Tekoblondi vauhdissa!

Rakas mieheni on täysin vakuuttunut siitä, että Luoja teki kohtalokkaan virheen hiusvärini kohdalla. Hänen mielestään olen sisäisesti aito blondi, vaikka passissani hiustenväriksi on merkitty tumma. Onneksi nykyään Luojan virheitä voi korjailla kampaamossa. Ulkoinen olemukseni on alkanut Vesan mielestä kuvata enemmän todellista minääni vaaleiden raitojen ansiosta. Blondiudellani hän tarkoittaa sitä, että olen stereotyyppinen nainen, jonka logiikkaa miehen on mahdoton ymmärtää, mutta jota on ah niin vaikea vastustaa...

Blondiuteni tulee esille esimerkiksi suhtautumisessani koneisiin. Kohtelen kaikkia koneita ikäänkuin ne olisivat ymmärtäviä ja tuntevia olentoja. Hakkaan tietokonetta kuumeisesti ja sätin sitä, vaikka syy toimimattomuuteen on yleensä minussa. Yleisin syy on kärsimättömyyteni: tietokone ei toimi yhtään nopeampaa, vaikka sitä hakkaisi kaksikymmentä kertaa sen yhden kerran sijaan.

Parhaiten tai pahiten blondiuteni tulee esille siinä, että minulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa. Veljeni tuntevat minun lisäkseni vain yhden ihmisen, joka voi eksyä matkalla, jota on kulkenut toisten seurassa lukemattomia kertoja. Olen ilmeisesti niin rentoutunut ja toisiin ihmisiin 100% luottava, etten välitä seurailla, mitä reittiä kuljemme, jos en ole kuskin paikalla. Lisäksi kiinnitän asioita blondille tyypillisesti aivan epäolennaisiin asioihin. Pikkuneiti Koivisto on ilmeisesti perinyt minulta tämän ominaisuuden. Viime kesänä minulla oli naurussa pitelemistä, kun Laura luuli meidän kulkevan kesäteatteria kohden samaa reittiä, jota hän oli kulkenut mummin ja papan kanssa Jyväskylän lähetysjuhlille. Syynä huomioon olivat samanlaiset kullankeltaiset rypsipellot :) Äitinsä tavoin Laura tunnistaa autoja värin perusteella. Brunetissa on aitoa blondiainesta!

Elämä Järvenpäässä on ollut tähän mennessä yhtä seikkailua. Jokaisena päivänä olen ollut ainakin lievästi eksyksissä. Tähän mennessä paras saavutukseni oli Vesan ensimmäisenä työpäivänä. Veimme isän työpaikalle, josta lähdimme jatkamaan matkaa. Tavoitteena oli mennä paikalliseen Prismaan, mutta päädyimmekin toisella puolella kaupunkia olevaan Citymarketiin. Mikäs siinä, kaikki ostokset saatiin tehtyä ja kuvaa Järvenpäästä laajennettua. Tapahtumasta viisastuneena otin seuraavalla kerralla mukaan autoon Järvenpään kartan. Vielä kun muistan tarkistaa osoitteen aina ennen lähtöä, voi seikkailut olla osaltani Järvenpäässä seikkailtu.

Onneksi haasteet eivät pääty Järvenpäähän. Tänään kävin ensimmäistä kertaa tulevalla työpaikkallani autolla. Tunnollisena tyttönä etsin Eniron avulla matkareitin ja kirjoitin sen huolellisesti ylös. Lähtiessä ajattelin vielä soittaa Vesalle ja varmistaa erään yksityiskohdan. Vesa ehdotti minulle toista, hänen mielestään nopeampaa reittiä. Tottelevaisena vaimona ajattelin tietysti noudattaa viisaan mieheni neuvoa. Alkumatka menikin hyvin ja löysin helposti Lahti-Helsinki-moottoritielle. Vauhdin hurma oli ihanaa, kun sai ajaa rajoituisten mukaan sataakahtakymppiä. Sitten tulikin ongelma. En ollut muistanut kysyä, kumpaan suuntaan minun täytyy ajaa Kehä III:ta. Kävin vähän harhailemassa idässä päin, vaikka oikeasti tiesinkin olevani väärällä tiellä. Onneksi suuntaa oli melko helppo vaihtaa!

Kehää länteen päin ajellessa aloin huolestua. Miten ihmeessä löytäisin perille? Eniron-ohjeet olivat käyttökelvottomat, koska olin lähtenyt Vesan kehotuksesta eri reittiä. Mielessäni rukoilin ja huokailin Jumalalle, että hän nyt auttaisi minut perille. Soitin myös pikaisesti Anna-siskolleni, joka vanhana Martinlaakso-Myyrmäen lääkärinä tuntee alueen kuin omat taskunsa. Kuin ihmeen kaupalla löysin perille, vain viisi minuuttia myöhässä. Kiitin ja ylistin Jumalaa! Uudet haasteet pitävät ihmisen nöyränä ja rukouselämän vilkkaana!
Elina