Free counter and web stats

maanantaina, kesäkuuta 08, 2009

Konnankoukkuja, delfiinejä sekä unohtumattomia kohtaamisia

Lapsuuteni ja nuoruuteni kesiin kuului yksi vakionumero: lähetysjuhlat. Välillä menin juhlille oman perheeni kanssa autolla ja välillä seurakunnan bussireissulla. Erityisesti mieleeni ovat jääneet Porin lähetysjuhlat vuodelta 1982, jolloin olin 7-vuotias tuleva ekaluokkalainen. Ne olivat minulle merkittävät juhlat, koska olin ensimmäistä kertaa liikkeellä ilman vanhempia. Hyvänä matkaseuranani olivat sisareni ja muut lähetyskerholaiset sekä seurakunnan tutut työntekijät.

Minä en ollut matkaseurueelleni vain hyvää seuraa. Matkamme katkesi jo 50 kilometrin bussimatkan jälkeen, kun matkaa oli jäljellä vielä noin 700 kilometriä. Minä aiheutin pysähdyksen, koska olin herkutellut tyttöjen kanssa takapenkillä vähän liikaa huonoin seurauksin. Ihmeen rauhallisesti ja myötämielisesti bussiseurueeni suhtautui minuun, vaikkakin joku mummo taisi kieltää minulta jätskin oston seuraavilla pysähdyksillä.

Porin lähetysjuhlien ohjelmasta minulle on jäänyt mieleeni pakistanilaiset leivät, joita saimme maistaa lasten ohjelmassa. Niitä pannulla paistaneella naisella oli mustat hiukset ja kauniit koristellut vaatteet. Sisareni nappaamien korkealaatuisten valokuvien ansiosta muistan hyvin päivien teeman. Yhdessä kuvassa minä nimittäin poseeraan lettipäisenä ja iloisena isompien tyttöjen vieressä "Jumalan käytössä"-kyltin alla.

Olen todella onnellinen siitä, että lapsemme ovat jatkaneet lähetysjuhlilla käymisen perinnettä välillä minun ja välillä muiden läheisten kanssa. Siitä on tullut heille samanlainen jokavuotinen traditio kuin minulle aikoinaan. Niinpä vietimme lauantain poikien kanssa Tampereella lähetysjuhlilla. Jo junamatkat olivat Kuopukselle elämyksiä, koska hän sai kerättyä kolme uutta lastenlippua. Harmi kyllä yhdellä konnarilla ei ollut jäljellä yhtään lastenlippua!

Itse juhlilla emme törmänneet konnareihin, vaan konnaan, joka suunnitteli kamalaa rikosta. Stand up -koomikko Mikko Vaismaa oli aivan loistava konna Pekka Simojoen kirjoittamassa lastenmusikaalissa "Pistaasipähkinän arvoitus"; nauroin itseni kipeäksi aika monessa kohtauksessa. Vanhan lähetyskerholaisen sydäntä lämmitti myös seurata näppärien lähetyskerholaisten toimintaa, kun he selvittivät rikosta innokkaan ja monitaitoisen kerhonpitäjänsä kanssa. Musikaali huipentui siihen, että konna teki parannuksen ja pääsi naimisiin hehkeän kerhonpitäjän kanssa, jota esitti Henna Simojoki. Eikä se ollut yhtään liian kliseistä, vaan hauskaa ja uskottavaa.

Musikaali sopi hyvin lapsuuteni lähetysjuhlien teemaan "Jumalan käytössä". Lähtetyskerholaiset eivät pyörineet oman napansa ympärillä, vaan he keräivät huimasti rahaa kaukana asuvien lasten auttamiseksi. Jumalan käytössä oli myös ulkomaalainen pastori, joka julisti evankeliumia konnalle. Ja tietysti myös suloinen kerhonpitäjä, jonka rakkaus sulatti konnan sydämen.

Musikaalista juoksimme kirjaimellisesti Särkänniemeen, jossa alkoi delfinaariossa heti musikaalin loppumisen jälkeen erityisesitys. Vähän kävi sääliksi Kuopusta, joka joutui juoksemaan kumppareissaan aika pitkän matkan.

