Palmusunnuntain
messuja on mainostettu Helsingissä tänä vuonna sosiaalisessa
mediassa kuvalla, jossa Jeesus ratsastaa
aasilla. Jan Ahonen on tehnyt kuvan oheen twaarnan eli twitteriin
sopivan minisaarnan. ”Hoosianna!
Odota aasilla ratsastavaa nöyrää Vapahtajaa.Varo
Jeesuksella ratsastavia kopeita aaseja.” Hauskasti
ja näppärästi, mutta samalla hyvin viisaasti sanottu.
Tämän
päivän evankeliumitekstissä on ainakin yksi kopea aasi, joka yritti
ratsastaa Jeesuksella. Juudas, yksi Jeesuksen opetuslapsista, näytti
päällepäin erittäin hurskaalta Jeesuksen seuraajalta. Marian
tehdessä Jeesukselle rakkaudenpalvelusta Juudas oli tekopyhä. Hän
esiintyi suurena köyhien auttajana tuomitessaan tuhlailun.
Hurskaasta ulkokuoresta huolimatta hänen sydämensä oli täynnä
ahneutta, vihaa ja itsekkyyttä. Hän oli valmis kavaltamaan oman
Herransa 30 hopearahan tähden. Juudas on tyypillinen esimerkki
ihmisestä, joka rakastaa rahaa ja hyväksikäyttää ihmisiä,
vaikka Jeesuksen seuraajien tulisi rakastaa Jumalaa ja ihmisiä ja
käyttää rahaa tavaraa hyväksi.
Kopeus
on ylpeyttä, jota on pidetty kaikista vakavimpana syntinä. Ylpeyttä
on se, että ihminen kuvittelee itsestään liikoja. Ylpeä ihminen
pitää omana ansionaan kaikkea sitä hyvää, mitä hänelle
elämässään koituu. Kirkkoisä Augustinuksen mukaan ylpeys on
omaan erinomaisuuteensa rakastumista. Ylpeys
tulee esille myös siinä, että ihminen kokee olevansa oman elämänsä
herra. Tällainen ihminen luulee selviävänsä yksin eikä ymmärrä
tarvitsevansa Jumalaa ja muita ihmisiä. Juudas toimi juuri näin.
Hän jätti Herransa ja parhaat ystävänsä muutaman lantin vuoksi.
Hän kuvitteli olevansa vahva ja selviävänsä yksin, mutta toisin
kävi. Epätoivossaan hän riisti hengen itseltään.
Maria
oli Jeesuksen seuraajana täysin erilainen kuin Juudas. Hän oli
oikeasti rohkea ja epäitsekäs. Hän oli Jeesuksen todellinen
seuraaja, joka oli valmis tekemään rakkauden palveluksen
Herralleen, vaikka se aiheutti pahennusta. En usko, että Juudas oli
ainoa pöytäseurueessa, joka paheksui Marian toimintaa. Voi vain
kuvitella, miten muut miehet saattoivat tilanteessa tulkita Marian
toiminnan ihan väärin. Olihan kyse hyvin läheisestä hetkestä,
kun Maria kuivasi Jeesuksen jalat hiuksillaan voideltuaan ne
kalliilla öljyllä. Marialle oli kuitenkin tärkeämpää olla
uskollinen Jumalan antamalle tehtävälle kuin ihmisten väärille
tulkinnoille. Hän teki sen, mitä Jumala oli puhunut hänen
sydämelleen. Hän ei ollut kiltti eikä alistuva nainen, vaan nöyrä
Jumalan palvelija, joka uskalsi kuunnella enemmän Jumalan kuin
ihmisten ääntä.
Monesti
ajatellaan, että ns. kiltti ihminen on hyvä kristitty. Kiltti
ihminen pitää toisia aina parempana, vähättelee itseään,
suostuu kiltisti kaikkeen ja on kaikille mieliksi. Mutta onko
tällainen kiltti ihminen oikeasti kiltti? Vai kätkeytyykö kiltin
ihmisen hymyn taakse tuskaa, jota kukaan ei huomaa? Jeesus ei ollut
maanpäällisen elämänsä aikana kiltti, vaan hän oli aito
ihminen, joka ei kuitenkaan tehnyt syntiä. Jeesuksen elämässä ja
toiminnassa näkyy aidon ihmisen koko tunneskaala, vihasta
rakkauteen. Hiljaisen viikon kertomuksiin kuuluu myös kertomus
siitä, miten Jeesus oli pyhän vihan vallassa ja kaatoi
rahanvaihtajien pöydät. Jeesus ei edellytäkään seuraajiltaan
kiltteyttä, vaan nöyryyttä. Kiltteys voi estää ihmistä
elämästä Jumalan tahdon mukaan, jos hän ajattelee liikaa sitä,
ettei vain loukkaa toisia ihmisiä. Kiltti ihminen voi olla ihmisten
orja, niin että kuuntelee mielummin ihmisten kuin Jumalan ääntä.
Kristityn
ihmisen esikuva ei siis ole ylpeä eikä kiltti, vaan nöyrä.
Nöyrä ihminen antaa Jumalalle Jumalan paikan elämässään ja
suostuu olemaan tavallinen ihminen. Nöyryys on itsensä tuntemista
ja rehellisyyttä sekä Jumalan, itsensä että muiden ihmisten
edessä. Silloin kun ihminen on kohdannut omat pimeät puolensa ja
heikkoutensa, on hänen helpompi hyväksyä myös toisten
heikkouksia.
Nöyryys
ei tarkoita nöyristelyä eikä itseinhoa. Nöyrä ihminen näkee
itsensä sellaisenakin hän oikeasti on hyvine ja huonoine
puolineen. Siksi hän arvostaa itseään, hyväksyy itsensä ja on
kiitollinen niistä lahjoista ja taidoista, jotka Jumala on hänelle
antanut. Hän ei pidä itseään muita huonompana eikä parempana,
vaan tasa-arvoisena, minkä vuoksi hänen ei tarvitse tehdä
vaikutusta muihin.
Nöyryys
vapauttaa liiallisesta yrittämisestä ja virheiden välttämisestä.
Oman arvonsa Jumalan silmissä löytänyt ymmärtää, että riittää,
kun tekee parhaansa. Hän uskaltaa pyytää apua toisilta ihmisiltä
sekä myöntää virheensä. Nöyrän ei tarvitse ylpeillä
saavutuksillaan, sen sijaan hän voi iloita niistä aidosti.
Oikea
nöyryys on sitä, että tekee parhaansa jokaisessa tilanteessa
tekemättä siitä suurta numeroa ja samalla ymmärtää omat
rajansa. Nöyrä ihminen hyväksyy itsensä sellaisenaan. Iloitsee
niistä lahjoista ja tehtävistä, jotka Jumala on hänelle antanut
eikä kadehdi muilta sitä, mitä ilman on itse jäänyt. Nöyrä
ihminen ymmärtää, ettei hän ole muita ihmisiä parempi tai
arvokkaampi jonkin Jumalalta saamansa lahjan vuoksi. Jokainen on
samanarvoinen Jumalan luomistyön perusteella.
Nöyrä
ihminen on valmis palvelemaan, luopumaan omastaan toisten hyväksi.
Hän ei pakene paikalta tekosyihin vedoten silloin kun hänen apuaan
tarvitaan. Hän sanoo sekä Jumalalle että ihmiselle: Tässä olen
valmiina käytössäsi. Ei pakosta eikä pelosta, vaan rakkaudesta.
Nöyrä ihminen ei ajattele vain omaa napaa, vaan hän näkee toisten
ihmisten parhaan. Silloin kun Jumala tekee työtä ihmisen sydämessä,
ihmisen sydämessä syttyy halu rakastaa ja auttaa muista.
Palveleminen lähtee sydämen suhteesta Jeesukseen. Kun olen saanut
niin paljon Jeesukselta, haluan antaa sitä hyvää eteenpäin.
Nöyryys
edellyttää Jumalan edessä nöyrtymistä. Kukaan ihminen ei voi
tehdä itsestään nöyrää. Jumala voi kuitenkin muuttaa meitä
silloin, kun me annamme hänelle siihen luvan. Jumalan koulussa
saamme luopua omasta jaksamisesta ja pätemisestä. Saamme heittäytyä
rakastavan Jumalan käsivarsille ja pyytää hänen johdatustaan.
Saamme
päästää irti pätemisen tarpeesta ja siitä harhaluulosta, että
omistamme jotakin. Luopuminen on vaikeaa, tuskallisen vaikeaa.
Luopumisen hetkellä meistä tuntuu siltä, että menetämme jotain
arvokasta. Tosiasiassa luopumisen kautta Jumala keventää
kuormaamme. Tekee tilalle omalle läsnäololleen. Saamme olla
ihmisiä, sellaisia, joiksi Jumala on meidät luonut.
Aasilla
ratsastava Vapahtaja on meille nöyryyden esikuva. Jumalan Poika oli
valmis luopumaan oikeudestaan olla Jumalan vertainen . Hän ei tehnyt
sitä pakosta, vaan vapaaehtoisesti. Hän teki sen rakkaudesta sinua
ja minua kohtaan. Hän kärsi meidän edestämme, jotta me voisimme
elää onnellista elämää suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiin jo
täällä maan päällä. Kerran nöyrä Vapahtaja tulee takaisin
maan päälle. Silloin päivän Uudentestamentin tekstin mukaan
kaikki polvistuvat hänen eteensä ja jokainen kieli tunnustaa isän
Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra. Me
tunnustamme sen, että Jeesus Kristus on Herra jo nyt nousemalla
tunnustamaan uskontunnustuksen.
Palmusunnuntain saarnan pohjalla evankeliumiteksti: Joh. 12:1-8
Jeesus voidellaan Betaniassa
1 Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui.
2 Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
3 Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
4 Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin:
5 "Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille."
6 Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan.
7 Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten.
8 Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole."