Free counter and web stats

sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2011

Yhteisöelämä on in!

Menin nuorena naimisiin, joidenkin mielestä aivan liian nuorena. Muutamat lähipiirissäni olivat erityisen huolissaan siitä, etten ollut ikinä asunut yksin. Muutin nimittäin kotoani Helsinkiin Lestikselle, jossa vietin 16 muun opiskelijan kanssa kaksi vuotta yhteisöelämää. En omistanut kahvinkeitintä enkä mikroaaltouunia eikä minulla ollut edes omaa puhelinta; astiatkin olivat yhteisiä samoin kuin telkkari ja pesukone.

Nyt jälkeenpäin en voi yhtään käsittää sitä, miksi minun olisi pitänyt asua täysin yksin ennen avioitumistani. Opiskelija-asuntolassa asuminen ei tarkoittanut sitä, ettenkö olisi joutunut itsenäistymään. Muutto pienestä Pellosta 850 km:n päähän Helsinkiin merkitsi sitä, että jouduin todella kantamaan vastuun itsestäni. En voinut viedä pyykkejä äidin pestäväksi, en pyytää isää avuksi pankkiasioiden hoitoon enkä rynnätä viikonlopuksi kotiin ensimmäisen ikävän tullen. Tosin sitä ikävää ei tainnut edes tulla. Lieneekö johtunut siitä, että Lestiksellä oli niin hyvä olla!

Uskon, että yhteisöelämä oli minulle yhtä kasvattavaa kuin yksiössä asuminen monelle muulle, vaikkakin täysin erilaista. Yhteisessä keittiössä oli pakko tiskata astiat heti syömisen jälkeen, mitä ei taatusti olisi tapahtunut, jos olisin asunut yksiössä. Kärsimättömälle luonteelleni teki hyvää se, että yhteisöeläminen vaati jonottamista mm. suihkuun ja puhelimeen Muistan, miten välillä ramppasin oman huoneeni ja käytävän väliä odottaessani pääsyä linjalle pokaystävän kanssa. Voi ei, tuo kämppis ei vieläkään lopettanut puhelua!!!

Yhteisössa asuminen opetti minulle myös paljon miehistä ja pojista. Muutettuani Lestikselle olin innoissani siitä, että puolet asukkaista oli poikia, koska olin harmitellut aikaisemmin sitä, ettei minulla ollut poikia kavereina. Lestis tarjosi loistavan mahdollisuuden käydä enemmän ja vähemmän syvällisiä keskusteluja myös toisen sukupuolen edustajien kanssa. Vähemmän mukavaa oppia miehistä sain toimiessani yläkerran palkkiotoimisena siivoojana. Poikien vessojen siivoaminen oli aika kammottavaa touhua siihen asti, että silloinen "emäntä" piti vessankäytön ABC-kurssin asukaskokouksessa :).

Viime viikolla kutsuin kylään muutamia vanhoja kämppiksiäni, jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Ihmettelimme sitä, miten luontevaa, turvallista, mukavaa ja helppoa oli olla yhdessä, vaikka jotkut meistä eivät olleet tavanneet vuosikausiin. Yhteiset vuodet saman katon alla opettivat meitä tuntemaan toisiamme niin hyvin, että yhteys säilyy erilaisista välimatkoista huolimatta. Vanhojen kämppisten joukossa kenenkään ei tarvitse esittää mitään roolia eikä yrittää olla enemmän kuin mitä oikeasti on. Sen vuoksi kohtaaminen on aitoa ja mutkatonta, ainakin meillä oli.

Vähän aikaa sitten Hesarissa oli juttua kämppiksistä. Työikäiset ja hyvätuloiset nuoret naiset halusivat asua kimpassa, koska he eivät viihtyneet yksinään. He kertoivat tulevansa hyvin toimeen kämppiksinä, vaikkeivät tunteneetkaan toisiaan etukäteen. Yhdessä asuminen toi naisten elämään helppoa sosiaalisuutta työpäivien jälkeen. On kiva, että kotona on joku, jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia arkipäiväisistä asioista.

"Yksinasuminen ei vaan sovi mulle", sanoi eräs ystäväni. Yhdessä aloimme haaveilla siitä, että vietäisimme vanhuutemme jossakin mukavassa yhteisössä. Virikkeellinen ja hyvinvarusteltu seniorikoti, jossa voisi päivittäin kohdata ikätovereita, kuulostaa huomattavasti houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin yksinäinen elämä mummonmökissä. Optimisteina näimme itsemme onnellisina syömässä palveluhenkisen henkilökunnan laittamia herkullisia ruokia inspiroivan ruokaseuran ympäröimänä :).

