Free counter and web stats

sunnuntaina, helmikuuta 10, 2013

"Äiti, mä alan paastoamaan!" - laskiaissunnuntain saarna


Perjantaina kahdeksanvuotias poikani tuli innokkaana koulusta kotiin. ”Äiti, mä alan paastoamaan!” ”Ai, jaa, miten aiot paastota?”, kysyin häneltä. ”No tietysti niin, etten syö mitään”, lapsi vastasi.  ”Lapset ei saa kyllä paastota”, sanoin vakavana.  ”No mutta kun Jeesuskin paastosi. Kyllä mäkin saan!” intti poika . ”Et voi. Se on vaarallista. Ei Jeesuskaan paastonnut lapena. Voit alkaa karkkipaastolle ja olla paastonajan ilman karkkipäivää”, ehdotin pojalle.  ”No en ala, karkki on hyvää! ” Hmmm, aavistuksen ristiriitaista. Joka tapauksessa meillä jatkui hyvä keskustelu paastonajasta, jostain kivasta asiasta luopumisesta sekä huonommassa asemassa olevien lähimmäisten auttamisesta.

Nyt elämme karnevaaliaikaa, jota vietetään juhlatunnelmissa ennen paastonaikaa. Niinpä jumalanpalveluksen jälkeen voi syödä seurakuntasalissa tuhtia ruokaa: hernekeittoa ja laskiaispullia. Harva ehkä ajattelee nyky-yhteiskunnassa sitä, miten karnevaali-sanalla on hengellinen merkitys. Sanan alkuperästä ei ole ihan varmaa tietoa, mutta luultavasti suomennettuna alkuperäinen merkitys tarkoittaa joko ”hyvästi liha” tai ”ottaa pois liha”. Se juontaa juurensa siitä, että katolisessa kirkossa ei paastonaikana syödä lihaa. Tuhkakeskiviikkona ja pitkäperjantaina on täydellinen kielto syödä lihaa. Muutenkin paastonaikana yritetään välttää lihan syöntiä sekä pyritään kaikin tavoin yksinkertaiseen elämään.

Minäkin olen paastonnut monilla eri tavoilla eri vuosina. Tänäkin vuonna ajattelin elää yksinkertaisempaa elämää niin, että jätän kotona herkuttelun väliin ja työtehtävissäkin herkuttelen vain sen verran, mitä kohteliaisuussyyt vaativat. Usein olen huomannut sen, miten  paastoamiseni on ollut melko itsekästä. Herkuista luopumisen ajatuksena on ollut usein vähän laihtua eikä niinkään ajatella enemmän Jumalaa tai lähimmäisiä.

Raamatun aikaan paastoaminen oli olennainen osa juutalaista elämää. Siihen kuului tämän päivän Vanhan testamentin tekstin mukaan itsensä kurittaminen rajullakin tavalla. Profeetta Jesaja opasti oman aikansa ihmisiä n.2700 vuotta sitten  tavalla, joka sopii meillekin ohjenuoraksi tulevana paastonaikana:

Toisenlaista paastoa minä odotan:
että vapautat syyttömät kahleista,
irrotat ikeen hihnat
ja vapautat sorretut,
että murskaat kaikki ikeet,
murrat leipää nälkäiselle,
avaat kotisi kodittomalle,
vaatetat alastoman, kun hänet näet,
etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. (Jes. 58:6)

Paavali puhuu samasta asiasta vielä rajummin avioliittoon vihkimisistä tutussa rakkauden ylistyksessä. Tekstissä sanotaan, ettei enkelien kielellä puhuminen, profetoiminen, omastaan luopuminen nälkää näkevien hyväksi tai vuoria siirtävä usko ole minkään arvoisia, jos ihmiseltä puuttuu rakkaus.

Viime vuosina olen paljon pohtinut ja lukenut kuolemansynneistä, joita ovat ylpeys, viha, kateus, ahneus, laiskuus, ylensyönti ja himo. Niitä tutkiessa olen huomannut, miten niissä kaikissa on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta. Jos ihminen antaa elämässään tilaa jollekin kuolemansynnille, se tarkoittaa sitä, että samalla estää rakkautta toisiin ihmisiin, Jumalaan ja myös ihmiseen itseensä. Tuhoava viha tai kateus estävät aidon yhteyden lähimmäiseen. Ylpeä ihminen taas ei tarvitse Jumalaa. Mässäilyn tai liiallisen alkoholin käytön pauloissa oleva on vaarassa menettää kunnioittavan ja terveen suhteen itseensä ja ruumiiseensa

Synnissä on se huono puoli, ettei se häivy kieltämällä. Oikeastaan on niin, että omien heikkouksien, pimeiden puolien ja syntien kieltäminen ei tee ihmisestä yhtään parempaa, vaan päinvastoin huonomman. Syntien tunnistaminen ja tunnustaminen auttavat elämään rehellistä, aitoa ja arvokasta elämää. Jeesus paheksui aina eniten niitä ihmisiä, jotka yrittivät esittää parempia kuin olivatkaan. Sen vuoksi Jumalan edessä meidän ei kannata esittää mitään superihmistä, koska hän tuntee meidät paremmin kuin me itse edes tunnemme itseämme

Kristittyinä olemme kaikki syntisiä, mutta myös vanhurskaita eli Jumalalle kelpaavia. Kokonaan syntinen ja kokonaan vanhurskas on luterilaisen teologian ajatus, joka kertoo siitä, miten kristitty elää koko elämän ajan tietynlaisessa ristiriitatilanteessa. Toisaalta hän on Kristuksen sovittamana täysin pyhä, täydellinen ja ihana Jumalan edessä, mutta samalla kokonaan syntinen, epätäydellinen ja itsekäs. Vaikka me kuinka yrittäisimme elää täydellistä elämää, emme pysty siihen. Epätäydellisyys muuttuu täydellisyydeksi vasta taivaassa, jolloin meistä tulee synnittömiä niin kuin Jeesus oli jo synnitön maan päällä eläessään.

Tällä viikolla olen taas tuskaillut omaa itsekkyyttäni, kärsimättömyyttäni ja sitä, ettei minulla aina riitä rakkautta ja ymmärrystä lähimmäisilleni. Sen vuoksi tuntuu lohdulliselta ajatus siitä, miten saan epätäydellisenä ja syntisenä pyytää Jumalalta apua. Hän voi muuttaa sydäntäni niin, että itsekkyys muuttuu lähimmäisenrakkaudeksi ja kärsimättömyys kärsivällisyydeksi. Yhtenä tavallista huonompana päivänä sain lohdun Katja Kailan rukouksesta, joka löytyy Taivaan täydeltä sormenjälkiä -rukouskirjasta:

Herra,
annan sinulle huoleni.
Täytä sinä minut rauhalla.

Herra,
annan sinulle pelkoni.
Täytä sinä minut toivolla.

Herra,
annan sinulle kireyteni.
Täytä sinä minut levollisuudella.

Herra,
annan sinulle ärtymykseni
Täytä sinä minut kärsivällisyydellä.

Herra,
annan sinulle riittämättömyyteni.
Täytä sinä minut uskolla.

Katja Kaila

Tuntuu lohdulliselta, ettei vihkimisissä luettava rakkauden ylistys oikeastaan puhukaan syvimmiltään ihmisten välisestä rakkaudesta, vaan Jumalan rakkaudesta. Minun ja ehkä sinunkin rakkautesi on hyvin vajavaista, kun taas Jumala on Raamatun mukaan itse Rakkaus. 1. Johanneksenkirje puhuu upeasti Jumalan rakkaudesta. Luvussa 4 sanotaan näin: ”Siinä on rakkaus. Ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.”

Paastonaikaan laskeudutaan laskiaissunnuntaina teemalla Jumalan rakkauden uhritie. Jeesus kertoi evankeliumitekstissä ymmärtämättömille opetuslapsilleen, mitä oli tapahtumassa. Hän valmistautui hurjaan Jerusalemiin johtavaan kärsimystiehen, jossa tapahtui kaikki iljettävyydet, mitä vain voi kuvitella. Tuohon aikaan osattiin todellakin käyttää sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Jeesus kesti sen, koska hän rakasti tavallista syntistä ihmistä niin paljon.  

Johanneksen kirje jatkuu: ”Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” Meitä kutsutaan rakastamaan toisia ihmisiä. Ei sen vuoksi, että sillä tavalla ansaitsisimme taivaspaikan, vaan jotta eläisimme hyvää ja onnellista elämää jo täällä maan päällä.

     Haastan sinut paastonaikana syventymään Jumala-suhteen hoitoon. Uskon, että läheinen, aito ja totuudellinen yhteys Jeesukseen synnyttää ihmisessä rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä ja muita hyviä ominaisuuksia, joita kutsutaan Galatalaiskirjeessä Hengen hedelmiksi. Mieti, mikä paastonaikana olisi sinun tapasi panostaa Jumala-suhteeseen. Minä itse aion lukea enemmän Raamattua, koska sen lukeminen on kiireen keskellä jäänyt liian vähäiseksi.

