Heräsin aamulla karmeaan huutoon. Perheessämme oli tapahtunut suuri skandaali. Antton löysi aamulla Muumi-adventtikalenterinsa puoliksi syötynä. Kenelläkään ei ollut epäilystäkään siitä, kuka on tihutyön takana. Mikael-kuopus on tunnettu perheessämme sekä ahneudestaan että karkinhimostaan. Ehkä blogini lukijan muistissa on vielä tapaus, jolloin hänen suustaan kaivettiin lukematon määrä mustia karkkeja. Pikkusöpöliini oli silloin vielä varmuuden vuoksi varannut kätensä täyteen karkkeja.
Ihme kyllä Antton otti tilanteen melko rauhallisesti. Ei väkivaltaa eikä kokonaan pilalle mennyttä päivää. Vain pientä huutoa ajattelemattomalle pikkuveljelle. Lauran kanssa hän tarkisti tilanteen ja teki tarkat selvitykset siitä, mitä kenenkin suklaakalenterista puuttuu. Laura huomasi näppäränä tyttönä, että Mikael oli repinyt myös kuvia omasta partiolaisten adventtikalenterista. Meillä on nimittäin niitäkin peräti kolme kappaletta.
Iltapäivällä meille selvisi tilanteen vakavuus. Mikael oli selvästikin suunnitellut tekonsa tarkasti. Hän kertoi minulle, että ennen eilistä saunaa oli hiljaa hiipinyt Anttonin huoneeseen ja syönyt suklaakalenterista suklaata. Hänellä oli niin tehnyt mieli. Emme olisi voineet kuvitellakaan, että kolmivuotiaamme kykenee tuollaiseen rikolliseen toimintaan. Ilmiselvästi kuopuksen asema on hänelle suosiollinen: enkelikiharainen poika, joka on aina valmis pyytämään anteeksi, saa anteeksi monet asiat, joita emme olisi suoneet isommille sisaruksille.
Mikael yllätti meidät myös siinä, että hän vastusti suuresti kaikkia rangaistuksia. Ehdotin, että otamme hänen tililtään rahaa ja ostamme niillä Anttonille uuden suklaakalenterin. "Ei taa ottaa minun lahoja!" Miksu huusi tomerana, vaikka ei varmasti edes tiennyt, että hänellä on rahaa pankissa. Tuskin kajoamme Mikaelin rahoihin. Suklaakalenterithan maksavat korkeintaan muutaman euron. Mutta minusta oli hyvä opettaa lapsille sitä, miten teoilla on aina seurauksensa. Toisen kalenteriin ei saa kajota, vaikka kuinka tekisi mieli.
Tunnistan Miksussa paljon omia piirteitäni. Täytyy tunnustaa, että olen muutaman kerran käynyt lasten karkkipussilla ilman lupaa, kun avattu pussi on niin houkutteleva. Ja melkein aina Vesa on saanut minut kiinni itse teosta. Irtokarkkeja on niin vaikea kaivaa pussista ilman, että kuuluu rapinaa. Vesa on mielellään alkanut rikoskumppaniksi eivätkä lapset ole saaneet mitään selville. Kamalia vanhempia!
Illansuussa rauhallista perhe-elämäämme ravisutti toinen skandaali. Antton on alkanut aavistaa jotain joulupukin salaisuudesta. Emme ole koskaan edes yrittäneet opettaa tosissamme lapsille joulupukin aitoutta, vaan puhuneet joulupukista eräänlaisena satuolentona. Nyt Antton on alkanut miettiä sitä, miksi joulupukilla lahjat ovat aina sellaisissa jätesäkeissä. Hän epäilee vahvasti, että isä vie joulupukille valmiiksi lahjasäkit. Voi tulla hikiset päivät joulupukillemme, joka on jo tilattu. Meille on tulossa ihana sukujoulu, jota odotamme innolla.
Toivottavasti sukujoulumme ei ole skandaalinkäryinen. Lapsuudessamme oli eräs joulu, jota tuskin kukaan meistä serkuksista unohtaa. Olimme kokoontuneet ämmin ja papan luo jouluaattona koko suvun voimin. Odotimme joulupukkia. Joulupukki tuli ja toi mukanaan lahjoja. Hetken päästä paikalle tuli toinenkin joulupukki. Siinä joulupukit alkoivat sitten kiistellä, kumpi on oikea Korvatunturin joulupukki. En muista, miten väittely eteni, mutta hauskaa meillä ainakin oli.
Joulupukin ja tonttujen uskottavuus ei suvussamme ollut muutenkaan kovin korkealla. Puoli sukua kiersi nimittäin pitkin kylää joulupukin ja tonttujen hommissa partiolaisten pukkipalvelussa. Minäkin aloin tonttuilun varmaan jo kuusivuotiaana serkkuni Antin kanssa. Olimme joulupukkina toimineen setäni iloinen tonttukaksikko "Minttu ja Ville". Hauskaa oli, vaikka yhdessä talossa saimme sellaista glögiä, ettemme meinanneet selvitä hengissä. Meitäkin legendaarisempi tonttukaksikko oli sisareni Anna ja serkkuni Hanna. Heidän bravuurinumeronsa "Hei, tonttu-ukot hyppikää" ei jättänyt ketään kylmäksi. Tanner vain tömisi, kun tonttutytöt laittoivat tanssiksi. Toivottavasti tänä jouluna on yhtä hauskaa!
sunnuntaina, joulukuuta 02, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ihanaa ja suloista on joulun odotus, erityisesti lasten kanssa.
Näin mummona tiedustelen hyvissä ajoin, joko lapsenlapset ovat lähettäneet lahjatoiveet eteenpäin. Sitten vain lahjoja ostamaan. Pojan perheessä lahjat tuo joulupukki, mutta tytön perheessä ne vain ilmestyvät.
Omassa lapsuudessani joulupukki kävi aina juuri silloin kun isä oli tyhjentämässä savusaunasta vesisaaveja, etteivät ne jäätyisi yöllä.
Onneksi Jeesus ei ole satua eikä katoa elämästämme vaikka tulisimme kuinka vanhoiksi.
Lähetä kommentti