Paimenten joulu, joulukuvaelma jouluaattona
Tässä käsikirjoitus joulukuvaelmaan, jonka esitimme tänään Paavalinkirkossa. Toimi hyvin! Erityisen ihastuttavaa oli seurata 2-vuotiaan Luukas-paimenen toimintaa :)
Kertoja: Oli myöhäinen ilta
lähellä Betlehemin kaupunkia. Paimenet olivat saaneet lammaslaumansa kasaan.
Oli aika levähtää ja vaihtaa kuulumisia pitkän työpäivän jälkeen. Paimenten joukossa
oli myös Ruben-isä poikiensa Danielin,
Aaronin ja Luukaksen kanssa.
Isä: Pojat,
tulkaapas tänne nuotion äärelle. Minulle on teille tärkeää kerrottavaa.
Daniel: Mitä
nyt? Onko tapahtunut jotain? Kerro heti.
Isä: Ajattelin kertoa teille
siitä, mitä olen löytänyt Kirjoituksista. Olen lukenut rabbin johdolla
profeetta Jesajan ennustuksia ja löytänyt sieltä jotain aivan erikoista.
Voisitko sinä Luukas hakea tuon kirjakäärön minulle?
Luukas: Ole
hyvä.
Isä: Kiitos. Kuunnelkaapa, mitä
profeetta on kirjoittanut kauan sitten. "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.
Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sillä lapsi on
meille syntynyt, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan,
hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä,
Rauhan Ruhtinas.Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin
valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan."
Daniel: Mitä tämä tarkoittaa,
isä?
Isä: Me odotamme suurta
kuningasta, joka tulee pelastamaan kansaamme. Olen puhunut monien viisaiden miesten
kanssa. Kaikki sanovat, että se aika on aivan lähellä.
Daniel: Hui, kuinka jännittävää!
Tulisipa kuningas mahdollisimman pian.
Hän voisi antaa minulle kultaa, jalokiviä ja muita rikkauksia. Silloin
meidän ei tarvitsisi enää paimentaa lampaita. Me voisimme muuttaa hienoon
taloon, syödä herkkuja ja saisin lukea pyhiä kirjoituksia rabbin johdolla vaikka
joka päivä.
Isä: On sinulla Daniel suuret
suunnitelmat. Onhan kuningas lupausten mukaan suuri ja ihmeellinen. Mutta sitä en tiedä ollenkaan, tuoko hän
meille tuollaisia kalleuksia.
Daniel: Nyt minä keksin. Opettelen soittamaan huilua. Jos
osaan soittaa oikein kauniisti, kuningas varmasti antaa minulle kaikkia
rikkauksia. (Ottaa huilun, menee kauemmaksi nuotiosta ja alkaa soittaa. Soittaa
ensin hapuillen.)
Isä: Voi, tuota poikaa. Aina yhtä
suuret haaveet. Mitähän siitäkin oikein tulee.
Kertoja: Siihen aikaan antoi
keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.
Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian
käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan
kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni
verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului
Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti
lasta.
Heidän siellä ollessaan tuli
Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi
lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
LAULU: JOULUYÖ, JUHLAYÖ
Sillä seudulla oli paimenia yöllä
ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja
Herran kirkkaus ympäröi heidät.
Daniel: Isä, en näe mitään.
Aaron: Isä, minua pelottaa
Enkeli: Älkää pelätkö! Minä
ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille
Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on
merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä."
21:1-2, ENKELI TAIVAAN
( Enkelit saapuvat
virren aikana)
ENKELI TAIVAAN, SÄKEISTÖ 10
(laulun jälkeen enkelit menevät
pois)
Daniel: Oliko tämä totta vai
unta? Isä, mitä tämä oikein tarkoittaa?
Isä: En tiedä. Meidän pitää mennä Betlehemiin
katsomaan mitä on tapahtunut. Ehkä nyt on syntynyt se kuningas, josta kerroin
teille. Seurataan tähteä.
(kulkevat hitaasti
matkan tallille)
Isä: Nyt me
olemme varmaan perillä. Tähti on tämän tallin yläpuolella. Mennään sisälle. (Paimenet
menevät sisälle, katsovat Jeesus-lasta, isä kumartuu rukoukseen seimen edessä.
Daniel tulee pois tallista. Isä huomaa rukouksesta noustuaan pojan kadonneen)
Isä: Aaron,
missä Daniel on?
Aaron: Meni
ulos.
(Isä
menee ulos, ottaa varovasti kiinni poikansa olkapäästä.)
Isä: Daniel,
mikä sinulla on?
Daniel: Olen
harjoitellut ihan turhaa soittoa. Noilta ihmisiltä on aivan turha odottaa yhtään
mitään palkkaa soitosta. Yhtä kurjia ja köyhiä ovat kuin mekin. Mikä kuningas
tuollainen talliin seimessä nukkuva pikkuvauva on. Kuninkaat asuvat hienoissa
linnoissa. Tosi reilua isä, että kerroit minulle tuollaisia satuja.
(Isä
menee takaisin talliin. Kohta tulee takaisin)
Isä: Jeesus itkee. Tulisitko Daniel soittamaan? Ehkä
pienokainen rauhoittuu kauniiseen soittoosi.
Daniel: Hyvä on.
(menee talliin ja soittaa kappaleen Pieni liekki)
Isä: Lapsi
hymyilee. Hän pitää sinun soitostasi.
(Daniel
ottaa vauvan syliinsä)
Daniel: Isä,
olit oikeassa. Tässä vauvassa on jotain ihmeellistä. Tämä hymy tekee minut niin
onnelliseksi. En ole nähnyt koskaan aikaisemmin mitään yhtä kaunista. Ehkä
vauva on kuitenkin se luvattu kuningas.