Ihana arki!

En muista, koska olisin nauttinut näin paljon syksyn tulosta. Odotin jo heinäkuussa sitä, että syksy ja arki alkaisivat turvallisine rutiineineen tuoden järjestystä elämäämme. Oli todella hienoa, että lapset saivat olla kotona koko kesän vanhempien ja isovanhempien sekä kummien hoivissa, Miksu jopa yli neljä kuukautta. Mutta nyt olen helpottunut siitä, että aamuisin talo tyhjenee, ja kaikki perheenjäsenet suuntaavat kukin tahoillensa. Prismassa käynnit ovat helpottuneet huomattavasti, kun emme syö kaikkia aterioita kotona. Ruoanlaittokin tuntuu taas aivan hauskalta, kun sitä ei tarvitse tehdä koko ajan. Puhumattaakaan siitä, kuinka mukava on ruokapöydässä kertoa toisille perheenjäsenille, mitä päivän aikana on tapahtunut.

Lasten syksy on alkanut oikein mallikkaasti. Antton on löytänyt paljon kavereita ja päässyt hyvin kiinni koulutyöhön. Anttonin opettajalla on paljon hyviä käytäntöjä: liitutaululla olevista liikennevaloista voi päätellä, miten kukin lapsi on päivän aikana käyttäytynyt, ja lukupassi innostaa lapsia lukemaan kotona kirjoja. Koulun lisäksi Antton on aloittanut pianonsoiton musiikkiopistossa. Opettaja on oikein innostava ja asuu sopivasti Anttonin koulun vieressä.

Laura ja Mikael viihtyvät hyvin päiväkodissa Pantterit-eskariryhmässä sekä Puuha-Petet ja Pikku-Myyt -ryhmässä. Joka viikko he kantavat kotiinsa viikko-ohjelman, johon on merkitty hienosti kutvonen (lauluhetki), metsäretki ja muu tarpeellinen tieto. Todella mukavalta tuntuu se, että Laura ja Mikael saavat olla samassa ryhmässä. Se helpottaa hakemista ja vientiä sekä luo turvallisuutta uudella paikkakunnalla.

"Paljon ois aihetta lapsella kiittää" -laulu tuntuu nyt hyvin ajankohtaiselta. On ihmeellistä Jumalan armoa, että elämämme Järvenpäässä on alkanut näin hyvin. Kiitos esirukouksista ja kiitos Herralle!
Elina

Elämä,
sinä yllätät minut
yhä uudelleen
ulkoapäin
ja sisältä.

Olet
joka päivä
uusi.

Leena Lehtinen