Free counter and web stats

torstaina, joulukuuta 24, 2009

Lahjasatoa runojen merkeissä

Vietimme tänään ihanaa sukujoulua, jossa oli kaikki aidon joulun elementit: paljon lapsia, jotka odottivat kiihkeästi joulupukkia, kauniisti katetut pöydät, herkullista ruokaa( jota syötiin ähkyyn asti), upea joulukuusi, hauska joulupukki( jonka T-paita oli vähän liian tuttu), leppoisaa seurustelua, joulumusiikkia ja piirileikkejä. Seurueen nuorimmainen jäsen sai kaikkein eniten lahjoja, ainakin kuutioissa mitattuna. "Olen ollut tosi kiltti", tyttö totesi lahjapinon ollessa jo melkein hänen mittaisensa.

Minäkin olin ollut tosi kiltti. Vanhempien rahoilla ostamani tuoksuva lahja, anopin kutomat sukat ja kolme kirjaa olivat oikein mieluisia lahjoja. Yhden kirjan sain ylisöpöltä tytöltä, jonka sain kastaa jokin aika sitten. Tässä kaksi jouluun sopivaa runoa hänen antamastaan Pia Perkiön kirjasta "Aavistus aamusta, enkelistä".

Sanotko minullekin

Sanotko minullekin, sinä silmille näkymätön:
Älkää pelätkö.
Täytätkö ihmeellä minunkin taivaani,
sinä kirkas ja selittämätön:
Minä ilmoitan teille ilosanoman.

Sitä minä yössäni odotan.

Pia Perkiö




Niin kuin silloin

Kun yö on pimeimmillään,
tulevat enkelit
niin kuin ensimmäisenä jouluna.

Kun pettymys synkentää mielen,
tulevat enkelit
niin kuin pääsiäisaamuna kauan sitten.

Niin kuin silloin Jumala lähetti
enkelinsä
itkevän maan sydämeen
ja täytti sen taivaan valolla,

niin
enkelit tulevat yhä.
Ja yön jälkeen aamu.

Pia Perkiö

keskiviikkona, joulukuuta 23, 2009

Elinan blogin joulutervehdys

Perheellämme on ollut tapana lähettää sukulaisille ja ystäville joka joulu tervehdys kirjeen muodossa. Tässä tervehdyksestämme minun osuuteni vähän muokattuna.


Järvenpäässä aatonaatonaattona 2009

”Niityllä lunta, hiljaiset kadut, taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus…”

Tänä vuonna koimme vahvasti, että haluamme jatkaa vanhoja perinteitä. Niinpä vuoden tauon jälkeen lähetämme kaikille rakkaillemme joulutervehdyksen kirjeen muodossa. Parhaimpiin perinteisiimme kuuluu myös se, että saatte kirjeemme myöhässä, jotta teillä on aikaa lukea sitä rauhassa joulukiireiden jälkeen. (Muitakin syitä voi tietysti arvailla :))

Tämä on perheellemme jo kolmas joulu Järvenpäässä. Niinpä ennen ensimmäistä adventtia suoritettu joulukoristelu meni jo vanhalla rutiinilla. Miehen ja lasten rakentamat 3 piparkakkutaloa ovat tuoneet mukavan lisän jouluiseen kotiimme. Jouluista tunnelmaa on luonut myös Neidin lastenleiriltä tuoma adventtikynttilä, jossa on jokaiselle päivälle oma numeronsa. Sitä polttaen ja noin 10 adventtikalenteria availlen olemme odottaneet malttamattomasti joulun lähestymistä.

Jouluaaton vieton aloitamme Paavalinkirkossa, jossa olemme koko perheellä mukana joulukuvaelmassa. Sieltä ajelemme Riihimäelle viettämään sukujoulua Elinan siskon perheen upouuteen kotiin. Joulupäivänä tapaamme Etelä-Suomen sukua joulupäivällisten merkeissä, ja sen jälkeen lähdemme yöjunalla Pelloon. Kotiin palaamme uudeksivuodeksi, jolloin perheorkesterimme esiintyy kirkkoherran uudenvuoden kahveilla. Elina ja lapset saavat lomailla ihan loppiaiseen asti.

