Free counter and web stats

torstaina, marraskuuta 29, 2012

Joulutunnelmaa Paavalinkirkosta ihan kaikille


Facebook-ystäväni oli kansalaisopiston englannin keskusteluryhmässä jutellut joulusta ja jouluvalmisteluista Kiinasta lähtöisin olevan vierustoverinsa kanssa. Suomessa pitkään asunut kiinatar ei ollut aiemmin kuullut, että joulua juhlitaan Jeesuksen syntymän johdosta. Luulen, ettei hän ole ainoa tietämätön. Monet lapset mieltävät joulun enemmän joulupukin ja tonttujen kuin Jeesuksen ja enkeleiden juhlaksi. Ehkä kaikki Suomessa asuvat lapset eivät ole edes kuulleet Jeesuksen syntymästä, koska joulunvietosta on haluttu karsia joissakin päiväkodeissa ja kouluissa kaikki kristillinen aines. Yhteiskunnan muuttuessa yhtä monikulttuurisemmaksi on tärkeää, että kastettujen  lasten vanhemmat, isovanhemmat ja kummit antavat lapsille mahdollisuuden tutustua myös joulun kristillisiin perinteisiin ja sanomaan joulupukin ja tonttujen lisäksi. Joululaulut, jouluevankeliumin lukeminen, kristilliset joulukoristeet tai lapsille suunnatut joulukirjat välittävät kodissa joulun perinteitä sukupolvelta toiselle.
Muistan omasta lapsuudessani joulukirkon ihanan tunnelman. Tuntui hyvältä olla kirkossa, vaikka yleensä nukahdinkin kesken joulusaarnan isosiskon olkaa vasten. Lapsi- ja perhetyön pappina tavoitteenani on välittää tämän ajan lapsille samaa ihanaa tunnelmaa, jota itse koin lapsuuteni jouluina. Pyrimme kuitenkin taitavien työkavereideni kanssa suunnittelemaan joulunajan tapahtumat niin, etteivät lapset malta nukahtaa kesken kirkkohetken. Emme pidä pitkiä puheita emmekä saarnoja, vaan sekä perheiden kauneimmissa joululauluissa että lasten jouluaaton hartaudessa joulun sanoma tulee joulukuvaelman muodossa. Paavalinkirkon suloinen aasi, kirkkohetkissä  esiintyvät lapset, joulukuusi ja joululaulut pitävät lasten mielenkiinnon hereillä. Pienimmät voivat ottaa kirkkohetken ajaksi aasin selästä lelupussin tai pehmolelun.

Muistan kotikirkostani tilanteen, joka meinasi pilata joulukirkon ihanan tunnelman. Ehkä viisivuotias poika istui edessäni isänsä sylissä minun mielestäni melko rauhallisesti ja hyvin. Isä oli kuitenkin jostain syystä hyvin stressaantunut: hän valitti ja moitti kovaäänisesti lapsen huonoa käytöstä. Lapsen käytös ei häirinnyt minua ollenkaan, kun taas isän asenne tuntui pahalta ja epäreilulta. Neljän lapsen äitinä tiedän, että  lasten kanssa on välillä rasittavaa olla sellaisissa paikoissa, joissa lapset voivat häiritä käytöksellään muita ihmisiä. Sen vuoksi me järjestämme lapsiperheille omia tilaisuuksia, joissa vanhempien tai muiden läheisten ei tarvitse jännittää lasten käyttäytymistä. Jeesus asetti lapsen aikuisten esikuvaksi. Sen vuoksi lapset saavat olla lapsia erityisesti kirkossa.

Muistan ilolla ja lämmöllä niitä joulunajan tilaisuuksia, joihin olen saanut osallistua aivan yksin tai ystävän kanssa. Paavalinkirkossa järjestetään valtavasti tilaisuuksia, jossa eri elämäntilanteissa olevat aikuiset saavat nauttia rauhassa joulun tunnelmasta ja sanomasta. Olet todella tervetullut konsertteihin, perinteisiin tai popahtaviin kauneimpiin joululauluihin sekä joulukirkkoihin ja joulunajan messsuihin.

