Elämä on kummallista. Luulisi, että pääkaupunkiseudulle muuttaminen merkitsisi muutosta kaupunkimaiseen elämään ja menoon. Minulle on kuitenkin käynyt aivan toisin päin. Vaasan kerrostaloelämän muuttuminen Ristinummen talollisen elämäksi on vaikuttanut epätrendikkäästi elämääni. Kaupungin kuumin jumppakeskus on vaihtunut kotijumppaan sekä perjantaisiivoukseen, tulee paljon halvemmaksi. Kävelylenkeillä en enää tiiraile näyteikkunoiden uusimpia trendejä, kun kauppoja ei näillä nurkilla ole. Sen sijaan teen ristinmerkkejä kulkiessani välillä pätkillä, joissa ei tunneta käsitettä katuvalot. Lasten kanssa emme enää kiertele läheisissä puistoissa niin kuin Vaasassa, vaan kotipihan lisäksi nautimme naapurien hyvin varustelluista pihoista sekä ympäröivistä metsistä. Tänään tosin bongasimme suhteellisen lähellä olevan puiston, jossa on oikein liukumäki! Jee!
Kaikkein eniten olen kuitenkin ihmetellyt sitä, miten pääkaupungin liepeillä voi olla niin paljon huonokuntoisia teitä. Tänään menimme naapurin jeepillä metsäretkelle sellaista kärrypolkua, etten moiseen ole Vaasassa törmännyt. Sunnuntaina kaahailin (aivan rajoitusten mukaan, vahingoista viisatuneena käytän nykyään vakionopeudensäädintä kaikilla nopeuksilla) työtehtäviin Vantaalle ja Lohjalle sellaisia teitä, että auto näytti vähintäänkin siltä, että olisin osallistunut ralliin.
Kesällä toistelimme Vesan kanssa huumorimielessä aika usein Vaasan kirkkoherran slogania: "Kyllä Vaasassa oli kaikki paremmin". Nyt kun olemme saaneet elämän tasapainoon ja järjestykseen, voimme todeta, että elämä Järvenpäässä on oikein mukavaa, mutta sangen erilaista kuin Vaasassa.
Elina
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti