Free counter and web stats

sunnuntaina, marraskuuta 22, 2009

Juhlaviikonloppu!

Tästä viikonlopusta tuli minulle oikein superjuhlava. Perjantaina juhlittiin valtakunnallisesti lapsenpäivää ja Lasten oikeuksien 20-vuotisjuhlapäivää. Niinpä olimme järjestäneet Paavalin seurakuntaan oikein kaksi lastenjuhlaa samalle päivälle. Aamulla päiväkerholaiset ja päiväkotilapset viettivät kirkkohetkeä, ja illalla varhaisnuoret oli kutsuttu perheineen iltajuhlaan.

Varhaisnuorten iltajuhla oli oikein onnistunut, vaikka vielä hetki ennen h-hetkeä näytti, että kamala marraskuinen sää oli karkottanut kaikki osallistujat. Loppujen lopuksi väkeä olikin ihan mukavasti, ja Gospel Junior -jumista voitiin viettää hyvillä mielin. Jumiksessa laulettiin, katsottiin nukketeatteria Lapsen oikeuksista, rukoiltiin erilaisten rukousalttareiden luona ja polvistuttiin alttarille saamaan siunaus. Erityisesti iloitsin jumiksessa siitä, että bändin ja lauluryhmän musiikki toimi mukavasti kirkossamme, joka on tunnettu erittäin hankalasta akustiikasta. Se tuntui suurelta rukousvastaukselta!

Iltajuhla jatkui jumiksen jälkeen mielettömällä herkuttelulla ja kivoilla toimintapisteillä. Pöytä oli katettu parhailla lastenkutsujen herkuilla: sipsillä, karkilla, poppareilla ja limsalla. Tällä kertaa tarjoilussa ei pihistetty ollenkaan, vaan vanhempien kauhuksi yllytin lapsia syömään herkkuja sydämen kyllyydestä. Limsatarjoilu veti vertoja paremmillekin pidoille, kun lapset saivat valita suosikkinsa monesta eri vaihtoehdosta. Osa lapsista ei millään malttanut tulla herkkupöytien ääreen, koska työkaverieni loihtimat toimintapisteet olivat niin kiinnostavia ja hienosti toteutettuja. Kyllä lapsenpäivänä kelpasi olla lapsi!

Tänään vietimme syksyn viimeistä tenavakirkkoa, johon oli kutsuttu erityisesti viisivuotiaita. Hehkutin ennen tilaisuutta työkaverilleni sitä, miten perheitä tulee varmaan tosi paljon, koska yleensä he ovat tulleet sankoin joukoin hakemaan omaa lasten Raamattua. Toisin kuitenkin kävi! Olimme aivan ihmeissämme, kun tenavakirkkoon tuli vain reilut puolet normaalista määrästä. Epäilimme syyksi ensin sikainfluenssan pelkoa, mutta myöhemmin kuulimme osallistujilta, että joulunavaus ja muutama muu tapahtuma taisivat houkutella perheet keskustaan. Tuomiosunnuntai täytyy tästä lähtien heittää lapsi- ja perhetyön osalta mappiin Ö; silloin ei kannata järjestää yhtään mitään!

Väestökadosta huolimatta tenavakirkko oli oikein onnistunut. Tunnelma oli mukavan rento ja kotoinen sekä kirkossa että kahvi- ja mehuhetkessä. Aamulla väänsin tämän viikon kolmannen nukketeatterikäsikirjoituksen kirkkoa varten; se alkoi tuntua jo ihan työltä! Kaikki muu sujuikin sitten kuin tanssi. Työkavereideni kanssa kilpaa kiittelimme sitä, miten kiva tenavakirkkoa on valmistella, kun se sujuu positiivisessa mielessä rutiinilla. On ilo järjestää kirkkohetkiä, joissa viihtyvät sekä lapset että aikuiset.


6 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Kuulostaa ihanalta! Tuollaisessa sie taidat olla parhaimmillasi ja omimmillasi?!? Ainakin tekstisi pursuaa iloa ja intoa, joka tarttuu myös lukijaan. Kiitos kivasta viikon aloituksesta.

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos, Anu! Kiva, kun jaksat aina olla niin kannustava! Joo, kyllä mie viihdyn noissa tilaisuuksissa oikein hyvin :)

Anu kirjoitti...

:)

Anu kirjoitti...

Taannoin keskustelimme täällä niistä itse otetuista koulukuvista ja siitä, miten koulukuvat ovat niin kalliita. Lapsen Maailma 11/2009 -lehdessä oli juttu otsikolla "Parhaat koulukuvat otetaan itse". Aikasta hyvä oli juttu. Onneksi tästä aiheesta puhutaan jo printtimedioissakin!

Elina Koivisto kirjoitti...

Hienoa, että sielläkin on samaa keskustelua. Toivottavasti siitä syntyisi jotain konkreettista tulosta!

Anonyymi kirjoitti...

Wau! Upeaa, että järjestät tärkeitä kohtaamisia eri-ikäisille lapsille ja heidän perheilleen, ja etenkin se, että niissä hetkissä kerrot Jeesuksesta!

TML