Perheen yhteisiin hyviin muistoihin kuuluu erityisesti kesäkuinen matka Pafokselle, Kyprokselle. Viikon aikana nautiskelimme etelän lämmöstä, yhdessäolosta, seisovista pöydistä ja uimisesta. Istuimme joka päivä 4-5 tuntia ruokapöydän ääressä keskustellen ja ruoasta nauttien. Oli hienoa, että oli kerrankin kunnolla aikaa kuunnella kaikkien perheenjäsenten kuulumisia ja ajatuksia. Terassilla käyskentelevät kissat viihdyttivät pienimpiä silloin, kun he eivät enää jaksaneet vain istua. Mukavan lisän matkaamme toi Kyproksella lähes vuoden asunut Neidin kummiperhe, jota tapasimme muutamana päivänä.

Elina: Toimin edelleen seurakuntapastorina Paavalin seurakunnassa. Reilun kahden vuoden työaika on ollut elämäni tähän asti pisin jakso yhdessä työtehtävässä. Helmikuussa elämääni tulee taas uusia tuulia jäädessäni äitiyslomalle. Odotan jo innolla sekä huhtikuussa syntyvää vauvaa että kotiin jäämistä. Toivon, että viihtyisin tällä kertaa kotona vähän pidemmänkin ajan. Siihen on varmasti hyvät edellytykset, koska isommista lapsista on jo kovasti seuraa eivätkä työt suurperheessä tekemällä lopu. Oman pikantin makunsa kotiäitiyteen tuo varmasti virtuaalimaailma. Ehkä minulla on taas kohta enemmän aikaa kirjoitella ”Elinan blogiin” ja roikkua Facebookissa.

Odotusaika on sujunut mukavasti, vaikka olenkin ollut välillä aika väsynyt. Uuden elämän ihme tuntuu aivan yhtä hienolta ja ihmeelliseltä näin neljännellä kerrallakin. Yritän saada ennen vauvan syntymää kasaan pastoraalitutkinnon, joka on roikkunut keskeneräisenä 11 vuotta. Niinpä aion viettää joululomaa tiiviisti Raamatun ja kreikankielisen Markuksen evankeliumin parissa. Kreikkaa olen lukenut viimeksi vuonna 1994-95, joten luvassa on varmasti mukavia hetkiä. Olisihan se toisaalta uusi kokemus reputtaa tentissä ensimmäistä kertaa elämässä.


Haluan toivottaa blogiystävilleni oikein hyvää ja siunattua joulua!

sunnuntaina, joulukuuta 13, 2009

Hannu Hanhi vauhdissa

Virtuaalimaailma osaa yllättää. Tänään se antoi minulle enemmän kuin osasin odottaakaan. Voitin blogiystäväni "SuurellaSydämellä" järjestämässä jouluarvonnassa toisen palkinnon. Vau, se oli mukava päätös tälle viikonlopulle! Nyt odotan innolla, että saan arvontavoiton kotiin.

Lapsuudessani ja nuoruudessani minulla oli aivan käsittämättömän hyvä tuuri arpajaisissa. Osittain se saattoi johtua siitä, että isäni osallistui niin tolkuttoman paljon erilaisiin arpajaisiin lastensa nimillä. Se ei kuitenkaan selitä kokonaan loistavaa onneani. Paras saavutukseni oli, kun voitin eräissä arpajaisissa molemmat palkinnot. Muistan ne vieläkin: punainen collegepusero ja leipäjuusto.

Seinällämme komeilee edelleen Kimmo Kaivannon taulu, jonka voitin lapsuudessa. Erään toisen taulunkin voitin, mutta se ei ole tainnut ansaita enää paikkaansa minkään kodin seinällä. Parhain arpajaisvoittoni oli varmaankin matkalahjakortti, jonka sain lukioaikana. Sen ansiosta tein äitini kanssa ikimuistettavan aurinkomatkan Korfun saarelle. Tullessani kotiin hyvin ruskettuneena menin esittelemään pikkuveljelleni rusketusrajoja. "Katso, mikä kesätyttö", sanoin. Pikkuveli purskahti hillittömään nauruun, ja kohta tajusin syyn. Kesätyttö-kilpailut olivat taas Iltalehdessä käynnissä...Nauru pidentää ikää!

sunnuntaina, joulukuuta 06, 2009

Linnan juhlat lasten silmin

Tänään linnottauduimme lasten kanssa tietokoneen ääreen illansuussa, vaikka lapset olivatkin jo käyttäneet päivittäisen tietokoneaikansa. Säännöissä on kuitenkin aina poikkeuksensa, ja ajattelin presidentin itsenäisyyspäiväjuhlien kuuluvan pikkukatselijoidenkin ohjelmaan.

