Free counter and web stats

lauantaina, syyskuuta 22, 2007

Suku on paras!

Perheemme on tottunut siihen, että mummolaan lähtö vaatii aikaa, vaivannäköä ja kärsivällisyyttä. Muistan, miten Sirpa-mummu oli kauhuissaan, kun ajelimme pikku-Anttonin kanssa yötä myöten läpi Suomen Riihimäeltä Pelloon. Hän oli aivan vakuuttunut siitä, että lapsi saa vähintään pysyvän selkävian, kun joutuu olemaan parikuisena autoistuimessa moisen matkan. Anja-mummi taas sai kauhistella holtittoman tyttärensä käytöstä, kun kerroin syöttäneeni Anttonia tuttipullosta samalla, kun ajelin autolla Luulajasta Pelloon. Onneksi en ole enää yhtä tehokas!

Myöhemmin lapset ovat tuskailleet pitkiä matkoja autossa, kun olemme lähes aina vapaan viikonlopun tai loman kunniaksi lähteneet tapaamaan sukulaisia pitkien matkojen taakse. Me taas Vesan kanssa olemme voivotelleet sitä vaivaa, mitä reissuun lähtö tarkoittaa. Hyvänä puolena on se, että meistä on tullut todella tehokkaita ja taitavia pakkaajia. Siinä ei kauan nokka tuhise, kun tämän perheen tavarat on pakattu, ainakin minun ollessani pakkausvuorossa. Vesa pakkaa vähän hitaammalla tahdilla, mutta samalla myös huolellisemmin. Minulla on harvoin mukana itselleni sekä yöpuku että hammasharja, vaikka lapsille muistankin ottaa kaiken mukaan. Varsinkin lasten ollessa pienempiä pakkasin heille aivan tuhottoman paljon erilaisia vara-vara-varavaatteita ja unohdin omat vaatteeni lähes tyystin. Onneksi minusta on tullut nyt vähän itsekkäämmpi!

Tänään nautin suunnattomasti siitä, että toinen mummolamme sijaitsee kotiamme lähempänä kuin koskaan ennen. Pääsemme nyt Sysmän mummulaan kätevästi päiväretkille, niin kuin tänään. Starttasimme aamulla heti aamupalan jälkeen ja saavuimme kotiin sopivasti iltapala-aikaan. Oli niin upeaa, ettei tarvinnut pakata matkalaukkuja eikä tehdä matkalle eväitä. Puolentoista tunnin matka tuntui oikein luksukselta, vaikka pikkuneidin mielestä se olikin aaaaaivan liian pitkä. Perillä odottivat loistavat ruoka- ja kahvituspalvelut sekä ihana rauha. Mummolassa on kivaa, kun siellä voi vain olla ja nauttia elämästä. Kotilieden lukeminen, jutustelu, jalkapallon pelaaminen Anttonin kanssa sekä muut leikit pienempien kanssa voittavat mennen tullen kotityöt kotona.

Muutenkin tuntuu niin mukavalta, että Vaasan diaspora-kauden jälkeen sukulaisia on niin paljon lähempänä. On hienoa, että lapset saavat tavata serkkujaan paljon useammin kuin aikaisemmin. Mummi ja pappakin vierailevat Etelä-Suomessa harva se kuukausi. Tänään juttelimme autossa siitä, miten jo 5-vuotiaat saavat lentää lentokoneessa ilman vanhempia. Saa nähdä, koska tapahtuu Anttonin ja Lauran ensimmäinen jännittävä lentokonematka ilman vanhempia Pellon rakhaitten luokse. Suku on paras!
Elina

Ei kommentteja: