Keskiviikkoiltana minulle kävi juuri niin. Oli sateinen ilma, ja laitoin pyykkejä. Yhtäkkiä kesken pyykin leippoamisen (Pellon murretta) muistin, että minun piti hankkia meille uusi lipasto. Ryntäsin tietokoneelle ja aloin vimmatusti selata eri huonekaluliikkeiden nettikuvastoja. Korkeintaan kymmenen minuutin kuluttua olin löytänyt sopivan lipaston ja ajattelin, että halusin sen heti. Tutkin kaupan aukioloajat ja huomasin, että naapuripaikkakunnan myymälä oli auki vielä 25 minuuttia. Huutelin puutarhassa huhkivalta Mieheltä luvan kauppareissulle, ja lähdin ajelemaan yksin vesisateeseen.
Viidentoista minuutin kuluttua olin perillä kaupan pihalla vain huomatakseni, että aukioloajat olivatkin muuttuneet. Menin viereiseen myymälään, koska olin niin vakuuttunut siitä, että tarvitsin lipaston heti. Myymälässä oli todella hyvät tarjoukset, minkä vuoksi melkein jo sorruin ostamaan huoneeseen täysin sopimattoman lipaston. Onneksi järki voitti, ja jätin lipaston oston toiselle reissulle. Kotiin ajellessa minua ei oikeastaan edes harmittanut; autoajelu vesisateessa tuntui suorastaan terapeuttiselta.
Tänään kävin uudestaan huonekaluliikkeessä. Lasten pettymykseksi en vieläkään saanut lipastoa mukaani, koska se piti tilata erikseen. Sen sijaan toin mukanani muutaman kuvaston ja uuden innon sisustaa.
En ole oikeasti mikään sisustaja. En nauti sisustuslehtien lukemisesta, en haaveile uusista huonekaluista enkä todellakaan mieti, mikä sisustustyyli sopisi minulle tai kotiimme. Sisustin kotimme nopeasti kaksi vuotta sitten täysin rukouksen voimalla. Oikeasti tunsin itseni niin surkeaksi sisustajaksi, että pyysin Jumalalta apua projektiin. Ja sainkin sitä runsaasti! Saimme paljon käytettyjä, uuteen kotiimme sopivia huonekaluja sukulaisiltamme ja tuttavilta. Ravatessani yksin huonekaluliikkeissä tunsin oikeasti Pyhän Hengen johdatusta, niin hassulta kuin se kuulostaakin.
Tämän kesän projektiksi sovin lasten kanssa yläkerran sisustuksen päivittämisen. Aiomme käydä yhdessä lelut läpi ja yrittää luopua turhasta roinasta sekä hankkia Kuopuksen tavaroille toimivammat säilytysjärjestelmät. Ehkä möbleeraamme myös Kuopuksen valtakunnan muuten uuteen uskoon.
Keskustelimme lasten kanssa iltapalalla, mitä kaikkea voisi laittaa pois yläkerrasta. Neiti lupasi luopua vauvan rottinkisesta sängystä, jonka hän talvella halusi raahata kellarista rakkaimman nuken sängyksi.
"Äiti, olenks mä nukkunut siinä?" Neiti kysyi kesken kaiken. "Olet nukkunut", vastasin.
"Enhän mä vaan oo nukkunut siinä?" kysyi Esikoinen. "Olet", vastasin ensin, kunnes muistini palautui: "Ei, kun sullahan oli sellainen ihana röyhelöinen vauvansänky". Eikä naurusta ollut tulla loppua!
5 kommenttia:
Hej Elina!
Vad roligt att se din blogg. Men jag förstår ingenting... Nåväl, jag har också en blogg fast just nu har jag sommaruppehåll med skrivandet.
Hej Hanna!
Tack för din kommentar! Jag kommer ihåg att du studerade finska medan du åkte med bil till Haparanda :).
Vad roligt att du också bloggar! Jag blev genast din läsare! Ha det så gott!
Hei!
Kyllä mummuakin nauratti "esikoinen röyhelöisessä vauvansängyssä". On siinä naurussa pitelemistä!!!!!
- Muuten minullakin on ollut mielessäni (teillä vierailujeni tuloksena), että yläkerran aula on ehkä vähän ajastaan jäljessä ja sitä voisi varmaan vähän "päivittää", jos nyt ajattelee lasten karttuneita ikävuosia.
Rakkain terveisn, äiti-mummu-anoppi
Hei!
Ihanaa, että innostut noin, se on valtava eteenpäin vievä voima. Pidetään sisustussuunnittelupiiri joku ilta, mullakin ois tarvetta sisustuksen päivittämiselle, kun asuinneliöt tuplaantui :)
Kiitos kommenteistanne!
Mummu, kirjoittelepas sitten seuraavalla vierailulla ideoita vaikka oikein paperille ylös, kun olen siellä leirillä silloin. Ei varmaan ennätetä paljonkaan tehdä ennen sitä!
Tervetuloa pikkupappi pitämään sisustuspiiriä! Suloinen idea!
Lähetä kommentti