Joulun sanoma on enkelien iloinen uutinen: ”Älkää pelätkö, teille on syntynyt Vapahtaja. Hän on                                         Kristus, Herra.” Jumala kuiskaa pelkojen, ikävän, surun tai syksyisen pimeyden keskelle: ”Ei hätää, minä olen tässä!” Jumala ei koskaan hylkää ihmistä, joka tahtoo olla yhteydessä häneen. Jumala ei ole kuitenkaan läsnä vain vaikeuksien ja surun keskellä, vaan hän on kanssamme joka päivä ja tahtoo antaa elämäämme iloa ja valoa. 
Elina Koivisto, Paavalin seurakunnan lapsi- ja perhetyön pappi

Joulu on taas, riemuitkaa nyt
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt
Tulkoon toivo kansoille maan, pääsköön vangit vankiloistaan
Uskon siemen nouskoon pintaan, olkoon rauha loppumaton
Joulu on taas, kulkuset soi. Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi.
Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.

Pekka Simojoki: Tulkoon joulu

Kirjoitus Hermanni-Vallila -lehdessä 




sunnuntaina, marraskuuta 25, 2012

Hyvästi itseni turhentamisen teologia!

Joistakin asioista ei pääse millään eroon. Opiskeluaikana olimme Miehen kanssa mukana muutamia vuosia  HOL:n eli Helsingin opiskelijalähetyksen toiminnassa. Siitä on aikaa jo 15 vuotta, mutta siitä huolimatta OPKO lähetää meille uskollisesti Arkki-lehteään, vaikka emme ole edes kannatusjäseniä. Aika monta kertaa olemme ottaneet yhteyttä ja pyytäneet, että meille ei enää lähetettäisi postia, koska olemme jo niin vieraantuneita opiskelijamaailmasta. Lehden tulo ei ole kuitenkaan lakannut. Viime viikolla olin siitä todella iloinen, koska lehti oli täynnä kiinnostavia artikkeleita. Tässä lainaus Arkin pääkirjoituksesta (4/2012),jossa OPKOn pääsihteeri Jussi Miettinen kirjoittaa viisaasti ja kypsästi otsikolla "Hyvästi itseni turhentamisen teologia!".  


"Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki. Kristuksen sisäinen tunteminen." Tämä seppä Högmannin lausahdus Paavo Ruotsalaiselle on muuttanut Suomen kansaa, kirkkoa ja sen herätysliikkeitä. Tällä totuudella oli nuoreen mieheen niin vapauttava vaikutus, että "Hän hyppeli niin kuin peura ilosta". - - -Paavo ymmärsi ensimmäistä kertaa, että ihminen voi olla yhtä aikaa täysin avoin ja rehellinen itselleen ja siitä huolimatta kohdata myös elävän, ihmistä rakastavan Jumalan. 

Lehtemme teemana on kokonainen ihminen. Voimme opetella rukoilemaan kirkkoisä Augustinuksen kanssa: "Herra auta minua tuntemaan itseni, että voisin tuntea sinut." Ihmiseksi syntynyt Kristus ei ole kiinnostunut vain iankaikkisesta kohtalostamme, vaan koko paketista nimeltä elämä. Kristillisessä opetuksessa Kristuksen tunteminen ja itsetuntemus eivät aina oikein mahdu samaan kuvaan. Tähän voi olla syynä väärinymmärretty itsensä kiel
täminen, missä elämän hengelliset ulottuvuudet koetaan arvokkaampina kuin esimerkiksi ruumiillisuus, opiskelu tai työ, tunteet, taide tai estetiikka. Itsensä kieltämistä ei nähdä positiivisena kutsuna hyväksyä itsemme sellaisina aitoina ihmisinnä, joiksi meidät on luotu. Itsensä kieltämisen kutsusta on tullut - oman ainutlaatuisen itsensä löytämisen sijaan - itsensä turhentamisen teologiaa.

Jos identiteettimme perusta on se, että olemme vain kurjia syntisiä, voisi käynti seppä Högmanin puheilla olla paikallaan. Me emme ole vain syntisiä, vaan Kristuksen tähden Jumalan suuresti rakastamia syntisiä. - - -Me tarvitsemme rohkaisua, kaverista huolen pitämistä, hyvää tekevää yhteisöllisyyttä ja Jumalan Sanan opastusta. Saakoon evankeliumi meidät hyppimään kuin peura ilosta!"

sunnuntaina, marraskuuta 11, 2012

Isänpäivän saarna Paavalinkirkossa


Isänpäivän saarna 
(saarnateksti Matt. 17:24-27, epistolateksti Room. 13:1-7)


Juha Tapio laulaa laulussaan "Poika":

Poika näkee peilistä isänsä piirteet
usein ne jo lapsena huomattiin
ylpeyttä tunsi kun aikuisiin miehiin verrattiin


Isänpäivä herättää meissä kaikissa tunteita ja ajatuksia riippumatta siitä, olemmeko isiä vai emme. Jokaisella meillä on ollut isä. Itse iloitsen siitä, että pystyin vielä aamulla soittamaan isälle onnittelusoiton isänpäivän kunniaksi. Isäni viettäessä 70-vuotisjuhlia pidin hänelle puheen. Olen ollut aina äidin tyttö ja ajatellut muistuttavani paljon häntä. Puhetta kirjoittaessani tajusin, miten paljon minussa onkaan isäni piirteitä. Puhumattakaan siitä, miten paljon hänen piirteitään on siirtynyt omiin lapsiini.

Tämä isänpäivä on perheessämme erilainen, koska vietämme sitä anopin kanssa. Miehelläni on ensimmäistä kertaa tilanne, ettei isälle voikaan soittaa onnittelusoittoa. Teistä seurakuntalaisista monet ovat joutuneet luopumaan isästä, kun tämä on kuollut. Joukossa voi olla myös niitä, joilla ei ole ikinä ollut mahdollisuutta edes tavata isää. Teilläkin on silti ollut isä. Olen kuullut monta koskettavaa kertomusta siitä, miten ihminen vielä vaarina ja mummonakin voi kaivata sitä, että olisi itse saanut kohdata oman isänsä. Isänkaipuuta on voinut vähän helpottaa se, jos on saanut kuulla isästä kertomuksia, nähdä valokuvia ja työstää omaa suhdetta isäänsä. Toiset taas ovat saaneet isän tilalle muun rakkaan ihmisen, joka on korvannut isän paikan. Monet odottavat sitä, että saisivat nähdä oman isänsä perillä taivaassa.

Poika näkee peilistä isänsä katseen,
jota oppi varhain jo väistämään
Pienestä sai juurtua tieto jo lapseen:
isää täytyy miellyttää


Isän kohtaaminen ei aina ole helppoa edes isänpäivänä. Juha Tapio kertoo kirjassaan "Ohikiitävää" (toim.  Jaakko Heinimäki) Poika-laulun syntyhistoriaa.  Tämä laulu syntyi niiden tarinoiden pohjalta, joita hän oli kuullut seurakuntien miestenpäivillä ja erilaisissa hengellisissä miestentapahtumissa. Monet suomalaiset miehet ja myös naiset ovat saaneet kotona kokea, miten isää täytyy miellyttää. Suomalaisessa kasvatuskulttuurissa ehdottoman ja varauksettoman rakkauden kokeminen on ollut enemmän poikkeus kuin sääntö. Isän rakkaus on usein pitänyt ansaitsemalla olemalla tottelevainen, ahkera ja menestyvä.

 Tämän päivän raamatuntekstit sopivat yllättävän hyvin suomalaiseen isänpäivään. Perinteiset suomalaiset miehiset arvot: koti, uskonto ja isänmaa sopivat hyvin yhteen
tämän päivän epistolaan, joka on Paavalin sanaa roomalaisille. Ainakin minun kokemukseni mukaan monet suomalaiset miehet toteuttavat kristillisyyttään juuri Paavalin ohjeiden mukaan. He kunnioittavat esivaltaa, maksavat veronsa oikein sekä kunnioittavat ja pelkäävät Jumalaa.

Ihailin "Ohikiitävää-kirjassa" sitä, miten Juha Tapio halusi tinkimättömästi osoittaa teoillaan sen, miten hän on kristitty liikemies. Hän halusi maksaa verot niistäkin levyistä, jotka hän uransa alussa myi itse keikkapaikoilla. Kaveri oli ihmetellyt tuollaista melkeinpä tyhmää toimintaa, kun veronkierrosta ei olisi taatusti jäänyt kiinni. Laulaja halusi kuitenkin Paavalin sanojen mukaisesti suostua esivallan alaisuuteen, ei pelkästään rangaistuksen pelosta, vaan omantunnon vaatimuksesta. Puhtaalla omallatunnolla on niin paljon helpompaa elää.

Jeesus toimi evankeliumitekstissä samalla tavalla. Hän maksoi temppeliveron, vaikka koki, ettei hänen Jumalan Poikana olisi tarvinnut sitä maksaakaan. Temppelihän oli hänen henkinen ja hengellinen kotinsa, minkä vuoksi hän tunsi olevansa vapaa ja lapsen asemassa. Jeesus osoittaa kuitenkin kypsyytensä siinä, ettei hän turhaan ala kapinoida eikä tahdo suututtaa temppeliveron kantajia. Hän ymmärtää, että veronkantajat eivät ymmärtäisi Jeesuksen asemaa. Kertomukseen sisältyy ripaus Jumalan huumoria ja huolenpitoa, kun Pietari saa tehtäväksi hakea Jeesuksen ja hänen oman temppeliveron maksamiseksi tarkoitetun rahan kalan suusta. Ei ihan jokapäiväistä toimintaa!

Minua on puhutellut kovasti Jeesuksen elämänasenne. Jeesus on upea esimerkki siitä, miten toimii vapaa ja ehjä ihminen. Jeesus noudatti perinnäissääntöjä, jos ne edistivät aitoa, rakkaudellista ja Jumalan tahdon mukaista elämää. Sen sijaan Jeesus tarvittaessa kapinoi rajustikin isien perinnäissääntöjä vastaan, jos ne eivät olleet lähimmäisen parhaaksi eivätkä Jumalan tahdon mukaisia. Pari lukua ennen evankeliumitekstiämme Jeesusta syytetään siitä, että hänen opetuslapsensa rikkovat isien perinnäissääntöjä. Silloin Jeesus puolustautuu kuvaamalla sitä, miten fariseukset ja lainopettajat kehottivat ihmisiä luopumaan yhdestä Jumalan käskystä ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” opettamalla ihmisiä sen sijaan antamaan vanhemmista huolehtimiseen tarkoitetut rahat uhrilahjaksi. Jeesuksen viesti fariseuksille ja lainopettajille on raju: Te tekopyhät!

Samanlaisen viestin Jeesus olisi ehkä sanonut niille uskovaisille, jotka lähestyivät Juha Tapiota tuomitsevilla sanoilla ja viesteillä tämän siirtyessä gospelmusiikista ns. maalliselle puolelle. Kirjassa suosittu laulaja kertoi siitä, miten johonkin aikaan häntä pelotti aukaista sähköposti, koska ei voinut tietää, minkälaisia haukkumaviestejä ja tuomioita siellä taas olisi kristityiltä. Ihmiset asettautuivat taas kerran Jumalan asemaan tuomareiksi ja unohtivat lähimmäisenrakkauden. Lukijana minusta tuntui kohtuuttomalta, että lauluntekijän ja laulajan kutsumuksen omaava mies yritettiin laittaa liian tiukkaan muottiin.  

Vaikka olen piirtänyt tässä saarnassa Juha Tapiosta silotellun ja kauniin esikuvallisen kuvan, se ei tietenkään ole koko totuus. Kirjassa tulee esille se rosoisuus ja epätäydellisyys, joka meidän jokaisen ihmisen elämään kuuluu riippumatta siitä, olemmeko idoleita vai tavallisia ihmisiä. Tärkein asia on kuitenkin kunnossa, kun laulaja kertoo uskovansa ja turvaavansa Vapahtajaan. Mekin voimme ottaa idoliksemme Jeesuksen, joka on synnittömyytensä vuoksi loistava esimerkki vapaasta, aidosta ja rakastavasta ihmisestä 

Palataan vielä Poika-lauluun. Sen kerrossa sanotaan: 

Harteillaan vuosien hiljaisuus
Kuka pyyhkiä pois ajan virrasta vois?
Haavat polvesta polveen ne siirtyy
Kuka armahduksen tois kun työt isien
poikien poikiin piirtyy?
Kuka armahtaa?

Raamatusta löytyy vastaus sille, kuka armahtaa. Jumala armahtaa.  Tänäänkin isänpäivänä on tarjolla armahdusta, armoa ja rakkautta suomalaisille isille, pojille sekä pojanpojille, mutta myös meille naisille. Epistolatekstimme perässä Paavali antaa ohjeen: ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne.- -Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.”Room. 13:8, 10  Jumalan tahto on siis se, että isät rakastavat lapsiaan eivätkä tee heille mitään pahaa. Kyvyttömyys osoittaa rakkautta kulkee kuitenkin monissa suvuissa raskaana perintönä, ja haavat siirtyvät polvesta polveen, jos niitä ei hoideta.

Jumala tahtoo parantaa ja hoitaa kaikkia niitä, jotka ovat tulleet satutetuiksi ja haavoitetuiksi suvussaan tai muualla. Johanneksen ensimmäinen kirje käsittelee upeasti rakkautta. Siinä sanotaan, että Jumala on Rakkaus (1. Joh. 4:16). Jumala tahtoo uudistaa ja parantaa meitä rakkaudellaan. Hän ei odota, että me olisimme kilttejä, menestyviä tai ahkeria. Hän rakastaa meitä ehdottomalla rakkaudellaan. Hän ei vaadi meiltä mitään, vaan antaa meille kaiken. Päivän evankeliumiteksti osoittaa sitä, miten Jumalalla on kaikki asiat hallussaan. Jos hän laittaa kalan suuhun rahan temppeliveroa varten, voi hän johdattaa myös meitä hyvin eri tavoin. Hän ei pakota meitä mihinkään muutoksiin, mutta hän lempeästi kutsuu meitä tielle, jossa saamme kasvaa aikuiseen ja kypsään uskoon ja elämään.

Jumala lähetti meille oman poikansa Vapahtajaksi. Jeesus on Vapahtajana sekä pelastaja että parantaja. Hän rakastaa meitä kokonaisina ja tahtoo kohdata meidän kaikki tarpeemme. Hän ei ole kiinnostunut vain hengellisestä elämästämme, vaan hän on kiinnostunut koko elämästämme. Hän voi tyydyttää meidän fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeemme. Usein hän tarvitsee tähän työhön avuksi toisia ihmisiä. Me voimme pyytää, että Jumala lähettäisi elämäämme niitä ihmisiä, jotka vievät meidän kasvuamme ihmisinä eteenpäin. Ja saamme myös rukoilla sitä, että me voisimme olla avuksi ja iloksi niille ihmisille, jotka tarvitsevat meidän apuamme. 1. Johanneksenkirjeessä  sanotaan: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon." (1. Joh. 4:18)