Vuokko saa väistyä -mitä tilalle?

Vesa pyörittelee tuon tuosta päätään ja sanoo, että kirkkoherran homma on hullun hommaa, mutta juuri sopivaa hänelle. Tavallisena seurakuntapastorina on vastuullinen vain omista töistään, mutta kirkkoherrana saa vastata kaikesta mahdollisesta. Muistan, kun eräs kirkkoherra kuvasi osuvasti, että hän tutustui ensimmäisen kirkkoherravuotensa aikana paremmin hautausmaan puihin kuin seurakuntalaisiin meneillään olleesta hautausmaan laajennusprojektista johtuen .

Kirkossa on kyllä ainakin yksi homma, jonka hulluus menee kirkkoherruuden edelle, piispan virka. Tällä viikolla piispat ovat taas kokoontuneet yhteen asessoreineen ja muine apulaisineen kehittämään rakasta kirkkoamme. Yksi käsiteltävistä teemoista on ollut naispappien virka-asun uudistaminen. Iki-ihana Vuokko, joka on suunniteltu tasapaksuille, rovastinarvon ja -mahan omaaville pastoreille tai pitkille ja hoikille naisille, saa väistyä jonkin uuden tieltä. Olisin halunnut olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa miesvoittoisen kokouksen keskustelua aiheesta. Kuinkahan trenditietoista porukkaa oli paikalla!

Vuokko-asu on kamalin asu, mikä minulta löytyy kaapista. Se saa näyttämään minut varmasti 20 kg painavammalta ja 10 vuotta vanhemmalta. Hame ylettyy pahimpaan mahdolliseen paikkaan, pohkeen paksuimpaan kohtaan. Telttamainen yläosa on paksu kuin mikä, ja sen alle puettava valkoinen pusero niin hankala laittaa päälle, että yksineläjät ovat vaikeuksissa. Itse olen käyttänyt pukua lähinnä raskaana ollessa. Siihen tarkoitukseen puku oli loistava. Olin töissä vielä reilu viikko ennen Lauran syntymää ja mahani oli huomattavan suuri, mutta ei hätää. Vuokossa näytin vain tavalliselta rovastilta, jolle kahvileipä on maistunut.

Lauran raskausaikana hämmästyin siitä, että ruotsalaiset työtoverini olivat aivan ihastuksissaan Vuokko-pukuuni. Eipä olisi uskonut, että tätimuoti vetoaa trendikkäisiin naapurimaan asukkaisiin. Ruotsalaisten naispappien asut olivat luku sinänsä; jokaisella näkemälläni papilla oli asusta vähän omanlaisensa versio. Yhteistä puvuille oli se, että ne muistuttivat miesten liperein varusteltua kaftaania, tuttavallisemmin pingviini-pukua. Näin naisten päällä pitkää hametta ja lyhyttä hametta sekä housua yhdistettynä pitkään tai lyhyeen yläosaan. Aika mielenkiintoinen oli versio, jossa pitkän takin alla oli minihame. Olisiko se vähän liian rohkea asu suomalaisille?

Ruotsin mallin mukaisissa puvuissa oli hyvää se, että jokainen naispappi sai valita sellaisen kokonaisuuden, joka sopi hänen vartalolleen ja tyylilleen. En voi kerta kaikkiaan uskoa, että edes kukaan huippusuunnittelija osaisi luoda yhden puvun, joka sopii koko kirjavalle naispapistolle. Ehkä Ruotsin mallissa olisi meillekin opittavaa! Säälin kyllä niitä ihmisiä, jotka joutuvat suunnittelemaan uutta virkapukua. Tehtävässä ei voi onnistua niin, että edes suurin osa naisista olisi tyytyväisiä. Mutta Vuokkoa ei varmaan kovinkaan moni jää kaipaamaan...vaikka tiedänkin muutamia!
Elina