Lapsen kanssa kotona - jouluhartaus

Jenni Kahenvirran kirjoituksessa annetaan vinkkejä siihen, miten joulun tapahtumia voi käsitellä lasten kanssa.

Oletko sinä joskus hämmästynyt? Hämmästystä voi seurata suuri ilo. Niin tapahtui silloin, kun Jeesus syntyi. Jouluna juhlimme Jeesuksen syntymää!

Joulun tapahtumista kertoo monille tuttu Heinillä härkien – joululaulu. Voit laulaa ja tehdä samalla liikkeet.

 

Heinillä härkien kaukalon        tee sormista härän sarvet ja kuopaise maata jalalla
nukkuu lapsi viaton.                heijaa ”lasta” sylissäsi

Enkelparven tie                     tee käsillä enkelin siivet
kohta luokse vie
rakkautta suurinta katsomaan.                 tee kämmenistä sydän

 

Helmassa äitinsä armahan      vaihda painoa jalalta toiselle, keinuttele
nukkuu Poika Jumalan.           heijaa ”lasta” sylissäsi

Enkelparven tie…                   tee käsillä enkelin siivet…

 

Keskellä liljain ja ruusujen      tee kämmenistä kukka
nukkuu Herra ihmisten.          laita kämmenet toisen posken alle ja silmät kiinni

Enkelparven tie…                   tee käsillä enkelin siivet…

 

Ristillä rinnalla ryövärin          tee etusormista risti
nukkuu uhri puhtahin.            laita kämmenet toisen posken alle ja silmät kiinni

Enkelparven tie…                   tee käsillä enkelin siivet…

 

(Ranskalainen joululaulu, suom. Martti Korpilahti)

Laulamalla ja musiikin avulla voi kiittää, ylistää Jumalaa, rukoilla, saada lohdutusta, opetella uusia asioita ja viettää yhteistä aikaa. Mitä lasten virsiä sinä muistat?

 

Ideointi ja toteutus: Jenni Kahenvirta

Uusi blogi: Wife and Wifestyle

Olen perustanut uuden nykyaikaisemman blogin. Se löytyy osoitteesta http://wifeandwifestyle.blogspot.fi/

Ihana, kamala loma!

Lämmin toukokuu on saanut työssäkäyvät haaveilemaan lomasta, ja kotiäidit tai –isät puolison lomasta. Lomalla on aikaa tehdä kaikkea ihanaa: panostaa lapsiin, viettää laatuaikaa puolison kanssa, tavata sukulaisia ja ystäviä, siivota tai sisustaa, tehdä lomamatkoja, harrastaa ja rentoutua.

Todellisuus voi kuitenkin olla aika erilainen. Lapset ovat väsyneitä, kiukkuisia ja tappelevat koko ajan. Puoliso ei innostu yhteisestä siivousprojektista. Sukulainen on ilkeä tai pahasti humalassa niin,
että koko kyläily tuntuu kärsimykseltä. Ystävien kanssa aikataulut menevät ristiin. Hyvät suunnitelmat menevät puihin sairastumisen vuoksi. Lomalla voi yllättää myös rahapula.

Perheasianneuvottelukeskukset pullistelevat asiakkaita lomakauden jälkeen, kun yhdessä vietetty aika on nostanut kipeitä asioita esille. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Tänä kesänä voit panostaa
siihen, että syksyllä parisuhde olisi vielä paremmassa kunnossa. Netistä kun vähän googlaa löytyy monenlaisia parisuhdeleirejä ja –kursseja, joissa voi tehdä hyvästä liitosta vielä paremman. Kirjastosta tai kirjakaupasta löytyy vino pino parisuhdeaiheisia kirjoja. Pitkien kesäiltojen iloksi voi tilata Väestöliiton nettikaupasta Samarakas- tai I love leikki –parisuhdepelin. Yhtä kuumaa tavaraa löytyy myös Raamatusta: Laulujen laulun lukeminen yhdessä sopii hyvin kesäiltojen esileikiksi. Yhteinen rukous tai rukous parisuhteen puolesta ei varmasti mene hukkaan, koska Raamatun
mukaan Jumala on itse Rakkaus, kaiken hyvän alkulähde.

Tässä vielä muutama idea onnistuneeseen lapsiperheen lomaan. Pitäkää perhepalaveri puolison kanssa ja ottakaa keskusteluun mukaan myös lapset, jos he ovat tarpeeksi isoja. Keskustelu on hyvä käydä silloin, kun kaikki ovat hyvällä tuulella. Puhukaa avoimesti toiveistanne, haaveistanne ja tarpeistanne. Miettikää, mitä te oikeasti kaipaatte. Unohtakaa hetkeksi sukulaisten vaatimukset, omien perheiden perinteet sekä naapureiden ja ystävien tavat olla lomalla.

Mikä tekee minulle hyvää? Millainen loma sopisi meidän perheelle? Kirjatkaa ylös kaikkien toiveet tuomitsematta niitä. Miettikää yhdessä aikatauluja, budjettia ja kokonaisuutta sekä tehkää kompromisseja.

Meidän perheessämme loma on mennyt joskus pilalle ihan siitä syystä, että kaikkea hyvää on ollut liikaa. Yksi elämäni surkeimmista päivistä oli helteinen päivä, jonka vietin Venetsiassa yksivuotiaan ja kolmevuotiaan kanssa ilman miestäni. Lähipuistossa olisi ollut paljon kivempaa. Suoritusyhteiskunnan vaatimusten keskellä on hyvä muistaa, miten pieni on kaunista, ja tavallinen elämä upeaa! Kyllä loma on aina loma!

Elina Koivisto, lapsi- ja perhetyön pastori, neljän lapsen äiti, yhden miehen vaimo

PS. Saat sähköpostia Paavalin seurakunnasta kerran kuussa (ei heinäkuussa), kun laitat viestiä osoitteeseen elina.koivisto@evl.fi

Twaarnan innoittama saarna

Palmusunnuntain messuja on mainostettu Helsingissä tänä vuonna sosiaalisessa mediassa kuvalla, jossa Jeesus ratsastaa aasilla. Jan Ahonen on tehnyt kuvan oheen twaarnan eli twitteriin sopivan minisaarnan. ”Hoosianna! Odota aasilla ratsastavaa nöyrää Vapahtajaa.Varo Jeesuksella ratsastavia kopeita aaseja.” Hauskasti ja näppärästi, mutta samalla hyvin viisaasti sanottu.

Tämän päivän evankeliumitekstissä on ainakin yksi kopea aasi, joka yritti ratsastaa Jeesuksella. Juudas, yksi Jeesuksen opetuslapsista, näytti päällepäin erittäin hurskaalta Jeesuksen seuraajalta. Marian tehdessä Jeesukselle rakkaudenpalvelusta Juudas oli tekopyhä. Hän esiintyi suurena köyhien auttajana tuomitessaan tuhlailun. Hurskaasta ulkokuoresta huolimatta hänen sydämensä oli täynnä ahneutta, vihaa ja itsekkyyttä. Hän oli valmis kavaltamaan oman Herransa 30 hopearahan tähden. Juudas on tyypillinen esimerkki ihmisestä, joka rakastaa rahaa ja hyväksikäyttää ihmisiä, vaikka Jeesuksen seuraajien tulisi rakastaa Jumalaa ja ihmisiä ja käyttää rahaa tavaraa hyväksi.

Kopeus on ylpeyttä, jota on pidetty kaikista vakavimpana syntinä. Ylpeyttä on se, että ihminen kuvittelee itsestään liikoja. Ylpeä ihminen pitää omana ansionaan kaikkea sitä hyvää, mitä hänelle elämässään koituu. Kirkkoisä Augustinuksen mukaan ylpeys on omaan erinomaisuuteensa rakastumista. Ylpeys tulee esille myös siinä, että ihminen kokee olevansa oman elämänsä herra. Tällainen ihminen luulee selviävänsä yksin eikä ymmärrä tarvitsevansa Jumalaa ja muita ihmisiä. Juudas toimi juuri näin. Hän jätti Herransa ja parhaat ystävänsä muutaman lantin vuoksi. Hän kuvitteli olevansa vahva ja selviävänsä yksin, mutta toisin kävi. Epätoivossaan hän riisti hengen itseltään.

Maria oli Jeesuksen seuraajana täysin erilainen kuin Juudas. Hän oli oikeasti rohkea ja epäitsekäs. Hän oli Jeesuksen todellinen seuraaja, joka oli valmis tekemään rakkauden palveluksen Herralleen, vaikka se aiheutti pahennusta. En usko, että Juudas oli ainoa pöytäseurueessa, joka paheksui Marian toimintaa. Voi vain kuvitella, miten muut miehet saattoivat tilanteessa tulkita Marian toiminnan ihan väärin. Olihan kyse hyvin läheisestä hetkestä, kun Maria kuivasi Jeesuksen jalat hiuksillaan voideltuaan ne kalliilla öljyllä. Marialle oli kuitenkin tärkeämpää olla uskollinen Jumalan antamalle tehtävälle kuin ihmisten väärille tulkinnoille. Hän teki sen, mitä Jumala oli puhunut hänen sydämelleen. Hän ei ollut kiltti eikä alistuva nainen, vaan nöyrä Jumalan palvelija, joka uskalsi kuunnella enemmän Jumalan kuin ihmisten ääntä.

