maanantaina, maaliskuuta 02, 2009

Idoli 2009

Viime viikolla tunsin itseni idoliksi. Aina kun aukaisin suuni aloittaakseni laulun, fanijoukko kääntyi tuijottamaan minua häpeilemättä. He kuuntelivat lauluani tarkasti koko ajan, ja osalla faneista valui kuola suusta ihastuksesta. 

Puolivälissä settiä yleisö pääsi kunnolla menoon mukaan. He hytkyivät laulujen rytmin mukana, taputtivat käsiään ja tekivät innokkaasti liikkeitä. Yhteisen hetkemme täydellisti kunnon hekotus ja hampaaton hymy! Tällä viikolla saan taas nauttia heidän huomiostaan, mutta ennen kaikkea ihastella heitä: ihanat sylivauvat!

5 kommenttia:

  1. Ihan mahtava yleisö :) Ja heiltä saa välittömän palautteen siitä, onko esitys onnistunut.

    VastaaPoista
  2. kiva kirjotus !

    VastaaPoista
  3. Joo, vauvat ja pikkulapset ovat loistava yleisö palautteen kannalta. Samanlaista aitoa ja välitöntä palautetta saa välillä myös dementiakodeissa ja kehitysvammaisten hoitolaitoksissa.

    Kiitos, Lauralle, mieltä lämmittävästä palautteesta!

    VastaaPoista
  4. Heh, luulin aluksi, että esiinnyit vanhainkodissa, dementia-osastolla :)

    Ihania lauluhetkiä upealle yleisölle vastaisuudessakin!

    VastaaPoista
  5. Vanhuksissa ja vauvoissa on paljon samaa! Kovasti nautin myös vierailuista dementiaosastolla. Siellä kohtaan samanlaista välittömyyttä ja aitoa iloa!

    VastaaPoista