme. Toiseksi oma elämämme on niin kiireistä ja intensiivistä, ettemme kaipaa kahdenkeskisiä menoja. Vapaa koti-ilta voittaa huvitukset tällä hetkellä mennen tullen.

Tämän talven aikana olen huomannut kaipaavani iltaisin ennen kaikkea rauhaa ja lepoa. Nautin siitä, että työpäivät ovat täynnä huisketta. Lasten kanssa illatkin ovat täynnä menoa ja meiningiä. Niinpä en talon hiljennyttyä yhdeksän jälkeen enää kaipaakaan suuria kulttuurielämyksiä tai viihdykkeitä. Pyykin peseminen ja lajittelu, keittiön siivoaminen ja paikkojen järjestäminen ovat juuri sopivaa vastapainoa vauhdikkaalle elämälle. Vesan naputellessa tietokoneella työhommia saan rauhoittua kotitöiden parissa, kuunnella suosikkilevyjäni tai lueskella rauhassa.

Olen edelleen onnellinen siitä, ettei meillä ole televisiota. Tai nykyään meillä on telkkari, mutta sellainen, josta ei voi katsoa muuta kuin videoita. Jos meillä olisi televisio, lysähtäisin varmasti illaksi sohvan pohjalle katsomaan televisio-ohjelmia. Eihän sekään huono rentoutumisvaihtoehto olisi, mutta luulen, että voin sisäisesti paremmin, kun käytän saman ajan rauhoittumiseen, omien ajatusten kelaamiseen ja rukoukseen. Yksitoikkoiset kotityöt ovat ainakin minulle paras tapa hiljentyä Jumalan edessä kävelylenkkien lisäksi. Pyykkivuorta selvitellessä voi käydä mielessään läpi ihmisiä, joita haluaa kantaa Jumalan eteen. Eikä silloin kotitöiden tekeminen harmita yhtään; ei, siitä tulee vain nautinnollista!

Tänään olen viettänyt rauhallista vapaapäivää kotona ja huomannut sen, miten pienet asiat voivat tuottaa elämään suurta iloa. Lauran ja Mikaelin kanssa leikimme kutitusleikkiä. Lapset kikattelivat valtavasti, vaikka en ollut vielä edes koskenut heihin. Lapsuudesta tuli muistuma siitä kutkuttavasta tunteesta, mikä liittyy kutitusleikkeihin. Ajatus siitä, että kohta minua kutitetaan naurattaa aivan yhtä paljon kuin itse kutitus.

Nyt lopetan kirjoittamisen, koska minua kaivataan Inkan aarre -pelin pariin. Muut pelaajat huutavat jo raivoisasti blogin äärelle juuttunutta äitiä. Siispä nauttimaan arjen pienistä iloista...

maanantaina, maaliskuuta 03, 2008

Martti Luther: "Naisia on vaikea hallita"

Heräteostokset ovat vaarallisia. Ostin viime syksynä Kirja-Kotimaan alennusmyynnistä melkoisen kasan teologisia kirjoja halvalla. Yksi kirjoista oli oppi-isämme Martti Lutherin ajatuksia kokoava teos "Ajatuksia miehestä, naisesta ja avioliitosta". Kirjan takakannessa luvataaan suuria. "Eräs filosofian maisteri on valikoinut saksankielisistä alkuteksteistä riemastuttavan ja monikäyttöisen lahjakirjan, joka tuo raikkaan tuulahduksen suoraan keskiajan sääty-yhteiskunnasta ja osoittaa, että monien muutosten keskellä jotkin asiat eivät koskaan muutu. Samalla kyseessä on puhutteleva kokoelma, jossa luodataan parisuhteen ja perhe-elämän kestäviä arvoja."

En ole mikään feministi, kaukana, kaukana siitä, mutta muutamat Lutherin sitaatit eivät mielestäni anna kovinkaan hyvää kuvaa hänen suhtautumisesta naisiin. Paljon parjattu Paavalikin on kevyttä kamaa Lutherin sutkautusten rinnalla. Vesan ja minun analyysini olikin, että suuri osa teksteistä lienee syntynyt mukavassa miesseurassa pienessä sievässä. Lutherhan oli tunnetusti hyvän ruoan, juoman ja hauskan seuran ystävä. Tässä teille valikoima Lutherin parhaita. Sen jälkeen voi miettiä, mikä se olikaan tämän luterilaisuuden ydin. Oppi-isämmekin taitaa päästä taivaaseen yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden!

