Free counter and web stats

keskiviikkona, kesäkuuta 03, 2009

Palvo minua vähän

Lähetin eräälle suuresti arvostamalleni ihmiselle viestiä, jossa kehuin häntä. Hänen vastatessaan viestiini ihmettelin sitä, miten minun sanani merkitsivät jotain hänelle. Toisena päivänä sain itse kiertokautta viestiä, jossa minua kehuttiin. Tulin todella onnelliseksi ja ymmärsin, miten me kaikki todella tarvitsemme kehuja. 

Olen ollut aikaisemmin parisuhdekirjafriikki. Lukemattomien opusten joukosta pidän edelleen eniten Gary Chapmanin kirjasta  "Rakkauden kieli". Siinä kirjailija väittää, että eri ihmiset osoittavat rakkautta ja ottavat rakkautta vastaan monella eri tavalla. Näitä eri tapoja Chapman kutsuu rakkauden kieliksi, joita ovat myönteiset sanat, kahdenkeskinen aika, rakkauden lahjat, palvelukset ja fyysinen kosketus. Tietysti jokainen ihminen kaipaa kaikkia näitä rakkaudenosoituksia, mutta joku tai jotkut tavat osoittaa rakkautta puhuttelevat enemmän kuin toiset. Minun rakkauden kieleni on varmasti myönteiset sanat, koska minusta tuntuu niin hyvältä kehua toisia ihmisiä ja antaa positiivista palautetta. 

Appiukon 70-vuotissynttäreillä eräs puhuja oli kaivanut esiin tietoja perheestämme. Vanhasta teologimatrikkelista hän oli löytänyt mielenkiintoisen yksityiskohdan. Mies ilmoittaa siellä harrastuksekseen vaimon palvelun ja hellimisen. Puhuja kyseli, onko harrastus edelleen voimassa. Vastaukseksi nyökkäilimme ja hymyilimme kauniisti. Rehellisesti voin sanoa, että tässäkin harrastuksessa Mies on vain kehittynyt vuosien myötä. Hänen kauniit sanasa saavat minut välillä ihan kukoistamaan! 

Niinpä haluan antaa kaikille miespuolisille lukijoilleni tehtäväksi kehua omaa vaimoaan. Se kannattaa ihan varmasti. Virikkeeksi annan uusimman laulajasuosikkini Johanna Kurkelan laulun "Palvo minua vähän". Eihän se oma vaimo Jumalan ohi saa mennä, mutta sopii hyvin kakkospallille!


PALVO MINUA VÄHÄN 

Sano minulle jotain suloista
jotain hellää ja huikeaa
ei mitään tylsää tai alakuloista
eikä mitään masentavaa
Sano että rakastat silloinkin
kun en ole herttainen
että silti oon naisista hurmaavin
et saisit ääneen sanoa sen

Palvo minua vähän
sitä tänään tarvitsen
sano että olen kaunis
että olen ihmeellinen
palvo minua vähän
sinut siitä palkitaan
sillä palvottuna pystyn
melkein mihin vaan

Katso mua kuin kuningatarta
sulle tahdon se ollakin
ja liehettele kuin ruhtinatarta
helli hansikkain silkkisin
sano että hiukseni hehkuvat
ja huuleni houkuttaa
että silmäni ovat niin ihanat
sä ettet katsettas irti saa

Palvo minua vähän
sitä tänään tarvitsen
sano että olen kaunis
että olen ihmeellinen
palvo minua vähän
ja sinut siitä palkitaan
sillä palvottuna pystyn
melkein mihin vaan

Jokainen nainen joskus kaipaa palvontaa
sillä olla itsestäänselvyys
mikään ei ole pahempaa.

Palvoa minua vähän
sitä tänään tarvitsen
sano että olen kaunis
että olen ihmeellinen
palvo minua vähän
sinut siitä palkitaan
sillä palvottuna pystyn
melkein mihin vaan

PS. Mies on luvannut keksiä jotain vielä raflaavampaa seuraavaan matrikkeliin. Jännittävää!   
 
 



10 kommenttia:

Anu kirjoitti...

:)

Viikonloppuja!

Maria Puotiniemi kirjoitti...

Olipa taas ihana kirjoitus! Valitettavan usein käy niin, että annetaan kyllä palautetta, mutta se on suurimmaksi osaksi kritiikkiä. Toki kritiikkikin on tärkeää, ollessaan rakentavaa, mutta pelkkä kehityskohtien esiin nostaminen lannistaa, jolloin palaute ei lopulta muuta mitään.

Kehumisella ja kannustamisella sen sijaan voi voimaannuttaa toista näkemään vahvuuksiaan ja luottamaan itseensä niin, että uskaltaa kokeilla rohkeammin uusia asioita.

Antamasi tehtävä sopii siksi mielestäni kaikille, eikä sen toteuttamista tarvitse rajoittaa kodin seinien sisäpuolelle :)

Mimosa kirjoitti...

:)

Anonyymi kirjoitti...

Ihana ja niin tärkeä kirjoitus. Kiitos!

Satu Valkonen-Lindblad

Steps kirjoitti...

Oon itse huomannut sen, että kehujen antaminen on mulle tosi helppoa ja annankin paljon positiivista palautetta, mutta vastaanottaminen on TOSI vaikeaa tai mahdotonta. Kuitenkin itsekin kaipaisi sitä rakkautta ja välittämistä ja toisten osoittamaa arvostusta ja kiitosta.

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitoksia rakkaat ystävät taas kommenteistanne! Miehet eivät tosin vielä ole aktivoituneet, toivottavasti vaimon kehumisessa :).

Anu, toivottavsti näemme Tampereella? Tulemme sinne lasten kanssa lauantaina.

Pikkupappi: Taas kirjoitit viisaasti! Olen ihan samaa mieltä, etä kehumisen ei todellakaan tarvitse jäädä vaan kotiin. Olen sanonut työhön liittyen, että positiivisen palautteen antaminen on tosi halpa tapa parantaa työilmapiiriä ja työsuorituksia. Toisten mielestä se on tosi "kallista" siis hankalaa. Toisilla ihmisillä luonne tai kasvatus on aiheuttanut sen, että näkee vain virheet ja huonot asiat. Mutta siinäkin kaikki voivat kasvaa ja kehittyä. Se on myöskin tärkeää, että kehuminen on aitoa ja tulee sydämestä, ainakin mulle.

Niina: Kiva, että pystyt antamaan positiivista palautetta! Kannattaa varmaan oikein tehdä työtä sen eteen, että voisit oppia ottaan vastaan hyvää myös itsellesi. Tuossa elämänvaiheessa, kun on pienet lapset, voivat omat tarpeet jäädä niin sivuun, ettei osaa itselle odottaa/vaatia niin paljon hyvää. Ainakin mulla on välillä siinä vaiheessa pikkuisen sellaisia oireita. Siksi on ihan hyvä tieoisesti opetella sellaista tervettä itsekkyyttä ja itsensä arvostamista. Mie olen välillä oikein kerjännyt Mieheltä sitä kiitosta ja arvostusta, enää ei yleensä tarvi.

Janne kirjoitti...

Hei Elina!
Sinun Miehelläsi on hieno harrastus - noin se pitäisikin olla kaikilla miehillä vaimoaan kohtaan! Mie aion myös toteuttaa samaa harrastetta!
Mukavaa viikonloppua sinne!

Ps. En tiedä kuuluuko tämä luokitukseen kehujotajokainentarvitsee, mutta tämä sinun bloki on sellainen jota lukiessa tulee usein mukava olo. Olen nyt lukenut lomaa viettäessäni tätä kännykällä ja olen päässyt vasta johonkin 2007 kevät-kohtaan. Vähän kuin kirjaa lukisi! Siispä kiitos
ajanvietteestä :-D

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos Janne kovasti kehuista :)! Hymyilen taas kuin Naantalin aurinko!

Ajattelinkin edellistä kommenttia kirjoittaessani, että Janne ainakin osaa kehua tyttöystäväänsä, myös julkisesti! Ihanaa viikonloppua teillekin!

Anu kirjoitti...

Voi, menimme ristiin.

(Onpa muuten kummallinen sanonta... Onneksi ei konkreettisesti menty.)

Mutta siis, että ei osuttu kohtaamisissa yksiin. Olin kyllä Treella ja palelin, palelin paljon. Olin to-la paikalla ja sitten jo sunnuntaina konfirmoitavien nuoriemme kanssa juhlajumalanpalveluksessa täällä kotona.

Palataan spostilla.

Elina Koivisto kirjoitti...

Heippa Anu!

Harmi tosiaan! Kiersimme lasten kanssa lastentapahtumia ja törmäsin hyvin vähän tuttuihin. se oli vähän mälsää, koska odotin juuri sitä.
Palaillaan asiaan!