Free counter and web stats

maanantaina, kesäkuuta 22, 2009

Häikäisevää!

Minusta on tullut elämäni aikana melkoisen hyvä pakkaaja. En stressaa pakkaamisesta enkä yleensä unohda tarpeellisia tavaroita. Se johtuu varmaan siitä, että olen pikkutytöstä lähtien nauttinut suunnattomasti leireistä, retkistä ja matkustelusta. Toinen syy on siinä, että olen koko aikuiselämäni ajan asunut vähintään yhden yön matkan päässä vanhemmistani sekä yleensä myös monista muista sukulaisista ja ystävistä.

Tänä kesänä olen pakannut kapsäkkini jo kaksi kertaa. Kyproksen matkatavarat koko viisihenkiselle perheelle kokosin lähtöä edeltävänä iltana. Samalla tein inventaarion kesäpuvustostani sekä tein perusteellisen siivouksen vessan kaappeihin; kesäpuvusto tuntui täydellisen riittävältä, kun taas kauneustarvikkeiden inventaario vähintäänkin tarpeelliselta.

Tavaroiden pakkaaamisessa joudun taistelemaan helmasyntini ahneuden kanssa. Kyproksen reissulle otin mukaani kasan kirjoja sekä lapsille että itselleni, koska en voinut tietää, millainen kirjallisuus minua siellä kiinnostaa. Pakkasin mukaan kaikenlaisia purnukoita ja kauneudenhoitovälineitä, koska kuvittelin, että minulla on siellä aikaa hoitaa itseäni ja vaikkapa laiminlyötyjä kynsiäni. Totuus oli se, että kirjat, liikunta ja ihmissuhteet imaisivat minut niin mukaansa, etten raaskinut tuhlata aikaa liialliseen itseni puunaamiseen. Kauniit kesävaatteet, joita olin pakannut ainakin kahden loman tarpeiksi, sekä rusketus saivat riittää koristukseksi!

Pakkaamispuuhissa tein päätöksen, etten ota mukaan fööniä. Se oli taas osoitus luonteeni luontaisesta epäjohdonmukaisuudesta. Kannan mukanani kynsienhoitosarjan, jota en ole koskaan elämässäni käyttänyt, mutten ota uintilomalle mukaan hiustenkuivaajaa. Niinpä minä aika monessa matkakuvassa poseeraan hienoissa vaatteissa tukka aivan märkänä. Kaikista huvittavinta asiassa oli se, että viimeisenä päivänä ystävälliset perheeni jäsenet kertoivat minulle, että huoneistossamme oli valmiina fööni. Niin tyypillistä!

Lensin juhannuspäivänä Neidin kanssa kahdestaan Rovaniemelle, josta jatkoimme tuttavan kyydissä Pelloon. Aloitin pakkauspuuhat aamulla muutama tunti ennen lähtöä. Tällä kertaa tavaroiden kokoaminen oli harvinaisen helppoa. Tarvitsin kahden päivän reissua varten vain juhla- ja lenkkeilyvaatteet sekä yhdet vaihtovaatteet. Kirjojakin valitsin mukaani vain yhden, koska tarvittaessani tiesin löytäväni lisälukemistoa isäni pursuilevista kirjahyllyistä.

Ennen lähtöä mietin ääneen Miehen kuullen, ottaisinko mukaan pari kuukautta lähes käyttämättömänä olleet silmälasini vai upouudet aurinkolasini. Naureskelimme Etelä-Suomen kylmyydessä, miten typerää olisi ottaa mukaan aurinkolasit.

Heti saapuessani Pelloon, napapiirin pohjoispuolelle, huomasin erehtyneeni pahasti. Ilma tuntui paljon lämpimämmältä kuin Järvenpäässä, ja aurinko paistoi kirkkaasti. Illalla olisin kaivannut aurinkolasejani kerätessämme Neidin kanssa kukkia lapsuuden heinänteoista tutulla niityllä. Vielä enemmän olisin tarvinnut niitä hypellessämme läpi heinikon ja nokkosten Tornionjoen rantaan. Aurinko loisti kaikessa ihanuudessaan ja teki joesta kimaltavan kauniin.

