Onnistunut nettivieroitus Kyproksen auringon alla

Välillä on hyvä tehdä irtiotto, jättää kaikki arkirutiinit ja tehdä jotain ihan muuta. Minulla oli reilun viikon mittainen irtiotto perheen Kyprokselle suuntautuneen lomamatkan merkeissä. Suomen viileä ilmasto vaihtui ihaniin helteisiin, kiireinen työelämä ja kodin pyöritys ylelliseen lomailuun sekä ylisosiaalinen elämä perheen kanssa vietettyyn laatuaikaan.

En käynyt viikon aikana kertaakaan tietokoneella, vaikka hotellin aulassa olikin tarjolla pari konetta. Tuntui todella terveelliseltä ja hyvältä olla hetki poissa Elinan blogista, Facebookista ja sähköposteilta. Muutama hassu tekstiviesti ja Aurinkomatkojen lyhyt uutiskatsaus olivat ainoat linkit ulkomaailmaan ystäväperheen tapaamisen lisäksi. Niinpä Suomessa tapahtunut panttivankidraama kuulosti enemmän kirjailijan mieleikuvituksen tuotteelta kuin reaalimaailman tapahtumalta.

Sukelsin lomalla romaanien maailmaan, hotellialueen upeisiin altaisiin, Välimeren suolaisiin aaltoihin ja Etelä-Euroopan ihanaan tunnelmaan. Tein muutamana päivänä yksin pitkiä kävelylenkkiä, jolloin vain rukoilin ja kiitin Jumalaa. Toistelin mielessäni englanniksi idioottimaisia lauseita tyyliin:"I like this. I love this". Ne kuvasivat hassulla tavalla sitä satumaista fiilistä, joka minulla oli.

Lomamme toi mieleen lapsuuteni ja nuoruuteni unohtumattomat lomamatkat. Muistan vieläkin ensimmäiseltä Italiaan suuntautuneelta lomamatkaltamme vuodelta 1986 valtavasti asioita. Siihen aikaan etelänmatkat olivat vielä pellolaisille aika harvinaisia. Niinpä tuttavaperheen äiti kyseli minulta ennen matkaa, olinko hankkinut jo matkapuvuston. En ollut. Etelänmatkojen harvinaisuudesta kertoi myöskin se, että näytin seuraavana vuonna diaprojektorilla kuvia matkaltamme käsitellessämme Italiaa maantiedossa. Niinpä koko luokka katseli kuvia, jossa minä tepastelin rantabulevardilla vaaleanpunaisissa pikku-pikkubikineissä, lipuin Gondolin kyydissä Venetsiassa ja seisoin vähän huonovointisen näköisenä Rooman Colosseumin edessä.

Muistan vieläkin 23 vuoden takaa komean tarjoilijan, joka aina tarjoili meille illallista sekä myi ihania italialaisia jäätelöitä. Unohtumattomia olivat myöskin uintiretket Adrianmeren suolaisissa aallokoissa, joissa hypimme aallolta toiselle isosiskoni kanssa. Voin palauttaa mieleeni Senigallian rantalinjan kultaiselta 80-luvulta, vaikkei minulla ole hajuakaan siitä, miltä joidenkin myöhempien reissujen rannat näyttivät. Näiden kultaisten muistojen vuoksi olen ajatellut, että haluan tarjota lapsilleni ainakin muutaman etelänloman heidän lapsuus- ja nuoruusvuosinaan.

Meidän lapsemme muistavat varmasti monia asioita lomaltamme: hotellialueen ihanat uima-altaat, valtavan lämmön ja ehkä meriveden ihastuttavat aallot. Luulen, että heidän mieleensä jäivät myös tutisevat kiisselit ja itsetehdyt jäätelöt sekä limsadrinkit, joita sai tilata ilmaiseksi kaikista baareista. Eläimetkin jäivät varmasti hyvin mieleen: meduusa, joka takertui isän käteen, viisi torakkaa, jotka isä urhoollisesti tappoi, muurahaiset, jotka yrittivät vallata hienon huoneistomme sekä kissat, jotka viihtyivät niin terassilla kuin ravintolassa. Etelänlomamme oli totisesti elämyksiä täynnä!