Free counter and web stats

keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008

Paimenill´ yksin työ

Olen joskus vähän hassu. Tänä syksynä olen vakaasti uskonut siihen, että meille tulee aivan mielettömän helppo joulu töiden puolesta. Totta siinä on se, että pystymme järjestämään lasten joululomalla työmme niin, että toinen vanhempi on kotona. Jo se on suurta juhlaa kahden papin perheessä! 

Pari päivää sitten aloimme miettiä, miltä joulutyömme näyttävät. Kokonaisuus ei ollutkaan aivan niin helppo kuin olin luullut ja kehuskellut muille. Tänään jouluaattona olimme koko perheellä pitämässä Paavalinkirkolla perheiden jouluhartautta, ja nyt Vesa on Järvenpään kirkossa jouluyönmessussa. Huomenaamulla minä huristelen taas aamukirkkoon Paavaliin, kun taas muu perhe juhlii Järvenpään kirkossa, koska lapset esiintyvät lapsikuoron kanssa. Tapanina Vesa on saarnavuorossa, kun taas minä puhun korkeintaan unissani. Lauantaiaamuna saamme viettää koko perheen "sovmorgonia". Sunnuntaina riennämme koko perheellä Paavalinkirkkoon, jossa juhlitaan tavallisen messun lisäksi kirkkoherran pyöreitä vuosia. 

Meidän joulumme on kuitenkin kevyttä kauraa, jos sitä vertaa monen yksi- tai kaksipappisen seurakunnan pastoreiden jouluun. Siellä pätee hyvin joululaulun sanat "Paimenill´yksin työ". Kaupunkiseurakunnissa  työt saadaan yleensä järjestettyä niin, että kaikki papit saavat nauttia töidensä lisäksi myös omasta joulusta läheistensä kanssa. 

Meidän perheessämme on ollut yksi joulu, jolloin olimme molemmat lomalla. Se oli neljä vuotta sitten, kun kuopuksemme oli juuri syntynyt. Papin jouluiset tehtävät ovat kuitenkin niin mukavia, ettemme silloinkaan malttaneet pysyä kirkosta poissa. Sen sijaan me heräsimme muutaman tunnin yöunen jälkeen kello viisi jouluaamuna, laittauduimme hienoiksi ja lähdimme esittämään Pyhää Perhettä Vaasan kirkkoon. Vielä kastamattomasta vauvastamme tuli kerta heitolla kuuluisuus, koska jouluaamun jumalanpalvelus televisioitiin. Lastamme puhuteltiin Jeesus-vauvaksi vielä monta vuotta!

Tänään en yhtään ihmetellyt sitä, miksi kuopuksemme valittiin jo vauvana tärkeään rooliin. Hän esitti käsikirjoittamassani joulukuvaelmassa pientä paimenpoikaa, Benjaminia. Hänellä oli kolme vaativaa vuorosanaa: "Ole hyvä!", "Isi, minua pelottaa" ja "Meni ulos". Jokaisen niistä hän esitti sellaisella tunteella, että harjoituksissa katsoimme ylpeän isosiskon kanssa aina toisiamme merkittävästi. Muutkin perheemme paimenet selvisivät loistavasti vuorosanoistaan, vaikka ulkoaopeteltavaa olikin aika paljon. Mieheni valittikin, että minun antamani työtehtävä oli ehdottomasti haastavin hänen joulunajan töistään.  

Ensi vuodeksi minun täytyy kirjoittaa joulukuvaelman käsikirjoitus enkelin näkökulmasta tai jostakin naisnäkökulmasta. Perheessämme on nimittäin neiti, jolla on ilmiömäinen muisti. Kaiken lisäksi hän ei ole niitä naisia, joille riittää pelkästään seinäkukkasen osa.  Niinpä häntä harmitti suunnattomasti se, etten ollut kirjoittanut hänelle yhtään ainutta vuorosanaa. Rehellisesti sanottuna käsikirjoitukseni valtava puute meinasi pilata koko hänen joulunsa (ja samalla myös meidän muiden). Onneksi hän saattoi olla suureksi avuksi paimenille vuorosanojen opettelussa. Lahjat, herkut ja kauniit sanat toimivat myös loistavasti loukkaantuneiden naisten lepyttelyssä. 

Tänään Vesa kaivoi työrepustaan joulukortteja, joita ystävämme olivat lähettäneet hänen työpaikalleen. Niiden joukossa oli ystävämme piirtämä kaunis enkelikortti, jonka takana oli Anna-Mari Kaskisen runo "Pieni taivaan enkeli". Pekka Simojoki on säveltänyt runon. Ehkä se voisi olla teemalauluna ensi vuoden joulukuvaelmassa. 

PIENI TAIVAAN ENKELI

Pieni taivaan enkeli
valvoi hiljaa yössä.
Päälle maan hän katseli
ihmisiä työssä.
Pimeyden keskellä
kirkas valo hohti.
Pieni taivaan enkeli 
katsoi sitä kohti.

Pieni taivaan enkeli 
puhui Jumalalle:
"Tahtoisin niin kertoa
koko maailmalle:
Nyt on pyhä jouluyö,
lapsi syntyi meille.
Hän voi taivaan valon
tuoda pimeyden teille."

Silloin Isä Jumala 
lausui: "Lapsi lennä!
Alas kylmään maailmaan
sinä saat nyt mennä.
Lennä pieni enkeli 
huuda kaikkialle:
Minä annoin Poikani 
koko maailmalle."

Silloin yhä kirkkaammin 
loisti suuri tähti.
Pieni taivaan enkeli
alas maahan lähti.
Siivin hennoin lensi hän
halki avaruuden,
kertoi rohkein sydämin
sen suuren salaisuuden.

Lapsi meille annettiin,
Poika Jumalalta. 
Jokainen nyt lahjan saa,
väistyi öinen valta.
Hiljaa ylle mustan maan
satoi uutta lunta.
Sinä yönä valon sai 
koko luomakunta. 

San. Anna-Mari Kaskinen
Säv. Pekka Simojoki
Löytyy esim. joululevyltä Niityllä Lunta - Pekka Simojoen joululaulut (Sinfoniaorkesteri Vivo ja                                                                                                                              Kampin laulu)    

PS. Ei tämä paimenten joulu niin rankka taida ollakaan, kun aivot alkavat surrata uusia ideoita jo jouluyönä. 

  




3 kommenttia:

Maria Puotiniemi kirjoitti...

Harmi, kun missasin hienon näytelmänne. Kuulostaa vaikuttavalta :)

Maria Puotiniemi kirjoitti...

Harmi, etten nähnyt näytelmäänne. Kuulostaa vaikuttavalta esitykseltä :)

Elina Koivisto kirjoitti...

Esitys oli vaikuttava, koska lapset ovat näytellessään niin liikuttavia ja joulukuvaelman tunnelma on aina yhtä herkistävä!