Kaikkein eniten hämmästyin kuitenkin öisillä kävelyretkilläni Kittisvaaran maisemissa. Nousin sauvojen kera rytmikkäästi ylös polkua, joka toi mieleen lapsuuteni partioretket ja nuoruuden kunnonkohotuskuurit. Päästyäni vaaran ylös venyttelin pohkeitani Maupertuis`n kolmionmuotoista muistomerkkiä vasten. Venyttelyn jälkeen käänsin katseeni joelle päin nauttiakseni upeasta maisemasta ja hämmästyin: keskiyöllä aurinko oli vielä niin kirkas, että olisin kaivannut aurinkolasejani. Siinä hetkessä Lapin tyttö lumoutui taas uudestaan keskiyön auringosta ja yöttömästä yöstä! "Tällaista on varmaan taivaassa" ajattelin itsekseni ja päässäni alkoi soida virren säe "Oi kuulautta taivaan, ei yötä ollenkaan!".


On kaunis synnyinmaamme,
maat, metsät, järvet sen.
Me Luojan töitä saamme
katsella kiittäen.
Taas lauhat tuulet
soittaa urkuja hongiston
ja Herraa kunnioittaa,
hän kaiken luoja on.

Oi kuulautta taivaan, ei yötä ollenkaan
Luot, Herra, työhön, vaivaan
katseesi laupiaan.
Näin siunaat kylvötyömme
ja korjuun kypsän suot,
jaat leivän, jonka syömme,
ja mieliin toivon luot.

On aurinkona kerran
Karitsa Jumalan,
ja seurakunta Herran
on kirkas morsian.
Ei usvan pilvi peitä
Kristuksen kasvoja,
ei tuskan kyyneleitä
yhdenkään katseessa.

Soi siellä virret toisin
kuin täällä milloinkaan,
kun kasvoin aurinkoisin
me käymme laulamaan.
Ja siksi armon alla
tahdomme vaeltaa,
kun tiellä vaikealla
maan helle uuvuttaa."

Väinö Havas

Virsi 574:1-2,5-6


6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Elina,

Mukava teksti. Itse vietin juhannusta Ylitorniolla joen rannalla sukujuhlissa. Psaljon samoja tuntemuksia.

Ja tuota pakkaamista...sitä taitoa täytyy kehittää ; )
Hyvää kesää, näihin kuviin , näihin maisemiin.

Mie valmistaudun keskimmäisen tyttöni, Elliroosan, rippijuhliin.

Sari K-H

Anu kirjoitti...

Noista juhannustunnelmista tavoitin paljon. Itse katselin samaa kaunista aurinkoa alempana jokivarressa ja ihastelin jälleen kerran sen suunnatonta kauneutta.

Musiikillisesti minua on kotimaisemissamme puhutellut Seurujärven Saila. Jotain sellaista, joka käy läpi ihmisen - sanoissa, sävelissä, tunnelmissa. Sailaa voi kuulla mm. Puhdasta kultaa ja Tunturimessu -levyillä. Ja sivut löytyvät www.saila.fi-osoitteesta. Suosittelen tutustumaan.

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos Sari kommentistasi! Luinkin Facebook-statuksesat, että sait toimia oikein ohjelmatoimistona. Siihenhän teillä Kreiviläisillä on mainiot geenit :)! Oikein ihanaa ja rentouttavaa kesää sulle sekä siunausta Elliroosan rippikouluun ja -juhliin!

Tornionlaakson voittanuttta ei ole kyllä juhannuksen aikana...Kiitos Anu vinkistäsi! Täytyy ottaa selvää! Olen lukenut Sailasta juttuja ja kuullut kehuja, mutta meillä ei ole yhtään levyä -vielä :).

Anonyymi kirjoitti...

ihana kaipuu tuli pohjoiseen..kiitos tekstistä.

Anu kirjoitti...

Terveisiä tätiltä ja siskoltansa. Kerron jo nyt, jotta en torstaina unohda. :)

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos anonyymi kommentistasi! Kannattaa suunnata pohjoiseen tähän aikaan, jos haluaa mykistyä. Olen vieläkin ihmeissäni siitä, kuinka uskomattoman kaunista siellä oli.

Kiitos paljon Anu terveisistä :)!