Yhteinen juhlien katsominen on ollut oikein antoisaa ja myös yleissivistävää. Juhlavieraiden saapumista seuratessamme olemme käyneet mielenkiintoista keskustelua. Nyt on lapsilla hallussa hallituspuolueet ja monet tunnetut suomalaiset. Esikoinen yritti bongata kättelijöiden joukosta pellolaista hiihtosuunnistuksen maailmanmestaria. Häntä emme nähneet, koska tietokoneemme ei suostunut heti avaamaan YLE-Arenan lähetystä; taisi olla muitakin katselijoita linjalla. Sen sijaan kutsuvieraiden joukosta löytyi yllättäen muutama tuttu kasvo.

Neiti on hihkunut innoissaan naisten upeista iltapuvuista. Hänen makuansa voisi kuvailla rohkeaksi: ihastusta ovat herättäneet avonaiset juhlapuvut. Tähän mennessä kauneinta pukua on hänen mielestään kantanut Sirkka Mertala, jonka kimalteleva musta asu oli täydellinen. Eipä ihme, että puku miellytti Neidin silmää. Hän aloitti juhlien katsomisen uudessa pikkumustassaan, jossa kimaltelevat valkoiset pilkut. Kotikujan tyttöjen myymä helminauhakin oli kuin suoraan valtakunnan ykkösbileistä.

Kuopusta hauskutti eniten kilttiin pukeutunut mies, joka antoi käsisuudelman presidentille. Sen sijaan hän ei ollut yhtään innostunut joidenkin naisten ylipitkistä laahuksista. "Hyi, mitä hienostelijoita!" hän parahti. "Millaisen naisen kanssa haluaisit mennä linnan juhliin?" kysyin häneltä. "Äitin!", Kuopus vastasi silmänräpäyksessä. Juhlakutsua odotellessa...

tiistaina, joulukuuta 01, 2009

Onneksi on joulukuu!

Eilen ja tänään monissa Facebookin tilapäivityksissä on ollut suunnatonta iloa siitä, että marraskuu on ohi ja joulukuu alkaa. Minäkin kuulun siihen joukkoon, joka sydämessä iloitsee ja riemuitsee adventtiajan alkamisesta. Toivo on syttynyt pimeyden, harmauden ja synkkyyden keskelle.

Me aloitimme lasten kanssa adventtiaikaan valmistautumisen perjantaina heti siivouksen jälkeen. Kuopus ei olisi millään malttanut odottaa joulutavaroiden hakemista kellarista. Vähän väliä pitkin päivää sain kuulla kysymyksen:"Joko nyt?" Joulutavaroiden esillepaneminen oli harvinaisen tehokas, koska naapurinkin lapset olivat mukana valmisteluissa. Joululaulujen raikuessa laitoimme nopeasti jouluseimen, enkelit, tontut sekä erilaiset seinä- ja ikkunakoristeet paikoilleen.

Perjantai-illaksi kutsuimme kylään ex tempore ensimmäiset glögivieraat. Juhlat meinasivat mennä vähän pipariksi, kun Mies oli kauppamatkallaan unohtanut ostaa glögiä. Nolosta tilanteesta selvittiin kunnialla, koska lähikauppa oli vielä auki. Kauppareissu aiheutti muutenkin lievää huvittuneisuutta sekä isäntäväessä että vieraissa. Neiti oli nimittäin laatinut kauppalistan. Hän oli tuttuun tapaansa kuunnellut tarkasti minun ja Miehen keskustelua. Niinpä listalle olivat päätynyt kaikki sellaisetkin tarjottavat, joita jo löytyi pakastimestamme. No, tuleehan niitä uusiakin vieraita.

Viikonloppuna keräsin joulumieltä koristellun kodin ja glögin lisäksi töissä, jossa olin mukana Hoosianna-messussa ja adventtivesperissä. Aamun messussa juhlistimme pitkäaikaisen ja rakastetun kappalaisemme lähtöjuhlaa. Illan adventtivesperissä toimin liturgina. Tehtävään valmistautuminen tuntui ihmeen helpolta, vaikka en ollut aikaisemmin laulanut Armas Maasalon säveltämää liturgiaa. Laulut olivat kuitenkin porautuneet alitajuntaani jo lapsuudessa, jolloin isäni valmistautui samaan tehtävään kuuntelemalla liturgioita kasetilta, jolle kanttori oli ne laulanut. Nostalgista adventtitunnelmaa!