Delfinaarion esitys oli kertomus lähetysperheen lapsesta, joka auttoi köyhän perheen poikaa. Tarina oli kokettava, koska siinä tuli esille hyvin rukouksen voima. Köyhä poika oli rukoillut äitinsä kanssa perheelleen ruokaa, ja lähetysperheen lapsi antoi liiastaan pojalle tietämättä toimivansa Jumalan välikappaleena. Lähetystyöntekijä-äiti oivalsi tilanteen ja opetti pojalleen, miten tämä oli ollut arkipäivän enkeli ja Jumalan työkalu. Jännittäväksi ja eksoottiseksi kertomuksen tekivät delfiinit, jotka osallistuivat siihen tempuillaan. Ne hurmasivat sekä lapset että aikuiset ihan täydellisesti. Tarinan huippukohdassa delfiinit saivat olla Jumalan käytössä pelastaessaan pojat vaarallisesta tilanteesta.

Lasten tapahtumien lisäksi lähetysjuhlien anti jäi osaltamme heikommaksi kuin olin etukäteen odottanut. En nähnyt yhtään niin monta tuttua kuin olisin halunnut, koska juhlat oli ripoteltu eri puolille kaupunkia. Uskomattoman kylmä sää vaikutti myöskin hieman negatiivisesti juhlatunnelmaan. Nautin silti suuresti siitä, että sain nähdä useampia rakkaita ystäviä sekä vanhoja tuttuja.

Juhlan loppumetreillä pääsin vanhan ystäväni kanssa "Jumalan käyttöön". Päivitimme iloisesti viimeisten vuosien tapahtumia torin laidalla, kun luoksemme tuli eräs ihminen kysymään, olisiko paikalla seurakunnan työntekijöitä. Kysyimme kevyesti, haluaisiko hän diakoniatyöntekijää vai pappia, kunnes karu totuus paljastui meille: pääsimme molemmat hommiin. Diakoniatyöntekijä alkoi järjestellä käytännön asioita ja minä keskityin rukoukseen ihmisen puolesta. Jälkeenpäin totesimme puhelimessa, miten siunattua oli saada yhdessä kohdata vaikea tilanne. Olimme molemmat varmoja siitä, että olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Saimme olla totisesti Jumalan käytössä!

4 kommenttia:

Maria Puotiniemi kirjoitti...

Olipa hienon kuuloisia näytelmiä, mieletöntä, että lähetysjuhlat teki noin tiivistä yhteistyötä delfinaarion kanssa. Pyörisiköhän se Simojoen musikaali jossain muualla, että Maija Myöhäinenkin ehtisi mukaan?

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos pikkupappi taas kerran :)! Simojoen musikaali on jo useamman vuoden vanha ja sitä esitetään pääasiassa lähetysjuhlilla ja muissa -tapahtumissa. Mutta voi sitä muutenkin tilata. Lapsinäyttelijöisen saaminen on ilmeisesti vähän heikkoa viikolla esitettäviin näytöksiin. Aloin kyllä jo kovasti haaveileen, että voisin ottaa sen jonnekin. Toivossa on hyvä elää!

Anonyymi kirjoitti...

Olipa mielenkiintoista kuvausta lähetysjuhlilta! Voi kun pääsisi ensi kerralla mukaan, ja mielellään tietysti lapsijoukon kanssa. :)

Kiitos, Elina, kun innostat lapsia, ja meitä muitakin Jumalan käyttöön. :)

Siunausta kesääsi!

TML

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos TML! Lähetysjuhlille kannattaa matkustaa aina :)!

Lähestysseuraan oli joku lähettänyt kysymystä musikaalista blogiini liittyen ja sain vähän korjausta tekstiini.

Tässä tulee yksityiskohtia musikaalin tekijöistä:
Pekka Simojoki on säveltänyt laulut, niiden sanat on tehnyt Jarmo Jokinen, ja kässärin ovat tehneet Jarmo, Antti Sevanto ja Mikko Vaismaa.

Lähetysseurasta myös kerrottiin, että ensi vuoden juhlilla Varkaudesssa ollaan pienemmällä alueella, jolloin on helpompi nähdä tuttuja :).

Älkää ihmiset ottakaa aina liian tosissani kirjoituksiani faktopjen puolesta! Välillä tsekkaan googlen kautta faktoja (esim. tarkistin Porin lähetysjuhlien vuoden), mutta yleensä toimin muistin ja tietojeni varassa, joten virheitä tulee...