"Naisilla on kapea rintahehä ja leveät lanteet ja takapuoli. Niinpä heidän tulee pysyä kotona istumassa, hoitaa taloutta, synnyttää ja kasvattaa lapsia."

"Naiselle ei mikään hame tai mekko sovi huonommin kuin se, että hän tahtoo olla viisas."

"Naista tulee kehua, olkoon se totta tai valhetta." AAMEN!

"Rinnat ovat naisen koristus, jos ne ovat sopusuhtaiset, Suuret ja pulskat eivät ole parhaat, eivätkä ne erityisesti kaunista, lupaavat paljon ja antavat vähän."

"Ja mitä sinä tuolla koristautumisella muuta etsit kuin että kelpaisit vieraille miehille."

"Naiset ovat taitavampia kotiasioissa, mutta maailmalliseen, poliittiseen hallintoon ja asioiden hoitoon he eivät kelpaa."

"Vaikka naisilla on paljon sanoja, heiltä puuttuu asiaa."

"NaIset osaavat luonnostaan puhua hyvin, kun taas miesten täytyy opiskella sitä ahkerasti." HIENOA, MARTTI!

VÄLILLÄ OLET KUITENKIN VÄHÄN EPÄLOOGINEN!
"Vaikka naisilla on kuinka hyvä ulosanti, ei heitä siitä kannata kehua; he nimittäin änkyttävät, eivätkä osaa kunnolla puhua."

"Mitä naiset eivät saa puhumalla, sen he hankkivat itkemällä."

"Miehellä on leveä rintakehä ja kapea lantio, siksi heillä onkin enemmän ymmärrystä kuin naisilla."

"Mies ei saa kohdella vaimoaan kuin lattialuutua, eihän tätä ole edes luotu lattialuutusta, vaan miehen kylkiluusta."

"Ja vaikka toinen nainen olisikin kauniimpi, parempisanainen, viisaampi, älykkäämpi ja terveempi kuin sinun vaimosi, niin et sinä saa kuitenkaan häntä rakastaa kuin omaa ruumistasi."
HIENOA, MARTTI!

"Aviomiehen tulee olla kärsivällinen, lempeä ja hyvä vaimoaan kohtaan." EHDOTTOMASTI!

"Vaimoa ei tule ottaa vain tarpeen vuoksi vaan myös yhdessä elämisen ja asumisen vuoksi."

"Vaimo on panttina ruokansa edestä."

"Monella on vaimo, mutta harva tuntee vaimonsa." HIENOA, MARTTI!

"Kuka onkaan miestään lahempänä kuin vaimo? Kuitenkin vain harvoin heidän välillään vallitsee yksimielisyys, rakkaus ja ystävällisyys." TOTTA!

"Niiden, jotka aikovat mennä naimisiin, tulee vakavasti rukoilla Jumalalta aviopuolisoa." HYVÄKSI HAVAITTU OHJE, MARTTI!

"Avioliiton ydin on se, että antaudutaan kokonaan toiselle ja luvataan pysyä uskollisina, eikä päästetä ketään toista väliin." AAMEN!

"Kuinka hyvä onkaan, kun aviopari käy yhdessä pöytään tai sänkyyn; jos he välistä murisevat tai nurisevat, ei se haittaa."

Tässä muutama Martti-oppi-isän viisas ohje. Eipä ihme, että kirja oli päätynyt 75% alennukseen. Onneksi kirjan loppupuolelta löytyi vähän viisaampiakin tokaisuja. Mikä oli sinun suosikkisi?

lauantaina, maaliskuuta 01, 2008

Paastonaika - taakka vai mahdollisuus

Luulen, että useimmista ihmisistä paasto kuulostaa jotenkin ikävältä ja raskaalta ajatukselta. Omista mielihaluista ja -teoista luopuminen sekä oman itsensä tutkiminen kuulostavat hankalilta ja ikäviltä asioilta. Eikö vaan mieluummin pidettäisi hauskaa ja unohdettaisi kaikki ikävät asiat?

Paastonajan ei kuitenkaan tarvitse olla ikävä aika kirkkovuoden kulussa. Sen tarkoitus on pysähtyä miettimään omaa elämää ja yksinkertaistaa elämää, jotta voisi löytää terveemmän suhteen itseensä, Jumalaan ja lähimmäiseen. Itse olen paastonnut monena vuonna karkista, kahvista tai kaikesta makeasta. Tänä vuonna en ole halunnut pitää ruokapaastoa, koska olen huomannut, ettei se välttämättä tee minulle hyvää. Helposti käy niin, että silloin kiinnitän vain enemmän huomiota itseeni ja syömiseeni. Ruokapaaston sijaan pyrin siihen, että antaisin nyt paastonaikana enemmän huomiota ja aikaa Jumala-suhteen hoitamiselle sekä lähimmäisille. Kutsun vieraita kylään, soittelen ystäville ja kirjoitan sähköpostia. Iltaisin rauhoitun yksikseni nojatuolissa, kuuntelen hengellistä musiikkia, luen Raamattua ja hartauskirjoja sekä hiljennyn kuuntelemaan Jumalaa ja itseäni.

