Toisten vaate- ja kenkäkaapilla

Kuopuksemme on siinä vaiheessa, että hän nauttii suunnattomasti toisten kengillä kulkemisesta. Hänellä on melkein aina jalassaan liian suuret kengät, joissa hän varmaan tuntee olonsa isoksi ja upeaksi. Hän pukeutuu mielellään myös isojen sisarusten pipoihin ja hanskoihin, kun ei vielä saa itselleen muita vaatteita puettua. Kaikista ylpeimmältä hän kuitenkin näyttää silloin, kun kulkee ympäriinsä isän salkku kourassa. Selvästikin hyvin tärkeä mies!

Minä pidin valtavasti lapsena äidin ja siskon vaatteiden kokeilemisesta. Kasvoin kuusihenkisessä perheessä, minkä vuoksi olin todella harvoin yksin kotona. Lempiharrastukseni talon ollessa tyhjänä oli pukeutua äidin vaatteisiin. Se oli minusta hauskaa ja jännittävää puuhaa nimenomaan silloin, kun sain olla yksin. Toki sain kokeilla vaatteita muiden läsnäollessakin, mutta siinä ei ollut samanlaista hohtoa. Ehkä pääsin paremmin eläytymään vaatteiden tunnelmaan, kun kukaan ei häirinnyt kommenteillaan tai näkemyksillään.

Maaliskuisella Pelloon suuntautuneella hiihtolomallamme kokeilin taas äidin vaatteita hänen lukiessaan jotain samassa huoneessa. Ihailin sitä, miten ajattomia, laadukkaita ja hänen tyylisiään vaatteet olivat. Monet vaatteet näyttivät kuin uusilta, vaikka olivat palvelleet jo vuosia, jopa vuosikymmeniä. Kokeilin joitakin vaatteita, mutta äidin vaatteet eivät vieläkään sopineet minulle. Vaikka olemme suunnilleen samanpituisia, olemme vartalotyypiltämme sen verran erilaisia, että näytän kamalalta äidin vaatteissa. Saan välittömästi aivan kuin 15 kg lisäpainoa, mikä ei tietenkään ole kovin imartelevaa. Sen vuoksi kehotin äitiä ottamaan käytöstä poistuneet laadukaat vaatteet joskus mukaan Etelä-Suomeen, jotta voisimme viedä ne jonnekin hyvälle kirpputorille. Niistä voisi olla vielä iloa jollekin vintage-muodista innostuneelle.

Viime aikoina olen ollut riemuissani siitä, että voin käydä perheenjäsenteni kaapeilla. Olen lainannut Neidin  seeprasaappaita kuraiseen puistoon. En nimittäin omista kumisaappaita, koska inhoan niiden käyttämistä. Neidin kumisaappaat ovat nyt muuttaneet vanhentunutta käsitystäni kumppareista. Ne ovat aivan ihanat!

Hiihtolenkeillä olen puolestaan käyttänyt Esikoisen suksia, kenkiä, sauvoja ja välillä jopa hiihtohousujakin, kun Esikoinen tarvitsi kisoihin minun vetoketjullisia housujani. Tänään vein mennessäni zumbaan lapset Kids Action Nightiin ja jäin sinne hetkeksi, koska ohjelman alussa Neidin tanssiryhmä esiintyi. En löytänyt omasta vaatekaapistani mitään sopivaa päällepantavaa jumppavaatteiden kanssa, minkä vuoksi turvauduin teinin huppariin. Se päällä tunsin itseni nuoreksi ja raikkaaksi. Odotan innolla Neidin kasvamista, jotta voisin välillä lainata hänen vaatteitaan. Hän on nimittäin perheemme ehdoton tyylilyyli!