Monesti ajatellaan, että ns. kiltti ihminen on hyvä kristitty. Kiltti ihminen pitää toisia aina parempana, vähättelee itseään, suostuu kiltisti kaikkeen ja on kaikille mieliksi. Mutta onko tällainen kiltti ihminen oikeasti kiltti? Vai kätkeytyykö kiltin ihmisen hymyn taakse tuskaa, jota kukaan ei huomaa? Jeesus ei ollut maanpäällisen elämänsä aikana kiltti, vaan hän oli aito ihminen, joka ei kuitenkaan tehnyt syntiä. Jeesuksen elämässä ja toiminnassa näkyy aidon ihmisen koko tunneskaala, vihasta rakkauteen. Hiljaisen viikon kertomuksiin kuuluu myös kertomus siitä, miten Jeesus oli pyhän vihan vallassa ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Jeesus ei edellytäkään seuraajiltaan kiltteyttä, vaan nöyryyttä. Kiltteys voi estää ihmistä elämästä Jumalan tahdon mukaan, jos hän ajattelee liikaa sitä, ettei vain loukkaa toisia ihmisiä. Kiltti ihminen voi olla ihmisten orja, niin että kuuntelee mielummin ihmisten kuin Jumalan ääntä.

Kristityn ihmisen esikuva ei siis ole ylpeä eikä kiltti, vaan nöyrä. Nöyrä ihminen antaa Jumalalle Jumalan paikan elämässään ja suostuu olemaan tavallinen ihminen. Nöyryys on itsensä tuntemista ja rehellisyyttä sekä Jumalan, itsensä että muiden ihmisten edessä. Silloin kun ihminen on kohdannut omat pimeät puolensa ja heikkoutensa, on hänen helpompi hyväksyä myös toisten heikkouksia.

Nöyryys ei tarkoita nöyristelyä eikä itseinhoa. Nöyrä ihminen näkee itsensä sellaisenakin hän oikeasti on hyvine ja huonoine puolineen. Siksi hän arvostaa itseään, hyväksyy itsensä ja on kiitollinen niistä lahjoista ja taidoista, jotka Jumala on hänelle antanut. Hän ei pidä itseään muita huonompana eikä parempana, vaan tasa-arvoisena, minkä vuoksi hänen ei tarvitse tehdä vaikutusta muihin.

Nöyryys vapauttaa liiallisesta yrittämisestä ja virheiden välttämisestä. Oman arvonsa Jumalan silmissä löytänyt ymmärtää, että riittää, kun tekee parhaansa. Hän uskaltaa pyytää apua toisilta ihmisiltä sekä myöntää virheensä. Nöyrän ei tarvitse ylpeillä saavutuksillaan, sen sijaan hän voi iloita niistä aidosti.

Oikea nöyryys on sitä, että tekee parhaansa jokaisessa tilanteessa tekemättä siitä suurta numeroa ja samalla ymmärtää omat rajansa. Nöyrä ihminen hyväksyy itsensä sellaisenaan. Iloitsee niistä lahjoista ja tehtävistä, jotka Jumala on hänelle antanut eikä kadehdi muilta sitä, mitä ilman on itse jäänyt. Nöyrä ihminen ymmärtää, ettei hän ole muita ihmisiä parempi tai arvokkaampi jonkin Jumalalta saamansa lahjan vuoksi. Jokainen on samanarvoinen Jumalan luomistyön perusteella.

Nöyrä ihminen on valmis palvelemaan, luopumaan omastaan toisten hyväksi. Hän ei pakene paikalta tekosyihin vedoten silloin kun hänen apuaan tarvitaan. Hän sanoo sekä Jumalalle että ihmiselle: Tässä olen valmiina käytössäsi. Ei pakosta eikä pelosta, vaan rakkaudesta. Nöyrä ihminen ei ajattele vain omaa napaa, vaan hän näkee toisten ihmisten parhaan. Silloin kun Jumala tekee työtä ihmisen sydämessä, ihmisen sydämessä syttyy halu rakastaa ja auttaa muista. Palveleminen lähtee sydämen suhteesta Jeesukseen. Kun olen saanut niin paljon Jeesukselta, haluan antaa sitä hyvää eteenpäin.