Haastan sinut hoitamaan suhdettasi lähimmäisiin. Miten sinä voisit olla avuksi, iloksi tai tueksi lähimmäisillesi? Pitääkö sinun panostaa enemmän lähisuhteisiin vai olisiko aika auttaa kaukaisempia lähimmäisiä esim. yhteisvastuukeräykseen osallistumalla antajana tai vapaaehtoistyöntekijänä.

Haastan sinut hoitamaan paastonaikana suhdettasi itseesi. Paastonaika antaa mahdollisuuden tavallisen elämän keskellä pysähtyä miettimään omaa elämää. Mitä minulle kuuluu? Onko elämäntavassani jotain, mikä ei tee minulle hyvää? Miten voisin elää onnellisempaa elämää? Voinko itse muuttaa elämässäni jotain, mikä parantaisi omaa elämääni ja lähimmäisteni elämää sekä koituisi Jumalalle kunniaksi? Luulen, että itsetutkistelu ja itsetuntemuksen parantaminen ovat tärkeitä asioita, jotka voivat auttaa parhaimmillaan saamaan syvemmän ja läheisemmän suhteen myös Jumalaan ja lähimmäiseen.

Kaikista lähimmäs Jumalaa me pääsemme kuitenkin tänään ehtoollispöydässä. Saamme ottaa vastaan Jeesuksen ruumiin ja veren; sinun puolestasi annettu ja vuodatettu. Meidän ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin ottaa vastaan täydellinen rakkaus!




sunnuntaina, helmikuuta 03, 2013

Vauvakirkon saarna kynttilänpäivänä



Tänään meillä on monta syytä juhlia. Me iloitsemme näistä  ihanista vauvoista, jotka ovat tuoneet teidän elämäänne aivan uusia puolia. Elämään on tullut valtavasti iloa, rakkautta, läheisyyttä, onnea ja lämpöä mutta ehkä myös väsymystä ja huolta. Kiitämme tänään Jumalaa siitä, että hän on kasteessa ottanut nämä lapset omiksi lapsikseen ja Jeesuksen opetuslapsiksi. Itse ajattelen niin, että kastejuhla on elämän tärkein juhla. Se ei järjestelyiltään eikä puitteiltaan vedä vertoja linnan kutsuille eikä hienoille hääjuhlille. Juhlan päähenkilö ei käyttäydy aina etiketin mukaan. Hän voi kesken herkimmän hetken huutaa kuin palosireeni, tehdä kakat, pöräyttää kuuluvasti tai nukahtaa autuaallisesti syliin, vaikka pappi puhuu mielestään tärkeitä asioita. Juuri sen takia kaste puhuu vahvasti siitä, mistä elämässä on pohjimmiltaan kysymys. Me vanhemmat rakastamme, hoivaamme ja huolehdimme lapsestamme, vaikka hän ei tee itse mitään ansaitakseen rakkautemme. Samalla tavalla kaste puhuu siitä, miten Jumala rakastaa meitä ihmisiä sekä vauvoja, lapsia ja aikuisia, vaikka emme aina ole ansainneetkaan hänen rakkauttaan. Jumala on solminut kasteessa meidän kanssamme  ikuisen liiton. Hän lupaa pitää meistä huolta koko elämän ajan ja  antaa  lahjaksi ikuisen elämän.  

Te olette viettäneet kastejuhlia perheen, suvun ja ystävien kanssa. Kaste on kuitenkin myös seurakunnan juhla, koska  kasteessa nämä lapset on  liitetty  seurakunnan  jäseniksi. Seurakunta on Jeesukseen uskovien ihmisten yhteisö. Sitä voi kutsua myös Jumalan suureksi perheeksi. Siihen kuuluu ihmisiä kaikista maista ja kaikista kansallisuuksista ja siinä perheessä puhutaan kaikkia maailman kieliä. Siitä huolimatta Jumala tuntee juuri tänäänkin meidän kaikkien elämänkysymykset. Hän tuntee jokaisen perheenjäsenensä todella hyvin, vielä paremmin kuin me tunnemme oman perheemme jäsenet.

Itse asiassa Jumala tuntee minut ja sinut paremmin kuin me itse tunnemme itsemme.Hän on nähnyt elämämme jo siinä vaiheessa, kun saimme alkumme äidimme kohdussa. Hän muistaa elämästämme nekin vaiheet, joista emme itse tiedä mitään. Ja vaikka Jumala tuntee kaikki lapsensa ihan kokonaan, hän rakastaa jokaista lastaan vielä enemmän kuin äiti tai isä. Se on todella ihmeellistä!

