Free counter and web stats

sunnuntaina, helmikuuta 14, 2010

Innokkaita lehdenmyyjiä

Viime viikkoina lehtikauppiaat ovat olleet taas oikein urakalla kimpussani. En kerta kaikkiaan voi käsittää, mistä niitä myyjiä riittääkin niin paljon. Aina puhelimessa saa kuunnella samat sepustukset siitä, kuinka erinomainen asiakas olenkaan ollut. En kyllä pidä itseäni kovinkaan kummoisena asiakkaana, jos olen kyseisestä firmasta tilannut lehtiä viimeksi ehkä neljä vuotta sitten ja maksanut silloin laskun ajallaan. Luultavasti kyseessä on vain mainoskikka, sangen ärsyttävä sellainen.

Eilen lankesin lehtikiusaukseen kaikista hyvistä päätöksistä ja Miehen kanssa tekemistä sopimuksista yhtään välittämättä. Tällä kertaa lehtien kauppaajat eivät tyytyneet vain soittamaan minulle, vaan he harrastivat suoramarkkinointia kodissani. Onneksi he eivät sentään myyneet vuosikertoja, vaan irtonumeroita.

Ostin Candy-lehden 3,10 euron hintaan, koska sen sisältö vaikutti niin innostavalta. Ystävänpäivän numerossa oli kisailuja, ystävänpäiväaskarteluja, testejä, idoleiden julisteita,tilaa toteuttaa omaa luovuutta sekä syvällisiä henkilöhaastatteluja. Anna Abreu puhui ystävänpäivästä otsikolla "Mieti mitä teet" näin: "Ystävänpäivä on tulossa, joten mieti mitä teet toiselle. Älä missään nimessä kiusaa! Kun on ystävänpäivä, niin ei ainakaan." Vau!

Toinen ostamani lehti oli vielä kalliimpi, mutta nimensä mukaisesti hintansa väärtti; lehden nimi oli nimittäin SUPER-LEHTI. Lehti sisälsi paljon urheilua, Turkki-teemaa kuvien muodossa, ark(k)ienkeleitä sekä värityskuvia. Päätoimittaja oli vielä laittanut oman iloisen tarrakuvansa koristamaan lehteä. Kerrassaan loistava ostos!

Lähipäivinä saan vielä käsiini kolmannen lehden, jonka tekeminen on vähän kesken. Esikoinen on opiskellut lehdentekoa viime aikoina koulussakin, joten odottelen innolla hänen tietokoneella toteuttamaansa urheilupainotteista irtonumeroa. Tarvitsen selkeästi päivitystä urheilutietämyksessäni, koska Kuopuskin on jo sitä mieltä, ettei äiti tiedä urheilusta yhtään mitään! Lasten lehtiprojektit tekivät tylsästä kotona vietetystä sairastelupäivästä hauskan ja ikimuistoisen. Nämä lehdet laitetaan hyvään talteen!

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Meilläkin on tallessa lehtiä vuosikymmenten takaa. Monta numeroa "Paukkuparrat"-nimisiä. Tosin nykyisten toimittajien isältä ei niissä taida olla paljonkaan kirjoituksia. Terveisin, mummu

Paulina kirjoitti...

Itse olen saanut olla aika hyvin rauhassa sen jälkeen, kun hankin parikin erilaista suoramyynninestoa kännykkääni. Olivat ne vain niin raivostuttavia puheluja.

Sellaisenkin pitäisi auttaa, kun heti aluksi sanoo niille myyjille, että en hyväksy suoramarkkinointia.

Minusta on oikeastaan ihmeellistä, että suoramarkkinoinnilta SUOJAUTUAKSEEN joutuu hankkimaan kieltoja! Minusta olisi paljon järkevämpää jos suoramarkkinointiin pitäisi erikseen hakea lupa jokaiselta potentiaaliselta asiakkaalta.

kaisa jouppi kirjoitti...

Minun käyttäytymistäni ja vastauksiani puhelinmyyjille on hillinnyt huomattavasti se, että lähisukulaiseni työskenteli jonkin aikaa ko. ammatissa.
Lisäksi meikäläisen vastauspuhetyyli on muokkaantunut myös syystä, että jonain kertana voi olla niin, että samainen myyjä tulee kirkon ovesta sisään ja minä sielä seistä törötän runoja lausumassa HAUSKASTI JA YSTÄVÄLLISESTI JAKOAVAIN HYMY HÖPLILLÄ RUNOJA ja edellisiltana olen haukkunut tämän PUH-MYYJÄKIRKKOVIERAAN korvaan maan putuihin kaikki myyjät, lehdet, hallituksen, kansanedustajat ja ilmat.
Jos joku asia, niin KESKUSTELU puhelinlehtimyyjän kanssa paljastaa mimmonen olet ja myös kummonen minä olen :)
Nimimerkki: ei se aika nyt niin kortilla voi olla, ettei jne...

Elina Koivisto kirjoitti...

Hei mummu! Hauska kuulla, että samat harrastukset siirtyvät sukupolvelta toiselle :).
Hei Ninni! En jaksa käyttää energiaanikuitenkaan kyseiseen asiaan niin paljon, että hankkisin suoramarkkinointikiellon. Yleensä sanon heti puhelun aluksi ensimmäisen tarjouksen jälkeen päättäväisesti, mutta ystävällisesti, että olemme päättäneet olla tilaamatta mitään uusia lehtiä.

