Vihdoinkin kotona!

Kolmentoista vuoden odotuksen jälkeen olemme saapuneet KOTIIN! Ensiasuntomme on ihana kolmikerroksinen koti, joka on kolmen päivän uurastuksen jälkeen saatu asuttavaan kuntoon. Pohkeet ovat kipeämmät kuin koskaan BodyStepin jälkeen portaiden nousemisesta ja laskemisesta sekä tavaroiden nostelusta ja kyykkäämisestä. Mieli on taas iloisempi kuin parhaimman jumpankaan jälkeen!

Suurin osa tavaroista on löytänyt oman paikkansa, vaikka pientä kodin laittoa sekä uusien hankintojen tekemistä riittää varmaan vielä useammaksi kuukaudeksi. Kotimme näyttää kuitenkin jo enemmän kodilta kuin varastolta, koska pahvilaatikkoröykkiöt on siirretty maan uumeniin kellarikerrokseen. Olohuone ja keittiö ovat jo melkein valmiita. Aikko-täti silitti ja laittoi niihin tänään jo verhojakin. Vesa taas on naputellut tauluille paikkoja. Olen löytänyt itsestäni aivan uusia puolia! Vesa piti minua jo aivan nipona, kun mittailin tarkasti taululle paikkoja. Tuntuu niin uskomattoman hienolta ajatella, ettei tästä talosta tarvitse toivottavasti aivan lähivuosina muuttaa pois.

Lapset viihtyvät paremmin kuin hyvin! Heti tiistaiaamuna kello 10 saapuivat kadun lapset toivottamaan Anttonia ja Lauraa tervetulleeksi leikkeihin. Heitä oli jo odotettu hartaasti! Lasten äidin mukaan lapset olisivat tullet jo kahdeksalta ellei äiti olisi estänyt. Yksi pikkutytöistä henkäisi kuuluvasti eteisen ovella ja totesi: "Kirkkoherran koti!"

Lapsia ei ole paljon näkynyt kotona eilen eikä tänään. Mikaelkin viilettää kovasti mukana. Antton, 8 v, kysyy sentään luvan, jos lähtee kadulle pyöräilemään. Mikael, 2 vuotta, ei turhaan lupia kysele. Eilen Vesa näki ikkunasta, että Mikael viiletti sinisellä kolmipyöräisellään keskellä Leonorankujaa. Voitte rukoilla suojelusenkeleitä pikkuisen poikamme turvaksi! Tänään sattui jo pieni onnettomuus, kun naapurin lapsen pyörä jäi auton alle. Onneksi pyörä oli kadulla yksinään.

Illalla Mikael oli ulkona tiikeripuvussa häntä heiluen. Siitä isommat lapset olivat keksineet perustaa jalkapallojoukkueen nimeltään "Tiikerit". Miksu-tiikeri on tietysti valmentaja. Jalkapallon lisäksi täällä on pelattu katusählyä ja koripalloa sekä vierailtu naapureiden kodeissa ja pihoilla. Huomenna voi jo hyvillä mielin kutsua meillekin lapsia "virallisemmin" kylään, kun yläkertakin alkaa olla vähän siedettävämmässä kunnossa.

Olemme saaneet kokea ihmeellistä kristittyjen rakkautta viimeisten viikkojen aikana!Erityiskiitokset Kaijalle ja Reijolle, jotka lainasivat kotiaan Kiljusen herrasväelle. Uhkarohkea teko! Saimme nauttia ihanista kesälomapäivistä hyvien kirjojen ja mahtavien lelujen parissa. Ilmatkin olivat uskomattoman hienot! Kiitoksia myös Markolle ja Annalle, jotka ovat uhranneet monta päivää perheemme muuttohässäkkään. Samoin kiitämme kaikkia muuttomiehiä ja niitä muuttomiehiä ja -naisia, jotka eivät päässeet paikalle liian innokkaiden ja nopeiden muuttajien vuoksi. Kiitos myös Aikolle avusta! Kiitos myös Monikalle ja Pertille hyvän sohvan myynnistä. Olemme enemmän kuin tyytyväisiä!

Jumala on hyvä, uskomattoman hyvä! Kaikki on hänen suurta hyvyyttään ja rakkauttaan. Olemme saaneet enemmän kuin olemme ansainneet!
Elina