Nöyryys edellyttää Jumalan edessä nöyrtymistä. Kukaan ihminen ei voi tehdä itsestään nöyrää. Jumala voi kuitenkin muuttaa meitä silloin, kun me annamme hänelle siihen luvan. Jumalan koulussa saamme luopua omasta jaksamisesta ja pätemisestä. Saamme heittäytyä rakastavan Jumalan käsivarsille ja pyytää hänen johdatustaan.

Saamme päästää irti pätemisen tarpeesta ja siitä harhaluulosta, että omistamme jotakin. Luopuminen on vaikeaa, tuskallisen vaikeaa. Luopumisen hetkellä meistä tuntuu siltä, että menetämme jotain arvokasta. Tosiasiassa luopumisen kautta Jumala keventää kuormaamme. Tekee tilalle omalle läsnäololleen. Saamme olla ihmisiä, sellaisia, joiksi Jumala on meidät luonut.

Aasilla ratsastava Vapahtaja on meille nöyryyden esikuva. Jumalan Poika oli valmis luopumaan oikeudestaan olla Jumalan vertainen . Hän ei tehnyt sitä pakosta, vaan vapaaehtoisesti. Hän teki sen rakkaudesta sinua ja minua kohtaan. Hän kärsi meidän edestämme, jotta me voisimme elää onnellista elämää suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiin jo täällä maan päällä. Kerran nöyrä Vapahtaja tulee takaisin maan päälle. Silloin päivän Uudentestamentin tekstin mukaan kaikki polvistuvat hänen eteensä ja jokainen kieli tunnustaa isän Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra. Me tunnustamme sen, että Jeesus Kristus on Herra jo nyt nousemalla tunnustamaan uskontunnustuksen.

Palmusunnuntain saarnan pohjalla evankeliumiteksti: Joh. 12:1-8 

Jeesus voidellaan Betaniassa

1 Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. 2 Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.

3 Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.

4 Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: 5 "Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille." 6 Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. 7 Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. 8 Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole."

Pelkoa ei rakkaudessa ole

Tänä isänpäivänä saarnaan todella mielelläni tämän päivän teemasta "Kuolemasta elämään". Heinäkuussa sain kokea jotain samaa kuin päivän tekstissä synagogan esimies, jota Luukaan evankeliumissa kutsutaan Jairokseksi. Jairos sai iloita tyttärensä henkiinheräämisestä. Minä saan kiittää Jumalaa siitä, että isäni sai sydänpysähdyksen jälkeen uuden elämän. Minä olin Jumalan käytössä tuossa tilanteessa, jossa isäni sydän pysähtyi täysin yllättäen ilman mitään etukäteisoireita. Jumala lähetti minun perheeni auttamaan isää tilanteessa. Hän valmisteli minut elvytykseen lähettämällä minut etukäteen vastentahtoisesti ensiapukurssille, jossa mietin turhautuneena, miten voisin käyttää aikani johonkin hyödyllisempään.

Luulen, että suvussamme isän elvyttäminen olisi annettu mielummin lääkärisiskoni tai muiden kätevien ja pätevien ihmisten tehtäväksi. Mutta Jumala huolehti asiat niin, että isä sai parhaan mahdollisen hoidon nopealla aikataululla. Jumala osoitti kaikin tavoin sen, miten suvereenisti kaikki oli hänen käsissään, ja miten kaikki meni hänen suunnitelmiensa mukaan. Jumalan huumorintajusta kertoi minun mielestäni se, miten vein isälleni sairaalaan lukemiseksi Teuvo V. Riikosen kirjan "Armollinen erämaa", jonka olin ostanut samalla viikolla ABC:n alennusmyynnistä. Seuraavana päivänä ohitusleikkauksesta toipuva isäni kiitti kirjasta ja kehui sen ajankohtaisuutta. Siinä oli puhuttu mm. sydänpysähdyksen jälkeisestä elämästä.

Isän vakava sydänpysähdys ei jättänyt minuun pelkoa. Elvytystilanteessa sisältäni nousi rukous "Jeesus, Jeesus" sekä ihmeellinen Pyhän Hengen antama rauha. Jumala oli niin voimallisesti läsnä tuossa tilanteessa, koska hänen suunnitelmissaan isäni aika ei ollut vielä kuolla. "Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla.", sanottiin päivän Vanhan testamentin tekstissä.  Luottamukseni Jumalaan ja hänen suunnitelmiinsa kasvoi valtavasti tuona päivänä. Haluan Jairoksen lailla heittäytyä kaikissa asioissa Jeesuksen jalkojen juureen ja seurata Jeesusta. Tahdon verenvuotoisen naisen tavoin luottaa siihen, että pelkkä Jeesuksen hipaisu voi parantaa. Tämän naisen usko on meille esikuvallista, koska emme voi antaa Jumalalle suurempaa kunnianosoitusta kuin sen, että varauksitta luotamme häneen.