Paastonajan tarkoitus on hypätä pois suorittamisen ja hauskanpidon oravanpyörästä sekä tavoitella yksinkertaisempaa ja pohdiskelevampaa elämää. Seitsemän vapaata viikkoa ennen pääsiäistä kutsuvat etsimään elämään syvempiä ja korkeampia arvoja unohtamalla hetkeksi oman napamme ja oman edun tavoittelun pidättäytymällä tai luopumalla jostakin sekä kiinnittämällä huomiota niihin asioihin, jotka meidän tulisi selvittää Jumalan ja toisten ihmisten kanssa.

Tavoitteena on oppia näkemään omaa elämää Jumalan silmin. Paastonaika on ollut onnistunut, jos kristitty on oppinut jotakin omista hyvistä ja huonoista puolista sekä ymmärtänyt sen, kuinka paljon Jumala rakastaa häntä. Paastonaikaa ei ole tarkoitettu itsekidutuksen tai kärsimyksen ajaksi vaan itsetutkistelun ajaksi, jolloin kaikki voisivat tajuta Jumalan rakkauden ja armon suuruuden.

Jumalan edessä en voi eikä minun tarvitse peitellä mitään. Jumalan edessä voin olla avoin ja läpinäkyvä kuin pieni lapsi turvallisen vanhemman sylissä. Voin kiukutella tai olla tyytyväinen, ja luottaa siihen, että Isä ei hylkää, vaan rakastaa. Nyt on hyvä aika tunnustaa Jumalalle niitä asioita, jotka painavat mieltä. Paasto on ollut erityisen onnistunut, jos joku sen seurauksena nöyrtyy ja pyytää anteeksi niiltä ihmisiltä, joita kohtaan on toiminut väärin nyt tai jo kauan sitten. Silloin sydämeltä lähtee suuria taakkoja.

Toisena tavoitteena paastonaikana on se, että voisimme nähdä paremmin apuamme tarvitsevat ihmiset. Luopuminen ruoasta, herkuista, alkoholista, elokuvista tai vaikkapa internetissä surffailusta tulee mielekkääksi silloin, jos käytämme säästyneen ajan tai rahan lähimmäisten hyväksi. Tässäkin voit pyytää Jumalalta viisautta, jotta hän voisi osoittaa, mikä olisi sinulle paras tapa auttaa toisia ihmisiä. Jumalan rakkaus on kekseliäs, ja sen vuoksi hän voi ohjata sinut parhaiten niiden lähimmäisten luo, jotka tarvitsevat juuri sinua.

Anna-Maija Raittila kirjoittaa koskettavasti paastonajasta: "Paastonaika kutsuu meitä aina uudestaan pyytämään Efraim Syyrialaisen paastorukouksen sanoin: "Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki."

Entä jos me emme kuuntele, hiljene erottamaan Jumalan rakkauden tahtoa, kun hän huutaa keskelle välinpitämättömyyttämme jonkun lähellämme kärsivän ihmisen hädän sisältä? Jumala ei pakota meitä, Jumala ei vastoin tahtoamme alista meitä välikappaleikseen. Jääkö siis pelastuminen, vapauttamisen ihana ihme tapahtumatta vain meidän kylmyytemme ja velttoutemme takia? Jää. Niin näyttää käyvän yhä uudestaan. Herra armahda, niin näyttää käyvän yhä uudestaan täsää kristityssä maassamme.

Mutta Jumala itse on hellittämätön. Hänen rakkautensa on kiivasta, kuluttavaa tulta. Se hiuduttaa hänen omaa Isän sydäntään, se pakottaa hänet itsensä yhä uudestaan liikkeelle, hellittämättömän toivon voimalla, etsimään kadonnutta, herättämään paatunutta, hiljaa, hiljaa sulattamaan kovaa sydäntäni."
Anna-Maija Raittila: Askele askelellta -Uskoa ja luottamusta vuoden matkalle (s.34-35)

Nuorten aikuisten Uskomaton ilta -kahvilan iltahartauden puhe