Me valitsimme vauvakirkon ajankohdaksi kynttilänpäivän ihan tarkoitusella.  Kynttilänpäivää vietetään 40 päivää joulusta. Tänään muistellaan, miten Jeesus-vauva meni ensimmäistä kertaa sen ajan kirkkoon eli temppeliin Marian ja Josefin kanssa. Siellä he kohtasivat vanhan miehen, Simeonin, joka oli palvellut elämänsä Jumalaa temppelissä. Simeonin, Jeesuksen, Marian ja Joosefin kohtaaminen oli täynnä Pyhän Hengen läsnäoloa. Simeon ymmärsi saaneensa syliinsä Maailman Vapahtajan, Jumalan oman Pojan. Simeon lauloi ja kiiti Jumalaa saadessaan Jeesuksen syliinsä. Hän ymmärsi, että Jeesus oli syntynyt koko maailman valoksi. 

Tänään onkin myös valon päivä. Pimeä ja raskas sydäntalvi on ohitettu ja kevään odotus alkaa. Se on helpottava viesti kaikille, mutta ehkä aivan erityisesti monille lapsiperheille. Eilen kuulin erään pienten lapsen äidin kertomuksen ulkoilusta. Ensin 45 minuuttia tuskaista pukemista huudolla siivitettynä. Sitten 15 minuuttia ulkoilua ja 45 minuutia taas vaatteiden riisumista ja tietysti huutoa.

 Jeesus puhui itsekin valosta. Johanneksen evankeliumissa hän sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka  
 seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo”. 

             Tämän raamatunkohdan pappi luki kastejuhlassa sytyttäessään ja antaessaan kastekynttilän perheelle. Kastekynttilä muistuttaa siitä, miten Jeesus tahtoo tuoda valoa meidän jokaisen elämään. Jeesus ei tahdo olla lähellämme vain täällä kirkossa tai juhlahetkissä. Itse olen kokenut, että hän läheisyytensä ja rakkautensa kuuluu jokaiseen päivään. Epätoivon ja väsymyksen hetkillä voi helposti tuntua siltä, että on aivan yksin. Sen vuoksi kodissa olisi hyvä olla jotain viestejä siitä, miten Jumala on lähellämme joka hetki. Koitäitinä ollessani minulle tuli tärkeäksi lappu, jonka olin kiinnittänyt jääkaapin oveen. Palvellessani neljää lasta keittiössä luin monta monta kertaa päivässä jääkaapin ovesta viestin:  "Älä  ole huolissasi, älä pelkää. Siltä, jolla on Jumala,   ei puutu mitään." Se lohdutti uskomattoman paljon!!! 

 Nyt kun tulen töistä kotiin minua lohduttaa kotiovessamme oleva ystävien antama lahja, jossa lukee: ”Siunaa tätä kotia rauhalla ja rakkaudella!” Kuusihenkisessä perheessä rauha ja rakkaus ovat välillä koetuksella, kun lapset kinaavat ja tappelevat, välillä aikuisetkin lasten kanssa tai keskenään. Siitä huolimatta luotan ja uskon siihen, että Jumala on antanut ja antaa elämäämme rauhan ja rakkauden, vaikka aina ei tunnu siltä. 

Kastekäskyssä Jeesus sanoo, että hän on kansaamme aivan joka päivä. Hän on kiinnostunut elämästämme ja lastemme elämästä. Meidän ei tarvitse jaksaa yksin suojella, hoitaa ja rakastaa lapsiamme. Saamme heittäytyä koko perheenä Jumalan valtavaan syliin  ja pyytää häneltä siunausta, varjelusta ja apua perhe-elämäämme. Jätän teille muistoksi Katja Kailan Valo- rukouksen. Saatte sen mukaanne huoneentauluksi kauniin kuvan kanssa.

Kristus,
sinun valossasi kuljen hämärän halki.

Kristus, 
sinun valossasi astelen väsymyksen halki.

Kristus,
sinun valossasi matkaan hiljaisuuden kaipuun halki.

Kristus,
sinun valossasi kompuroin ärsyyntymisen hetkien halki.

Kristus, 
sinun valossasi tanssin tämänkin päivän halki. 

Katja Kaila kirjassa "Taivaan täydeltä sormenjälkiä -Äidin rukouskirja"