Evankeliumitekstissä on puhuttelevaa se, miten Jeesus kohtaa apua tarvitsevat. Hän ei ryntäile eikä hoppuile herättämään Jairoksen tytärtä kuolleista, vaikka Jairos oli arvostettu ja tärkeä synagogan esimies. Sen sijaan Jeesuksella oli aikaa pysähtyä väkijoukossa kohtaamaan naista, joka oli verenvuototautinsa vuoksi tuossa yhteiskunnassa saastainen. Hän yritti huomaamatta koskettaa Jeesuksen viittaa. Se johtui luultavasti siitä, ettei hän halunnut saastuttaa ketään. Nainen joutui elämään yksin ilman aviomiestä ja erossa yhteisöstä vakavan sairautensa vuoksi, joka oli kuluttanut myös hänen rahansa ja voimansa. Naiseen ei saanut edes koskea, koska verenvuototautisen ajateltiin saastuttavan muut ihmiset.

Jeesus ei kuitenkaan välittänyt tuollaisista säännöistä eikä loukkaantunut siitä, että nainen kosketti häntä. Sen sijaan Jeesus paransi naisen sekä fyysisesti että psyykkisesti. Nainen olisi voinut parantua fyysisestä vaivastaan ilman, että Jeesus olisi sitä edes huomannut, mutta Jumala halusi parantaa naisen sekä fyysisesti että psyykkisesti. Nainen parani vaivoistaan, mutta myös häpeästään, kun Jeesus näki hänet sekä antoi hänelle täysin uudenlaisen aseman kutsuessaan naista tyttärekseen. Jeesus tahtoi kohdata naisen kokonaisena ihmisenä. Toisten hyljeksimästä ja 12 vuotta sairaudesta ja yksinäisyydestä kärsineestä naisesta tuli terve nainen, joka varmasti kulki pää pystyssä ja kiitollisella mielellä saatuaan takaisin ihmisarvonsa.

Jeesus on meille esikuvana siitä, miten meidän tulisi pelon sijasta suhtautua elämään luottamuksella. Jeesus ei välittänyt siitä, että synagogan esimiehen talolla jo surtiin kuollutta tytärtä ja naurettiin hänelle, kun hän sanoi tytön nukkuvan. Jeesuksen luottamus Jumalan mahdollisuuksiin ja aikatauluihin oli valtava. Samalla tavalla Jumala kutsuu sinua pelosta luottamukseen. 1. Johanneksen kirjeessä sanotaan: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, sillä täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon." Sinun ei tarvitse pelätä edes kuolemaa,koska sekin on Jumalan käsissä. Kaikki pelko johtuu pohjimmiltaan siitä, että ihminen on erossa Jumalasta tai oikeastaan luulee olevansa erossa Jumalasta. Kuitenkin roomalaiskirjeessä luvussa 8 sanotaan, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat ei korkeus eikä syvyys ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Saat verenvuototautisen naisen tavoin luottaa siihen, että olet Jumalan rakas tytär tai poika. Jo kasteessa hän on ottanut sinut omaksesi ja luvannut, ettei hän koskaan hylkää. Kasteessa Jumala on solminut kanssasi ikuisen liiton. Sinun ei tarvitse etsiä Jumalaa, vaan saat levätä hänen varassaan. Saat jättää Jumalalle kaikki huolesi, pelkosi, murheesi, tuskasi ja kipusi. Hän jaksaa kantaa ne paremmin kuin sinä itse. Ja saat luottaa siihen, että hän vastaa rukouksiisi. Hän ei aina toimi sinun suunnitelmiesi mukaan, mutta hänen suunnitelmansa ovat sellaisia, että niistä on iankaikkista hyötyä.

Jumalan varaan jättäytyminen auttaa vapautumaan myös stressistä. Jeesuksella ei Raamatun mukaan ollut ikinä liian kiire kohdata yhtä ihmistä, joka tarvitsi häntä, vaikka hänellä oli tehtävänään koko maailman pelastaminen. Jeesus oli työssään levollinen, koska hän teki kaiken yhteydessä Isäänsä. Samalla tavalla Jumala kutsuu sinua työtoverikseen, kanavaksi, jonka kautta hän voi toimia. Silloin ikuisuus tulee tavallisen arjen keskelle tähän päivään ja hetkeen.

Katja Kaila kirjoittaa uudessa rukouskirjassaan Ikuisuus mahtuu eväskoriin

Herra,

minä en osaa sanoa: ikuisesti.

Yritän pitää itselläni osan.

Pelkään lähteä matkaan

tielle, josta en tiedä paljonkaan.

Herra,

sinä sanot minulle: ikuisesti.

Sinä olet antanut minulle itsesi kokonaan.

Sinä katsot minuun lempeästi ja sanot:

kaikki, mikä on minun, on sinun.

Herra,

tule minun ajalliseen elämääni.

Tule ja rohkaise minua heittäytymään sinun varaasi.

Tule ja kirkasta minulle,

että pohjimmainen totuus minusta on sinun ikuisuutesi.

Katja Kaila

Evankeliumiteksti: Matt. 9:18-26

Kun Jeesus vielä puhui heille, sinne tuli eräs synagogan esimies. Hän kumartui maahan Jeesuksen edessä ja sanoi: "Tyttäreni on kuollut juuri äsken, mutta tule ja pane kätesi hänen päälleen, niin hän virkoaa." Jeesus nousi ja lähti miehen mukaan, ja opetuslapset seurasivat häntä.Silloin Jeesusta lähestyi muuan nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittansa tupsua.  Hän näet ajatteli: "Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen."  Jeesus kääntyi, näki naisen ja sanoi: "Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut."Siitä hetkestä nainen oli terve.

Kun Jeesus tuli esimiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän ihmisjoukon, hän sanoi: "Menkää pois! Ei tyttö ole kuollut, hän nukkuu." Hänelle naurettiin. Mutta kun väki oli ajettu ulos, Jeesus meni sisään ja otti tyttöä kädestä, ja tyttö nousi. Tästä levisi tieto koko sille seudulle.

Rakasta ja hyväksy itsesi, jotta voisit rakastaa toisia!

Iltahartaus Naisten kahvikutsuilla, joilla julkaistiin minun ja Aila Wallinin kirja "Elämältä se maistuu -keskustelukirjeitä äitiydestä ja vanhemmuudesta" (Iltahartaus perustui hartauteen, jonka pidin Paavalin seurakunnan työntekijöille vuosi sitten. Niinpä tämä nettiversio on vähän  pidempi kuin illan hartaus.)

Kirjan kirjeet syntyivät pääasiassa melko helposti. Kaksi viimeistä kirjettä olivat minulle kuitenkin haastavia. Aila kirjoitti kirjeessään niin vaikeista kokemuksistaan, että minun oli vaikea löytää oikeita sanoja. Olin myös palannut pitkän kotiäitijakson jälkeen töihin ja tein sen kuukauden töitä 100 %:sti, pakersin monien vapaaehtoistyön tehtävien parissa, järjestin isäni 70-vuotisjuhlia ja hoidin niitä miljoonaa asiaa, joita elokuussa perheenäidit ja -isät hoitavat. Aloittaessani kirjeen kirjoittamisen siitä, mistä vanhempi saisi voimaa rakastaa lastaan, olin todella väsynyt.  Halusin kirjoittaa siitä, miten rakkauden kaksoiskäsky on oikeasti rakkauden kolmoiskäsky. Voidakseen rakastaa lastaan aidosti täytyy vanhemman rakastaa itseään ja hyväksyä itsensä. Väsyneenä kirjoitin ja pyyhin pois. Kirjoitin uudestaan ja taas pyyhin pois. Kahden tunnin session tulos oli muutama hassu rivi tekstiä sekä ajatus siitä, etten todellakaan aio kirjoittaa rakkauden kolmoiskäskystä.

Seuraavana päivänä kävin työkaverini toimistossa jollain asialla. Otin kirjahyllystä Seppo Jokisen kirjan ja avasin peukkupaikan. Sillä sivulla oli ajatus siitä, miten rakkauden kaksoiskäsky onkin oikeastaan kolmoiskäsky: "Jotta voisin rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäni niinkuin itseäni täytyy minun rakastaa itseäni, hyväksyä itseni ja kohdella itseäni hyvin."  Laitoin kirjan pois ja vilkaisin pöydällä olevaa kirjaa. Siinä oli Wilfrid Stinissesnin kirja "Tänään on Herran päivä", jossa joka päivälle on oma tekstinsä. Luin sen päivän tekstin. Siinä oli pääajatuksena, miten ihmisen täytyy rakastaa itseään, jotta voisi rakastaa toista ihmistä. Ymmärsin läksyn. Minun tuli kirjoittaa juuri tästä teemasta. 

Kodissa elämme niin lähellä toisiamme, että oma hyvin- tai pahoinvointimme välittyy muille. Jos ei tunne itseänsä hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on, on vaikea osoittaa toisille rakkautta. Uskon, että Jumala haluaa meille kaikille tänään vakuuttaa sitä, miten hän rakastaa meitä juuri sellaisina kuin me olemme. Minua on puhutellut monesti Margareta Melinin runo.

Olen hieno,
sillä sinä olet minut luonut.
Olen arvokas,
sillä sinä rakastat minua.
Kaunis olen
silmissäsi,
jalokivi
kädessäsi.
Siksi ei ole väliä,
jos joku ei anna
minulle arvoa
tai pitää minua
typeränä.
Sydämeeni
kuiskaat totuuden:
olen kultaakin
arvokkaampi.
Olen silmäteräsi,
salainen aarteesi.
Iloitset minusta.
Tahdon kiittää sinua
niin kauan kuin elän
ja aina muistaa,
kuka minä olen.
Margaretha Melin

Jumalan hyvä tarkoitus meidän elämällemme on, että meistä tulisi sellaisia ihmisiä, joiksi hän on meidät tarkoittanut. Sören Kirkegaard on sanonut eräässä rukouksessa näin: ”Ja nyt Herra tulen sinun avullasi omaksi itsekseni”. 

Jumala on luonut meidät erilaisiksi yksilöiksi. Jokaisella meillä on omanlainen temperamentti, elämäntarina ja erilaiset lahjat. Kristittyinä meidän ei tarvitse ahtautua yhteen muottiin. Jumala haluaa uudistaa meitä niin että me tulemme enemmän sellaisiksi kuin hän on meidät tarkoittanut. Jumala ei ole kiinnostunut vain meidän hengellisestä elämästä, vaan hän on kiinnostunut koko elämästämme. Jos me olemme avoimia Jumalalle ja annamme hänen vaikuttaa elämässämme, hän työstää meitä siihen suuntaan, mikä on hänen tahtonsa.

Persoonallisuuden eheytyminen, sisäinen kasvu ja omaksi todelliseksi itseksi tuleminen alkaa siitä, että uskallamme olla itsellemme täydellisen rehellisiä. Moni elää naamioiden ja roolien kätköissä ja tuhlaa energiaa itsensä kontrolloimiseen, sen sijaan, että vapauttaisi itsensä. Itseksi tuleminen on vapautumista itseä koskevista valheista. Se on kykyä nähdä omat voimavarat ja heikkoudet rehellisesti. Se on sitä, että osaa luetella omat hyvät ja huonot puolensa. Se on näkyväksi tulemista nin, että oppii ensin tuntemaan itsensä, rakastamaan ja kunnioittamaan itseään, jotta voisi rakastaa muita.

Et voi olla onnellinen, jos et ole oma itsesi. Mutta kun olet, Jumalakin hymyilee. Leena Lehtinen

Minua on puhutellut ajatus siitä, että Jumala tuntee meidät kokonaan. Hän tietää sukujuuremme, historiamme ja elämämme hedelmöittymishetkestä lähtien tähän päivään. Sen vuoksi on turvallista pyytää Häneltä apua elämäämme. Hän voi johdattaa meitä ihmeellisesti sellaisten ihmisten ja asioiden pariin, joista saamme juuri sellaista apua kuin tarvitsemme. Hän on itse Rakkaus ja sen vuoksi hän ei ikinä pakota meitä mihinkään. Hänelle saamme antaamyös kaikki kipeät asiamme: epäonnistumiset, pettymykset, ja kivut.

Oikea itsensä rakastaminen johtaa siihen, että voimme rakastaa Jumalaa ja toisia ihmisiä aidosti. Kun me hyväksymme itsemme ja olemme tyytyväisiä omaan elämäämme, meidän ei tarvitse kadehtia toisten lahjoja eikä tehtäviä. Sen sijaan voimme olla rohkaisemassa ja kannustamassa elämään täyttä elämää omalla paikallaan. Jokaisella meidtä on omat lahjamme, taitomme, mutta myös heikkoutemme. Aito yhteys tarkoittaa sitä, että erilaisuudesta tulee lahja ja voimavara eikä uhka.

 Virsi 525

1. Suurempi kuin sydämeni Jumalan on rakkaus. Suurempi kuin oma tahto Kutsujan on laupeus. Suurempi kuin oma into, ehdottomuus mieleni - uskollisuus Jumalamme kaikkea on suurempi. 2. Suurempi kuin epäilymme, suurempi kuin lankeemus, suurempi kuin pettymykset Jumalan on luottamus. Hän on itse kutsuessaan meihin istuttanut sen. Hän ei kadu kutsumistaan, hän on vahvuus heikkojen. 3. Yhtä pyydän, Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain: Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain. Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu? Millä tavoin Isän tahto meissä tänään tapahtuu?

4. Anna, Kristus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään. Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan, taikka suostun vähimmässä uskollinen olemaan. 5. Liian suurten odotusten, vaatimusten paineessa vapauteen minun anna, lepoon käydä, Jumala. Rukouksen hiljaisuuteen, valoon Kirjan avatun, lähellesi, Vapahtaja, kutsut kesken taistelun. 6. Suurempi kuin sydämemme, suurempi kuin ihmistyö hiljaisuus on rukouksen, siinä Luojan sydän lyö. Siinä itse, armon Henki, uupunutta uudistat. Annat kasvullemme aikaa, uuteen työhön valmistat.

Anna-Maija Raittila

Elämältä se maistuu!

Tänään oli suuri ja tärkeä päivä elämässäni. Kirjoitin elämäni ensimmäisen kustannussopimuksen Katharos-kustantamon kanssa. Minun ja Aila Wallinin kirja "Elämältä se maistuu -Keskustelukirjeitä äitiydestä ja vanhemmuudesta" ilmestyy syys-lokakuun vaihteessa. Sangen kiitollinen mieli!

Tässä teille esimakua kirjasta:

Elina Koivisto – Aila Wallin

Elämältä se maistuu

Keskustelukirjeitä äitiydestä ja vanhemmuudesta

Kaksi eri-ikäistä naista, äitiä ja perheiden kanssa työskentelevää ammattilaista, tutustui toisiinsa asuessaan samalla paikkakunnalla. Vuosien jälkeen yhteys syntyi uudelleen sosiaalisessa mediassa. He löysivät monia yhtymäkohtia ja samankaltaisuutta elämänkaarissaan, perheissään, taustoissaan ja arvoissaan. Vaikka he elivätkin erilaista elämänvaihetta, yhteisiä kiinnostuksen aiheita oli paljon. Syntyi idea ryhtyä käymään kirjeenvaihtoa naiseudesta, äitiydestä, vanhemmuudesta ja parisuhteesta.

Kirjeenvaihdon tuloksena syntyi kokoelma lämminhenkisiä puheenvuoroja kaikkia äitejä kiinnostavista ja koskettavista aiheista. Kirjeissä kumpikin jakaa omia kokemuksiaan avoimesti, toinen toistaan tukien ja innostaen, vaikeitakaan kysymyksiä kaihtamatta.

Kirjoittajat ovat molemmat nykymitoissa suurperheen äitejä, jotka työssään kohtaavat muita vanhempia. Vanhemmuus on heille yhtä aikaa sekä haaste että mahdollisuus, elämän rikkaus ja voimavara siitäkin huolimatta, että ammatillisuudesta ei kaikissa elämän käänteissä aina ole ollut apua.

"Toivomme kirjoittamiemme kokemusten, havaintojen ja oivallusten rohkaisevan myös muita vanhempia säilyttämään toivonsa kaikissa vanhemmuuden haasteissa, luottamaan sekä itseensä että turvautumaan tarvittaessa toisiin. Ja ennen muuta kokemaan vanhemmuuden riemukkaana ja mielenkiintoisena matkana, jossa voi myös itse kasvaa kasvattaessaan!"

Teologian maisteri Elina Koivisto on toiminut seurakuntapastorina Riihimäellä, Luulajassa Ruotsissa, Vaasan ruotsalaisessa ja suomalaisessa seurakunnassa sekä parhaillaan Paavalin seurakunnassa Helsingissä. Työala on ollut pääasiassa lapsi- ja perhetyö.

Organisaatiokonsultti, kasvatustieteen maisteri ja sosionomi Aila Wallin on työskennellyt aiemmin koulusosiaalityöntekijänä, mutta viime vuodet päätoimisena henkilöstökouluttajana, työyhteisövalmentajana ja työnohjaajana erityisesti perhetyön, kasvatuksen ja opetuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon julkisella ja yksityisellä sektorilla. Hän on myös julkaissut mm. lasten ja nuorten sekä työyhteisöjen hyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta.

ISBN 978-952-5957-32-7

Koko 135x210 Sid. N.140s. Kl 17.3

Ilmestyy syyskuu 2013

Hinta 26,90€

Ilmestyy syyskuussa

Katharos Oy