Free counter and web stats

maanantaina, tammikuuta 19, 2009

Kakku- ja karkkikampanjointia

Olin ennen joulunpyhiä NIIN tyytyväinen itseeni. Olin joulukiireiden keskellä saanut mielestäni valmiiksi kaiken tarpeellisen kevätkautta varten. Tein esitteet lapsi- ja perhetyötä sekä nuorten aikuisten toimintaa varten. Lisäksi toimitin toiselle papille tiedot koko seurakunnan kevätesitettä varten ja vieläpä muistin päivittää kaikki työalani internetissä. Olin todella ansainnut lomani.

Lomalta palatessani karu todellisuus iski tajuntaani. En ollut ollutkaan niin näppärä kuin olin kuvitellut. En voinut ymmärtää, miten mieleeni ei ollut missään vaiheessa välähtänyt, että eri toimintamuotojen käynnistymisestä pitäisi tiedottaa hyvissä ajoin myös "Kirkossa ja kaupungissa". Nyt olen saanut sitten muutaman viikon ajan kärsiä ajattelemattomuudestani. Tänään esimerkiksi pitämääni perhekerhoon tuli vain kourallinen väkeä, koska perhepäivähoitajat eivät uskaltaneet luottaa siihen, että kerho pidetään. Vaikka meillä olikin tosi mukavaa ja antoisaa pienellä porukalla, harmitti minua suunnattomasti, että mokani vuoksi yksi kevään harvoista kerroista jäi niin monelta väliin. Plääh!

Nykyaikainen seurakuntatyö on todella kaukana siitä ajasta, jolloin tiedotukseksi riitti "Kellot kaikuu, kellot temppelin". Varsinkin suurissa kaupungeissa seurakuntatyöstä tiedottaminen tuntuu melkein mahdottomalta haasteelta. Vaasassa tiedottaminen oli vielä jotenkin inhimillistä. Vasabladetin menopalstalle sain menemään läpi kaikki mahdolliset "puffit" ruotsinkielisestä lapsi- ja perhetyöstä. Suomalaisellakin puolella oli suhteellisen helppo tiedottaa uusista toimintamuodoista. Pääkaupunkiseudulla tiedottaminen tuntuu melkein mahdottomalta haasteelta: miten ihmeessä voisin saada pienillä tiedotusresursseilla tiedon toiminnasta juuri oikeille ihmisille?

Lapsi- ja perhetyössä olen päätynyt täsmämainontaan. Sen vuoksi kutsumme tänä vuonna kaikki alle kouluikäiset lapset henkilökohtaisella kutsulla tenavakirkkoon. Ensimmäinen tapahtuma on tosin nimeltään vauvakirkko, koska sinne kutsutaan kaikkia viime vuonna kastettuja. Muinakin kertoina kutsumme aina yhden ikäluokan kerrallaan. Ikätovereiden tapaamisen ja laadukkaan kirkkohetken lisäksi käytämme houkuttimina kakkukahveja ja pieniä lahjoja, jotka tukevat perheiden kristillistä kasvatusta. Jotkut seurakuntien työntekijät ovat kauhistelleet sitä, miten seurakunnallamme on varaa antaa lahjoja. Uskallan väittää, että perheiden kristillisen kasvatuksen tukeminen kirjojen ja DVD-levyjen avulla on erittäin edullista. Yhden leirikeskukseemme suuntautuvan bussimatkan hinnalla saan yli 20 Pienten Raamattua tai Raamatunkertomus-DVD:tä. Pienempiä lahjoja saa pilkkahinnalla, kun osaa pitää silmänsä auki nettikaupoissa.

Nuorten aikuisten toiminnassakin kokeilimme syksyllä täsmämainontaa, mutta totesimme, ettei se ole aivan yhtä tehokasta kuin lapsityössä. Ehkä jatkossa täytyy yrittää löytää nuorten aikuisten toiminnassa pienempiä kohderyhmiä, jotka voisivat innostua tulemaan tilaisuuksiimme. Tänään kokeilimme työkaverini kanssa taas uutta tiedotuskikkaa. Monistimme ison kasan esitteitämme, nidoimme jokaiseen kiinni yhden Fazerin sinisen tai Geishan ja suunnistimme seurakuntamme alueella sijaitseviin oppilaitoksiin kohtaamaan nuoria aikuisia.

Seisoimme erään ruokalan edessä ja tarjosimme ohikulkeville esitteitämme jälkiruoaksi. Vaikka aluksi esitteiden jakaminen tuntui vähän nihkeältä, onnistui opetaatiomme erinomaisesti. Pääsimme kaikkiin tavoitteisiimme: 150 esitettä löysi uudet omistajat ja ainakin yksi onnellinen esitteen saaja koki kohtaamisemme tärkeänä. Hän lupasi tulla toimintaamme mukaan ja mainostaa iltojamme kavereillekin. Mainiota! Hyvät kokemuksemme innostavat jatkamaan jalkautumista muihinkin alueemme oppilaitoksiin.

Jalkautumiskampanjoitakin tehokkaampana tiedotuskeinona pidän "suusta suuhun -menetelmää". Toiminnassamme on mukana monta ihanan innokasta kristittyä, jotka ovat kokeneet löytäneensä Paavalin seurakunnan toiminnasta hengellisen kotinsa. He kertovat hyvin usein siitä, miten he ovat kertoneet toiminnastamme taas kerran ystävilleen, tuttavilleen tai ventovieraille ihmisille, joihin he ovat sattuneet törmäämään. Se on taatusti Jumalan työtä!

Pekka Simojoen sanoin:
"Tässä maassa vielä kuuluu kuitenkin
kadonneita kutsuen
ääni Hyvän paimenen."

4 kommenttia:

Maria Puotiniemi kirjoitti...

Hienoa, että täsmäisku onnistui :) Lisää samanlaisia, niin saadaan sitten väkeä leirillekin huhtikuussa.

Anonyymi kirjoitti...

Miten tärkeää onkaan hyvä tiedottaminen! Mutta ei sitä aina kaikkea hoksaa. Nyt vaan kalenteriin merkintä jo seuraavasta ajankohdasta, kun tiedot pitää olla lehdessä. Ja kiitos, tosi hyviä vinkkejä kerroit! (Itsekin tiedottamista joskus miettineenä...)

Siunausta!

Elina Koivisto kirjoitti...

Huomenna lähden, pikkupappi, tekemään seuraavaa täsmäiskua! Sitten iskemme taas ennen seuraavia kertoja. Olemme innokkaita :)!

Anonyymille tiedoksi, että huvittavinta episodissa on se, että lähettelen yleensä joka viikko kaikki seurakuntamme kirkolliset "Kirkkoon ja kaupunkiin". ja melkein joka viikolla lukee kalenterissa "Kirko ja kaupunki". Sen vuoksi mokani oli aika käsittämätön!

Elina Koivisto kirjoitti...

Eläköön oikeinkirjoitus!