Kaksi vuotta sitten Esikoinen sai elämänsä parhaan synttärilahjan. Kuopus syntyi tasan 11 vuotta (ja 38 minuuttia) Esikoista myöhemmin. Niinpä olemme saaneet jo kaksi kertaa viettää tuplajuhlia. Pojat ovat toisilleen tärkeitä ja rakkaita. Tuntuu, että heidän välillään on erityisen voimakas side, koska heitä yhdistää sama syntymäpäivä. Suuren ikäeron vuoksi heillä ei ole mitään keskinäistä kilpailua eikä kateutta. "Me tullaan aina olemaan hyvät kaverit!" totesi Esikoinen. Kuopus taas toistelee päivät pitkät minulle isän ja isoveljen nimiä.
Olen aina pitänyt juhlista. Jo lapsena suunnittelin innolla omia syntymäpäiväjuhlia ja välillä muitakin juhlia. Niinpä olen nyt iloinen siitä, että saan usein järjestellä juhlia. Vieraiden tulo innostaa minua vähän enemmän siivoamaan, leipomaan ja tekemään kodista viihtyisämmän paikan myös perheelle. Tämänpäiväisten juhlien edellä innostuin vihdoinkin ottamaan jouluvalot pois sekä siistimään pihan talvitavaroista. Se tosin ei olisi ollut kovinkaan välttämätöntä, koska nytkin sataa lunta. Pläääh!
Juhlat alkoivat hauskasti minun ja Esikoisen vasta ollessa kotona. Mies nimittäin otti muut lapset mukaansa viemään Pikkuherraa futisharkkoihin, jotta sain tehtyä viimeiset juhlajärjestelyt. Arvostin elettä suuresti! Kuopuksen kummitäti tuli juhliimme hieman etuajassa Rovaniemeltä saakka, tosin Hesan kautta. Olen aina ollut kova nauramaan, mutta nuoren serkkuni seurassa hysteerisyyteni on aivan parhaimmillaan (Miehen mielestä joskus pahimmillaan:)). Tänäänkin meillä oli lievästi sanottuna hauskaa. Hänen lyhyehkö vierailunsa päättyi siihen, että hän sai mukaansa vaatekaapistani samettisen imetyspaidan (vaikka ei ole raskaana), fleecekalsarit, joita arvosti kovasti sekä kirjan "Jumala on lähempänä kuin luuletkaan" ilmoitetuaan kuulumisikseen sen, että on rakastunut Jumalaan.
Juhlien hysteerisyys vaan lisääntyi kaksikymppisen "ottotyttäreni" saapuessa seuraavana paikalle. Kolmestaan olemme aika mahdottomia naurajia. "Elina, sä olet ihan imuroinut!!!" totesi ottotyttäreni näkiessään siistin kotimme. Hmmm, mitäköhän se kertoo kotimme arkikunnosta :). Tarjoilupöydän porkkanakakku oli taas hänen mielestään niin makoisaa, että aikoi tulla seuraavien juhlien edellä opiskelemaan niiden tekemistä. Muutenkin tarjoilut tekivät hyvin kauppansa, vaikka olinkin ne tehnyt aika pienellä vaivalla. Juhliemme vakiotarjottavat "Elinan erikoiset" eli kaupan valmiit tuulihatut kermatäytteellä tekivät niin hyvin kauppansa, että ne loppuivat kesken tupla-annoksesta huolimatta. No, eipä se ihme, kun oli kyseessä tuplasynttärit!
Pitkän päivän aikana ehdimme jutella välillä vakavia ja käydä läpi mm. viime ajan katastrofit. Pääasiassa tunnelma oli erittäin iloinen ja vapautunut, vaikka kaikki vieraat eivät edes olleet tavanneet toisiaan aikaisemmin. Päivän aikana tehtiin myös suuria suunnitelmia. Nyt meillä on valmiina yhdelle lapselle jo sukupuoli, nimi, kummit ja ristiäispäivä, vaikka olen EHDOTTOMASTI sitä mieltä, että lapsilukumme on täynnä :). Yhdelle kaverille löydettiin jo uusi työpaikka ja muita pieniä suunnitelmia. Kaikki tämä mukavan hysteerisessä mielentilassa lastenjuhlissa keskellä kirkasta päivää...
Emme olleet suunnitelleet juhlillemme mitään muuta ohjelmaa kuin herkuttelua, juttelua ja lapsille vapaata leikkiä. Ohjelman suunnittelu olisi ollut vaikeaa, koska vieraat tulivat pitkin päivää. Kesken juhlien yksi kummitädeistä kuitenkin halusi kuulla Esikoisen tulevia pianotutkintokappaleita. Niinpä seurasi mukava ohjelmaosuus, jossa Esikoinen ja Neiti soittivat pianokappaleitaan. Sen jälkeen yksi vieraista ohjasi naiset bachatan saloihin EXIT:n tahtiin. Kun oli päästy tanssin makuun, halusi Neiti esittää Pikkuherran kanssa oman tekemänsä koreografian euroviisuvoittaja Lenan biisiin. Kalliiksi tuli tanssiminen, koska pikkuveli vaati palkkiokseen 5 euroa ja karkkipussin. Hieno esitys oli kuitenkin taatusti sen arvoinen!
Nämä juhlat jäivät mieleen yksinä hauskimmista juhlista! Onneksi juhlaputki tässä vaan jatkuu. Ennen koulujen päättäjäisiä vietetään vielä minun ja Neidin synttäreitä. Siinä välissä on vappu ja äitienpäivä, joten hauskuutta on luvassa roppakaupalla. Jippii!
PS: Kuva ei ole juhlista. Pojat olivat kyllä vähän juhlavammissa vaatteissa :)
5 kommenttia:
Oi jospa oisin saanut olla muuu-kaaa-naaa, niin hauskaa on teillä tainnut olla :)
Ihana toi kuva! Pojat elementissään :)
Kissa-akka: Joo, muistetaanpas innokkuutesi seuraavia juhlia suunniteltaessa :).
Kuninkaan tytär: Niin on! Lastemme itse ottamat kuvat tahtovat olla aina vähän riehakkaita :)
Ihanat juhlat! Esikoinen osoitti olevansa huippumuusikko ja Neitikin on edistynyt aimo harppauksin! Molemmat päihittävät minut - 9 vuotta pianotunneilla notkuneen laiskan ja lahjattoman harjoittelijan - mennen tullen!
Me voidaan Eveliina vaan syyttää sitä, että meillä ei ole ollut yhtä taitavia opettajia :). Itsekin ihmettelen monesti, miten lapset kehittyvät noin nopeasti, vaikka eivät ihan kamalan paljon harjoittelekaan. Kiitos ihanalle ja rakkaalle juhlijalle!
Lähetä kommentti