Tyytyväisen aviomiehen resepti vuosimallia 1950

Eräästä parisuhdemateriaalista löysin nauruhermoja kutkuttavan tekstin siitä, miten kotirouva voi tehdä miehensä kotiintulon mahdollisimman miellyttäväksi. Sopii hyvin edellisen tekstini jatkoksi. Tällaista kotiorjaa en toivo pojilleni vaimoksi :)!
PS. Tätä ei oltu tarkoitettu materiaalissa malliksi hyvästä parisuhteesta, vaan esimerkiksi siitä, miten viidenkymmenen vuoden aikana on tapahtunut valtava muutos parisuhteeseen liittyvissä odotuksissa.

Uudessa-Seelanissa 1950-luvulla käytetty kotitalouden oppikirja, jolla valmennettiin koulutyttöjä avioelämään:

1. Laita päivällinen valmiiksi: Suunnittele herkullinen ateria ajoissa etukäteen, vaikka jo edellisenä iltana. Useimmat miehet ovat nälkäisiä kotiin tullessaan ja odotettavissa oleva hyvä ateria on osa heidän kaipaamaansa lämmintä vastaanottoa kotona.

2. Valmistaudu: Lepää 15 minuuuttia, niin että olet virkeä, kun miehesi tulee kotiin. Korjaile meikkiäsi ja ole raikkaan näköinen. Hän on juuri ollut monen työn uuvuttaman ihmisen kanssa. Ole hiukan hilpeä. Hän kaipaa piristystä ikävään päiväänsä.

3. Järjestä koti kuntoon: Kulje vielä kerran talon läpi juuri ennen miehesi tuloa ja kerää talteen koulukirjat, lelut, paperit jne...Pyyhi sitten pölyt pöydiltä. Miehesi tuntee päässeensä oikeaan rauhan satamaan.

4. Siisti lapset: Käytä pari minuuttia lasten käsien ja kasvojen pesuun (jos he ovat pieniä), kampaa heidän hiuksensa ja vaihda heille tarvittaessa puhtaat vaatteet.

5. Minimoi kaikki melu: Älä pidä pesukonetta, kuivainta tai pölynimuria käynnissä miehesi tuloaikaan. Yritä saada lapset olemaan hiljaa.

6. Tee hänen olonsa mukavaksi: Ohjaa hänet lepäämään mukavaan tuoliin tai ehdota, että hän menisi pitkäkseen makuuhuoneeseen. Pidä kylmä tai lämmin juoma valmiina hänelle. Pöyhi hänen tyynynsä ja tarjoudu ottamaan kengät hänen jalastaan. Puhu matalalla, pehmeällä, rauhoittavalla äänellä.

Ehkä minä sittenkin olen aikamoinen feministi, vaikka olen aina inhonnut feminismiä. Se johtuu varmaan siitä, ettei minulla ole ollut tarvetta feminismille, koska olen kasvanut tasa-arvoisessa kodissa, jossa tytöt ja pojat tekivät yhtä paljon kotitöitä. Mieheni puolestaan on laittanut harrastuksikseen pappismatrikkeliin vaimon palvelun ja hellimisen. Sopii hyvin minulle!