"Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki. Kristuksen sisäinen tunteminen." Tämä seppä Högmannin lausahdus Paavo Ruotsalaiselle on muuttanut Suomen kansaa, kirkkoa ja sen herätysliikkeitä. Tällä totuudella oli nuoreen mieheen niin vapauttava vaikutus, että "Hän hyppeli niin kuin peura ilosta". - - -Paavo ymmärsi ensimmäistä kertaa, että ihminen voi olla yhtä aikaa täysin avoin ja rehellinen itselleen ja siitä huolimatta kohdata myös elävän, ihmistä rakastavan Jumalan.
Lehtemme teemana on kokonainen ihminen. Voimme opetella rukoilemaan kirkkoisä Augustinuksen kanssa: "Herra auta minua tuntemaan itseni, että voisin tuntea sinut." Ihmiseksi syntynyt Kristus ei ole kiinnostunut vain iankaikkisesta kohtalostamme, vaan koko paketista nimeltä elämä. Kristillisessä opetuksessa Kristuksen tunteminen ja itsetuntemus eivät aina oikein mahdu samaan kuvaan. Tähän voi olla syynä väärinymmärretty itsensä kiel
täminen, missä elämän hengelliset ulottuvuudet koetaan arvokkaampina kuin esimerkiksi ruumiillisuus, opiskelu tai työ, tunteet, taide tai estetiikka. Itsensä kieltämistä ei nähdä positiivisena kutsuna hyväksyä itsemme sellaisina aitoina ihmisinnä, joiksi meidät on luotu. Itsensä kieltämisen kutsusta on tullut - oman ainutlaatuisen itsensä löytämisen sijaan - itsensä turhentamisen teologiaa.
Jos identiteettimme perusta on se, että olemme vain kurjia syntisiä, voisi käynti seppä Högmanin puheilla olla paikallaan. Me emme ole vain syntisiä, vaan Kristuksen tähden Jumalan suuresti rakastamia syntisiä. - - -Me tarvitsemme rohkaisua, kaverista huolen pitämistä, hyvää tekevää yhteisöllisyyttä ja Jumalan Sanan opastusta. Saakoon evankeliumi meidät hyppimään kuin peura ilosta!"
Jos identiteettimme perusta on se, että olemme vain kurjia syntisiä, voisi käynti seppä Högmanin puheilla olla paikallaan. Me emme ole vain syntisiä, vaan Kristuksen tähden Jumalan suuresti rakastamia syntisiä. - - -Me tarvitsemme rohkaisua, kaverista huolen pitämistä, hyvää tekevää yhteisöllisyyttä ja Jumalan Sanan opastusta. Saakoon evankeliumi meidät hyppimään kuin peura ilosta!"
4 kommenttia:
Aivan loistava postaus! Tässä tiivistyy itsellenikin viime päivinä monta tärkeää ja pohdituttanutta kysymystä.
"Ihminen voi olla yhtä aikaa täysin avoin ja rehellinen itselleen ja siitä huolimatta kohdata myös elävän, ihmistä rakastavan Jumalan."
Tämä on niin totta, ei niiden välillä tarvitse olla ristiriitaa, eikä oikeastaan saakaan olla - jos itselleen rehellinen oleminen tarkoittaa myäs lähimmäisiä kuniottavaa ja rakastavaa käyttäytymistä.
Jumalakin taatusti haluaa, että me jokainen "tulisimme siksi, mikä kenties jo olemme", saisimme totetuttaa sitä työtä, tehtävää, harrastusta, juttua, joka saa meidät syttymään, jonka parissa olemme onnellisia, omia itsejämme.
Matka itseen tuskin on helppo tai utkaton, toisaalta sitten se ei ehkä olisikaan löytöretki.
Kirjoitin itse omassa blogissani "Jalanjälki" juuri viimeksi vähän siuten tätä samaa aihetta: pitää löytää se tehtävä, jossa on onnellinen. Se tarkoittaa pohjimmiltaan juuri itsensä löytämistä.
Ja minusta Mirka Maaria kirjoitti "Oisko tulta -blogissa otsikolla Uskoton omalletunnolle" myös tästä samasta rehellisyydestä itselleen.
Voi, miten kuulen, kun palaset lokashtelevat päässäni paikoilleen!
Kiitos hienosta kommentista! Ihmiset pelkäävät usein sitä, että heidät puristetaan johonkin epäsopivaan muottiin, jos he uskaltautuisivat ottamaan askeleita Jumalan puoleen. Onneksi asia ei ole näin, vaan Jumala Luojana haluaa kasvattaa meitä juuri siihen suuntaan, mikä on meille parhaaksi ja samalla myös iloksi Jumalalle ja toisille ihmisille. Koen, että Jumala on vienyt minua siihen suuntaan, missä omat lahjani pääsevät parhaiten käyttöön. Omaksi itseksi tulemisen prosessiin ja oman paikan löytämiseen on kuulunut pettymyksiä ja kiukkua Jumalaa kohtaan. Onneksi nyt voin todeta sen, että Jumala tunsi minut paremmin kuin minä tunsin itseni. Mahtavaa huomata, että Jumalan johdatus on ollut täynnä rakkautta. Ja edessä toivottavasti monia hyviä vuosia oamnnäköistä elämää :).
Tässä nyky-yhteiskunnassa vaaditaan ja vaaditaan parempia suorituksia ja mikään ei riitä. Kun ihminen löytää tasapainon ja on sinut oman itsensä kanssa ja kun tuntee Kristuksen ja saa rauhan sydämeen niin voi elää onnellisena markkinavoimien puristuksessa. Ei tarvitse tehdä kuten muut vaan voi valita oikein.
Punainen tupa: Juuri näin! Hienosti sanoitit! Sisäinen rauha on arvokkaampaa kuin mikään ulkoinen asia. Vapauteen Kristus vapautti meidät!
Lähetä kommentti