Kirje tuntemattomalle googlaajalle

Laitoin iltalenkillä kirjekuoren postilaatikkoon. Se oli matkalla Tainalle, joka asuu jossain päin Itä-Suomea. Hän lähestyi minua sähköpostilla, koska hän oli Elinan blogista lukenut, että minulla on nuotti Carola Häggkvistin kauniiseen lauluun "Taivas sylissäni". Hän kertoi siitä, miten laulaminen on tullut hänelle rakkaaksi harrastukseksi sen jälkeen, kun hän jäi sairaseläkkeelle. Ensi viikon laulutunnilla hän haluaisi harjoitella Carolan laulua, jotta se ehtisi valmiiksi joulukonserttiin. Sähköpostiviesti oli niin hellyttävä, etten voinut tehdä muuta kuin laittaa kirjekuoreen yhden viime vuoden Kauneimmat joululaulut -vihon ja ilahduttaa tällä tavoin Tainaa ja ehkä myös niitä ihmisiä, jotka saavat nauttia hänen lauluesityksestään.

Taina ei todellakaan ollut ensimmäinen, joka otti minuun yhteyttä saadakseen nuotin Taivas sylissäni -kappaleeseen. Siitä voin kiittää tai syyttää googlea. Laulua googlatessani blogitekstini tuli ensimmäisenä tekstinä kolmen lauluesityksen jälkeen. Laulua ei löydy oikein mistään laulukirjasta ja sen vuoksi monet ihmiset ovat kääntyneet minun puoleeni. Välillä olen lähetellyt nuotteja sinne ja tänne; viime joulun alla pyysin ihmisiä ottamaan yhteyttä paikalliseen kanttoriin, koska laulu löytyi viime vuoden Kauneimmat joululaulut -vihkosta. Taivas sylissäni -laulun lisäksi olen saanut monesti yhteydenottoja vihkitilaisuutta tai hääjuhlaa suunnittelevilta, jotka ovat bonganneet blogistani Mimmu Lassilan herkän Häälaulun sanat. Koska sitäkään laulua ei löydy oikein mistään kirjoista, olen ohjannut kyselijät ottamaan suoraan yhteyttä lauluntekijään.

Internet ja sen myötä tullut googlaus ovat muuttaneet yllättävän paljon elämää. Helsingin Sanomissa oli juttu siitä, miten tietokilpailut ovat menettäneet täysin asemansa googlaamisen vuoksi. Enää esikuviksi ei tarvita nippelitiedon hallitsevia tietoviisaita, koska Matti Meikäläinenkin saa helposti ja ennen kaikkea nopeasti tietoa asioista netin avulla.

Muistan, miten yhdeksännellä luokalla osallistuin älykkään ystäväni kanssa valtakunnalliseen tiedonhankintakilpailuun. Vietimme kirjastossa tunnin jos toisenkin etsiessämme tietoa visaisiin kysymyksiin. Esikoinen joutuu tekemään jo kuudennella luokalla paljon tehtäviä, joissa pitää etsiä itse tietoa. Hänen ei yleensä kuitenkaan tarvitse raahautua kirjastoon asti, vaan moniin asioihin löytyy tarpeeksi tietoa googlaamalla. Koulutehtävien lisäksi hän usein etsii googlamalla hienoja piano- tai urkuesityksiä, joista hän saa inspiraatiota ja vinkkejä soittamiseen.

Mieskin on innokas googlaaja. En tiedä, olisiko hänestä tullut niin nopeasti niin taitavaa puutarhuria, jos hän olisi aloittanut harrastuksen 20 vuotta sitten. Googlaamalla hän on löytänyt kätevästi vinkkejä harrastukseensa. Hän on myös mestari tekemään sairasdiagnooseja googlen avulla; hänestä olisi voinut tulla taitava valelääkäri.

Minäkin olen innokas googlettaja: etsin internetistä monenlaista tarpeellista tietoa, mutta tyydytän myös luontaista uteliaisuuttani. Minusta olisi voinut tulla hyvä salapoliisi, koska nautin siitä, että saan yhdistettyä ihmisiä päässäni oikeisiin lokeroihin tai löydän mielenkiintoisia yhteyksiä ja yksityiskohtia. Eläköön Google, joka on paitsi pelastanut minut pinteestä erilaisissa tilanteissa, myös piristänyt monta iltaani tietokoneen ääressä Miehen paiskiessa töitä :).