Luovat kutoset

Ala-asteen kuudennella olimme vanhoja ja viisaita sekä energisiä ja luovia. Niinpä keksimme, että meidän pitää järjestää viimeisellä viikolla  lähtömme kunniaksi kunnon penkkarit lukion abien esimerkin mukaisesti. Opettaja antoi meille hyvin vapaat kädet suunnitella koko koululle suunnatun juhlan ohjelmaa. Keksimme varmaan jotain sketsejä ja sanoitimme uusiksi kaksi Juicen haikeaa laulua. "Syksyn sävel" ja "Viidestoista yö" uudistettuine sanoineen kuvasivat sitä kaipausta, joka jäi meille Pellon koulusta. Ehkä niihin sisältyi ajatus myös siitä, kuinka opettajat ja pienemmät oppilaat jäävät kaipaamaan meitä.

En muista, miten me käytännössä hoidimme suunnittelut. Minulla ei ole myöskään minkäänlaisia mielikuvia juhlan onnistumisesta. Sen sijaan muistan erinomaisesti opettajan antaman kannustuksen. "Elinallakin on niin paljon ideoita, että päästä nousee höyry!" totesi Kukkonen. Olin ihmeissäni, koska en ollut ajatellut olevani mitenkään idearikas. Nyt minua naurattaa opettajan tokaisu. Miten hän tunsikin minut niin hyvin?

Tänään olin musikaalissa Kyrölän koulussa toteamassa, miten pojasta polvi paranee. Esikoisen luokka oli tehnyt taitavan opettajansa johdolla upean musikaalin kiusaamisesta. Opettaja oli muokannut käsikirjoituksen oppilaiden ideoista. Lauluista osa oli oppilaiden säveltämiä ja sanoittamia, kun taas osa oli tuttuja sävelmiä, jotka oli sanoitettu musikaaliin sopiviksi. Juicen lauluja ei tainnut olla;).  Erityisen sykähdyttävältä minusta tuntui tietenkin Esikoisen säveltämä ja melkein kokonaan sanoittama kiusatun esittämä laulu "Olen niin onneton". Yksi luokkakavereista oli kertonut äidilleen laulun olevan selllainen, että kaikki opettajat itkevät. Niin itkin minäkin, molemmissa esityksissä. 

Ihailin sitä, miten periaatteessa aivan tavallinen poikavaltainen luokka selvitytyi niin hyvin musikaalin toteuttamisesta. Kaikki oppilaat olivat olleet innolla mukana musikaalin tekemisessä alusta lähtien. Joukossa oli monta oppilasta, jotka lauloivat sooloja tai duettoja, vaikkei luokalla ole tietääkseni kovinkaan monta varsinaista musiikin harrastajaa. Sen sijaan heillä on ollut ainakin kaksi taitavaa luokanopettajaa, joiden yksi erityisosaamisalue on ollut juuri musiikki. Tukea projektiin antoi musiikillisesti myös koulun bändi. Opettajaa esittäneellä Esikoisella oli välillä kova työ hyppiä opettajan roolista bändin pianistiksi. Hyvin kuitenkin selvisi!

Musikaali oli toteutettu myös visuaalisesti näyttävästi. Tarina eteni yllättävän jouhevasti, vaikka tapahtumat sijoittuivat kolmeen eri tilaan: luokkaan, koulun pihalle sekä kiusatun kotiin. Kulissit oli suunniteltu hauskasti, yksinkertaisesti ja havainnollisesti. Koulun pihan puut olivat esimerkiksi mahdottoman nopeita kantamaan kulisseja. Kiusatun koti taas näytti erittäin viihtyisältä, koska  lavalla olevien kalusteiden lisäksi videotykillä heijastettiin lavan yläpuolelle kuva olohuoneesta. Samalla tekniikalla toteutettu kuva oman koulun pihasta teki esityksestä läheisen koulun oppilaille. Tuntui siltä, että tapahtumat olisivat voineet tapahtua juuri Kyrölän koulussa. Seinälle räväytetyt kiusatun saamat tekstiviestit ja luokassa kiertäneet haukkumislaput kertoivat karua kieltään kiusaamisesta. 

Olen ollut koko päivän todella kiitollinen siitä, että Esikoinen pääsi juuri tuolle luokalle muuttaessamme viisi vuotta sitten Järvenpäähän. Kävimme ennen muuttoa musiikkiluokan pääsykokeissa toisella puolella kaupunkia sekä vierailimme toisessakin lähikoulussa Kyrölän koulun lisäksi. Loppujen lopuksi päädyimme ihan mutu-tuntumalla kaikkein lähimpään kouluun. Näin viiden vuoden jälkeen voin todeta, että se oli varmaan johdatusta.