Rakastin rippileirejä nuoruudessani yli kaiken. Opiskeluaikana olin kesät kesäteologina ja vietin joka kesä vähintään reilut kaksi viikkoa rippikoululaisten parissa, yleensä kolmekin viikkoa. Nautin suunnattomasti nuorten kanssa olemisesta, leirien tunnelmasta, opettamisesta, hartauksista ja kaikesta kivasta vapaa-ajan ohjelmasta, jota järjestin yhdessä isosten kanssa. Riparit olivat ehdottomasti kaikista paras osa kesätöitäni.
Valmistuttuani papiksi en ollut rippileirillä seitsemään vuoteen! Se on todella kummallista, koska yleensä nuoret papit melkein asuvat leirikeskuksissa kesäisin. Minun eriskummallisiin vuosiin oli selityksinä Ruotsin vuodet, äitiyslomat ja lapsityönohjaajan tehtävissä toimiminen. Olin kyllä oikeasti todella kiitollinen siitä, ettei minun tarvinnut niiden vuosien aikana olla erossa lapsistani useampaa yötä työn vuoksi. Se oli loistavaa siinäkin mielessä, että Miehellä oli Ruotsin vuosina paljon reissutyötä ja Vaasan vuosina todella monta leirivuorokautta.
Kolme vuotta sitten lähdin ensimmäisen kerran pappina rippileirille. Leirirutiinit tulivat heti selkärangasta ja leirielämä tuntui mukavalta, mutta ensimmäisinä päivinä minua kalvoi valtava ikävä. Varsinkin ajatus siitä, että minun pitää olla kahdeksan päivää erossa Kuopuksesta, joka oli vasta puolitoistavuotias, tuntui kestämättömältä. Melko pian pääsin ikävästäni eroon ja pystyin täysillä panostamaan leiriin, josta tuli loistavan vetäjäporukan ja mukavien leiriläisten ansiosta elämäni ehkä paras ripari. Ja se on paljon se!
Huomenna alkavaan ripariin lähden hyvin levollisella mielellä. Tämä on pappisvuosinani ensimmäinen kerta, että menen pitämään riparia leirikeskukseen, jossa olen käynyt etukäteen. Tuntuu hienolta mennä paikkaan, jossa on tutut rutiinit ja tilat. Levollisuuttani lisää myös se, että rippikoululaisia on ryhmässämme harvinaislaatuisen vähän. Olenkin sanonut monille, että noin pienen porukan kanssa voi vaikka päällänsä seisoa. Niin leppoisalta hommalta se tuntuu suurten ryhmien jälkeen!
Leirin alkuun joskus kuulunutta pientä jännitystä vähentää myös se, että porukka on jo tullut tutuksi eilen ja tänään pidettyjen kaupunkipäivien ansiosta. Vaikuttavat oikein mukavilta nuorilta! Isosetkin olivat minulle jo yhtä lukuunottamatta valmiiksi tuttuja, mikä helpottaa huomattavasti leirin alkuhässäköissä.
Erityisen mukavaa tänään oli se, että innokas "Elinan blogin" kommentoija Anu kävi Suomen Lähetysseuran Tasaus-keräyksen lähettiläänä pitämässä oppitunnin lähetyksestä. Tunnin aikana saimme hyvän peruspaketin lähetystyöstä sekä mielenkiintoisen nojatuolimatkan Kolumbiaan. Joskus sisareni on vitsaillut lähetysjuhlilla, että Esikoinen on hänen adoptiolapsensa Kolumbiasta johtuen poikamme rusketuksesta. Onneksi ei raukkaparka ole joutunut kasvamaan sodan runtelemassa ja korruptoituneessa maassa.
Anun vierailun jälkeen ajattelin, että meidän perhe voisi ottaa kummilapsen Kolumbiasta, kun sopimus Etiopiassa sijainneeseen päiväkotiin on jo loppunut. Kolumbiassa apua todella tarvitaan! Se on hyvä muistaa myös syksyllä syyspäivän tasauksen aikana, kun Tasaus-keräyksellä kerätään rahaa mm. eroosion estämiseksi Kolumbiassa. Anun vierailuun liittyi mukavaa johdatusta, joka vakuutti minua taas siitä, miten asiat ovat suuremmissa käsissä. Kiitos Anulle ja Taivaan Isälle!
4 kommenttia:
Kiitos, Elina! Oli siunauksellista vierailla. Kun lähdin ajamaan itää kohti, kiitoslaulu virisi mielessäni. Paljon hyvää jäi itämään omaan elämääni tuosta iltapäivästä.
Tänään olen ollut Mikkelin hiippakunnassa pitämässä vastaavia Kolumbia-vierailuja. Innostavaa edelleen! Nautin niin tästä työstä ja tämän mukanaan tuomista kohtaamisista. Tässä koen olevani mukavalla tavalla Jumalan työrukkasena.
Kannatan kummilapsiasiaa. Jos vain yhtään tuntuu, että asia on oma, ottakaa yhteyttä Lähetysseuran kummitoimistoon. Kummeja tarvitaan aina!
Ja kaikille muillekin: www.tasaus.fi. Jotta tasan käyvät onnen lahjat.
Ai niin. Hyvää leiriä! Porukkanne vaikutti oikein mukavalta. Ja säät tuntuvat suosivan teitä. Helle hellii... :)
Kuulostaa enempi kuin mukavalta viikko teinien kanssa!
Kivaa leirielämää sinulle : - )
Rippikoululeirit työllistävät kesäisin uskomattoman paljon ihmisiä. Meillä lapsenlapset ovat isänsä kanssa olleet viikon luonamme äidin ollessa kesän toisella riparillaan.
Mukava oli kuulla myös lähetysvierailusta. Ne olivat haastava, mutta pääsääntöisesti mukava osa työstäni kotimaassa ollessani. Nuorten kanssa oppi itsekin paljon. Metsä vastasi hyvin, jos osasi sinne oikealla tavalla huutaa tai edes kuiskata...
Lähetä kommentti