Toista se oli ennen. Minä ja mies olemme molemmat nelilapsisesta perheestä, mutta ei meillä ikinä ole ollut mitään tila-autoja, paitsi jos Saab 96 lasketaan tila-autoksi. Pikkuveljeni synnyttyä teimme rennon autoloman Saab 96:lla. Äiti istui takapenkillä keskellä, minä ja isosisko istuimme hänen vieressään ja pikkuveli makasi sylissämme olleessa vaununkopassa. Pikkuriikkiseen peräkonttiin oli ahdettu vaunujen ratasosa ja kuusihenkisen perheen matkatavarat. Lapsuuteeni kuuluu kyllä paljon hurjempiakin automatkoja. Välillä nukuin äidin jalkatilassa, välillä hattuhyllyllä ja taisinpa joskus saada makoisat unet myös takapenkin jalkatilassa. Unenlahjoissani ei ole kyllä koskaan ollut valittamista!
Autoprojektimme on edistynyt jo jonkin verran. Pari viikkoa sitten myimme vanhan rakkaan automme. Passat vietiin niin nopeasti käsistämme, että jouduimme selviämään viisi päivää kokonaan ilman autoa ennen kuin vanhempieni kakkosauto puksutteli junalla avuksemme. Tietysti autottomat päivät olivat talven tähän asti lumisimmat ja kylmimmät. Hyvin selvisimme siitä huolimatta! Ja nyt osaamme arvostaa sitäkin enemmän laina-autoamme ja elämän helppoutta, kun lapsia voi kuskata päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin.
Uuden auton hankkiminen on ollut tunteita herättävää puuhaa, varsinkin Neidille. Hän on aivan yllättäen innostunut autoista, hankkinut reilun kuukauden aikana valtavasti uutta tietoa erilaisista automerkeistä sekä sanonut painavia mielipiteitään. Mies on kahlannut netissä illan jos toisenkin autotarjontaa Suomessa ja ulkomailla. Välillä Esikoinenkin on ollut apuna etsimässä sopivaa ajokkia.
Autokuume ei ole tarttunut minuun ollenkaan. Sen sijaan olen mieli hyvin antanut vastuun auton hankkimisesta täysin Miehelle ja hänen apulaisilleen. Olen päättänyt olla tyytyväinen siihen ratkaisuun, johon he päätyvät. Ainoa toiveeni on ollut se, ettei tuleva auto olisi liian kallis. Neiti kun olisi valmis lainaamaan vaikka omia rahojaan, jotta saisi meille ylellisen ja hienon auton :).
7 kommenttia:
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Jännä kuulla, millainen auto teille sitten ajan myötä saapuu. Teillä on siis selkeästi monenlaista odotusta ilmassa. :)
Monenlaista muutosta teillä edessä. Kerrothan sitten millaisen löysitte!
Mukavaa loppuviikkoa sinulle. :)
Minä olin 21 vuotta ajamatta autoa.Olin kiihkeästi sitä mieltä, että minne ei Ainolla pääse, sinne ei tartte mennäkkään!
Sitten muutimme Tänne Rytkänperälle keskelle suunnilleen ei mitään, ja aloin aviomiehen KÄRSIVÄLLISESSÄ opastuksessa uudelleen lämmittää ruostuneita ajotaitojani.
Sittemmin ikiomaan käyttööni siirtyneessä vanhassa, mutta punaisessa Ooppelissamme on muutama kuhmu enempi ja pakoputki sojottaa ties minne, mutta vielä sillä maisemat vaihtuvat.
Mieheni perheellä aikoinaan (8henk.) oli myös TILA-AUTO: Fiat 600.
Terveisiä, ja onnellista tila-auton uuden matkaajan odotusta!
Hmm... Monenlaista ihanaa odotusta *herkistyy* ! Paljon mukavia asioita sinulle ja perheellesi !
Kiitoksia taas kivoista kommneteistanne! Kerron toki sitten, kun löydämme sopivan ajokin.
Täytyy, Kaisa, sanoa, että entisajan tila-autot olivat vähän erilaisia kuin nykyiset. Mutta taatusti tunnelmallisia :).
Kerro Miehelle terveisiä, että VW Touran on luonteva jatko Passatille ;). 7-paikkaisuus tosin rajoittaa tavaratilaa, mutta ulkomittoihin nähden on todella näppärä ja taloudellinen, varsinkin dieselinä.
Joo, Touran olisi muuten loistava peli ja hyvä jatko Passatille, mutta tavaratilaa vähän liian vähän. Se on harmi, ettei kaikkea voi saada...
Lähetä kommentti