Hei Kaisa!
En minäkään käyttäydy ollenkaan huonosti lehtimyyjiä kohtaan. Vastaan ystävällisesti, että en ole kiinnostunut tilaamaan lehtiä. Itse olen tehnyt nuorempana puhelintutkimuksia ja tiedän sen perusteella vähän hommasta.

Siltikään en voi ymmärtää, mitä järkeä on siinä, että samaa lehteä voi saman viikon aikana tarjota minulle kolme eri myyjää. Aika monesti aika on tässä elämäntilanteessa kortilla, kun on työtehtävä kesken tai kotona jokin homma kesken. Siksi yritän kohteliaasti päästä puhelimesta irti mahdollisimman nopeasti. Mielestäni se on reilua myyjääkin kohtaan; turha käyttää toisen aikaa, jos ei kuitenkaan aio tilata yhtään mitään.

Anonyymi kirjoitti...

Heippa Elina
Minusta sinun kannattaisi miettiä tuota Kaisa Joupin kommenttia tarkemmin. Puhelinmyyjät tekevät ihan rehellistä työtä elantonsa ansaitakseen ja varmasti omissa seurakuntalaisissasi on monta puhelinmyyjää. Pystyisitkö ihan kasvotusten tuon tekstisi jollekin heistä sanomaan?
Puhelinmyynti on myös aivan helppo ehkäistä. Se vie vain puoli minuuttia ja energiaa ei kulu ollenkaan! Soita numeroon 060013404 ja sano, että et halua puhelinmyytiä. Se riittää. Kielto on voimassa 2 vuotta ja sitä todella kunniotetaan.
Terveisin Virpi Erämaja

Elina Koivisto kirjoitti...

Hei Virpi! Tiedän toki, että puhelinmyyjät tekevät rehellistä työtä. Mielestäni en tee ollenkaan väärin, jos kieltäydyn kauniisti ostamasta lehteä. Ymmärränhän kyllä, että he tekevät vain työtänsä. Vika on nimenomaan enemmänkin firmoissa, jotka antavat samojen asiakkaiden teitoja monelle myyjälle, ilmeisesti.

Kirjoitukseni tarkoitus oli lähinnä kertoa hauskasti lastemme lehtiprojektista. Siksi toivoisin, että lukijani voisivat lukea kirjoituksen pilke silmäkulmassa. Sillä tavalla se oli tarkoitettu luettavaksi :).

Unknown kirjoitti...

Meilläkin lehtiviikon kunniaksi lapset tekevät koulussa omia lehtiään, tuotokset pääsemme näkemään tässä kevään aikana :)

Peesin sinua Elina, mistä niitä lehtimyyjiä oikein riittääkään? Kyllähän jokainen työ on tärkeää ja kallisarvoista, etenkin tekijälleen, mutta ajoittain vähempikin innostus riittäisi. Eikä niistä suoramarkkinointikielloista ole ollut hyötyä, samaanlaihin soittelevat ja asiasta mainittuani väittävät ettei kielto muka koske heitä. Siis suo siellä, vetelä täällä; keskustelu puhelinmyyjien kanssa on pysynyt kädenvääntönä, aihe vain on muuttunut :/

Kuten huomaat olen uusin lukijasi, ihan oli kirjauduttava kun seurattua tulee kuitenkin. Kirjoitustyylisi on ihan kepeää ja soljuvaa asiasisältöä kuitenkaan unohtamatta, blogistasi lähden paremmalla mielellä ja uusin ajatuksin. Uutta bloggausta aina innolla odottelen, se tulee tavalla tai toisella valaisemaan päivääni ja puhuttelemaan kuten tekstisi tähänki saakka ovat tehneet :D

Terveisin kotikylän tyttö

kaisa jouppi kirjoitti...

Oli metkaa, kun eilen heti lehtimyyjä-juttuusi kommentoimisen jälkeen minulle soitti lehtimyyjä.
NIIN ystävällisesti en olekkaan aiemmin kieltäytynyt tilaamisista.
Puhuin muutenkin vain OMASTA puhelinkulttuuristani vastauksessani:P
Se oli aikamoista ennen nuita kertomiani seikkoja.
Tiedän, Elina, että olet aina ystävällinen. Ihan varmasti puhelimessa myös.
Pilke kulmissa juttusi luin.
Meikäläisen jutut tuntuvat ehkä KOLLAJAN POOLAMAISILTA, mutta kyllä minä niitä pilkkeellä väkerrän.

Elina Koivisto kirjoitti...

Kaisa, sinun juttujasi lukiessa alkaa kyllä naurattaa. Voin vain kuvitella, kuinka mahrottoman ystävällinen olet ollut. Ehkä pelastit jopa lehdenmyyjän päivän :).

Tervetuloa Anna lukijaksi ja kommentoijaksi! Hauskaa! Äidiltä kuulinkin, että teillä on jo oikea suurperhe :).Me vasta olemme pääsemässä siihen.

Tuntuu siltä, että nykyajan koulussa tehdään paljon hyviä juttuja. Lehtiviikon lisäksi iloitsin tänään Esikoisen monisteista, joissa oli teemana mediakasvatus. Hienoa, että lapsia opetetaan tulkitsemaan ja ymmärtämään mainontaa ja median tapaa viestiä. Tarpeellisia eväitä elämää varten!