Niille, jotka epäilivät pärjäämistäni avioliitossa ilman yksin asumista, voin vakuuttaa, että olen selvinnyt oikein hyvin. Yhteisöelämä antoi loistavat eväät suurperheen äidiksi: edelleen saan jonottaa, siivota poikien sotkemia vessoja sekä huolehtia siitä, että muutkin tekevät oman osansa. Täyttä elämää!


11 kommenttia:

LS kirjoitti...

Minustakin tuollainen idea vireästä senioriyhteisöstä olisi mukava! Ilmoittaudun mukaan!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kirjoitus, jälleen kerran! Vessan siivoaminen poikien jälkeen on tosiaan tylsää hommaa... Ja se mitä kirjoitat ystävien katkeamattomasta ystävyydestä pitkänkin tauon jälkeen, se on niin totta!

Marjut :)

Anonyymi kirjoitti...

Ai, sinulle Elina on sanottu, ettei avioliitto onnistu jos ei sitä ennen ole asunut yksin. Siitä on vain pieni harppaus siihen, mitä itse kuulin: että olisi hyvä "kokeilla" muitakin miehiä (seksuaalisesti siis), ennen kuin sitoutuu.

Olimme mekin nuoria avioituessamme ja siinä mielessä varmaan harvinaisia, että olimme myös toistemme 1. partnerit seksuaalisesti. Nyt avioliittoa on takana 26 vuotta - vielä ei ole kaduttanut.

Minusta on jotenkin pöyristyttävää se, että jopa vanhemmilta ihmisiltä (joiden pitäisi kai olla viisaampia?) kuulee kaikenlaisia kehotuksia kuinka avoliittovaiheen pitäisi kestää PITKÄÄN ennen sitoutumista ja kuinka ennen sitoutumista pitäisi "kokeilla" muita ihmisiä sängyssä.

Suoraan sanottuna en tajua mitä Suomessa ja muissa länsimaissa on tapahtunut viimeisten 30 vuoden aikana. Tuntuu kuin ainakin kaikki moraali olisi julkisesti tuomittu naurunalaiseksi ja turhaksi. Mutta sen vaan tiedän, etteivät kaikki nämä avoliitot ja muut "kokeilut" ole tehneet liittoja yhtään sen kestävämmiksi - pikemminkin päinvastoin! Miksiköhän, jos kerran onni ja autuus lähtee siitä, että ollaan "kokeneita" kun avioidutaan? ;)

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos kommenteista!
LS: Tervetuloa mukaan!
Marjut: Kiitos!
Anonyymi: Niin totta se, mitä kirjoitat seksuaalikäsitysten muutoksista viimeisten vuosikymmenten aikana. En minäkään ymmärrä sitä, miksi pitäisi kokeilla monia partnereja. Uskon, että seksi tuntuu paljon paremmalta ja tyydyttävämmältä kaikin tavoin suhteessa, jossa aidosti rakastetaan toisiaan ja ollaan sitoutuneita. Turvallisessa suhteessa uskaltaa heittäytyä, rentoutua ja nauttia ;)!

Kirlah kirjoitti...

Minäkin huomasin vasta hiljattain, että en ole oikeastaan koskaan elämässäni asunut yksin, ellei oteta huomioon ihan pieniä muutaman kuukauden pätkiä jossain ulkomailla kieliharjoittelussa. Sitä ei ole kukaan asettanut koskaan kyseenalaiseksi, enkä liioin ymmärrä, miksi olisi pitänyt.
Olen samaa mieltä tuon anonyymin kommentoijan kanssa myös siitä, että kummalliseksi on mennyt, kun pitää välttämättä kokeilla eri seksipartnereita ihan vain sen takia että on kokeiltu!

Olen mennyt nuorena naimisiin, mitä ei ennen asetettu myöskään kyseenalaiseksi. Vasta ihan viime aikoina olen ollut ymmärtävinäni, että se onkin joidenkin mielestä paha asia! Päin vastoin! Itse olen sitä mieltä, että jos kolme-nelikymppiseksi asti on asunut yksin ja pitänyt monia eri partnereita, on erittäin vaikea enää sopeutua sitoutumaan tai siihen, että onkin vaikka hoidettavana lapsia, joiden ehdoilla olisi elettävä.

Tuo yhteisöasuminen kuulostaa mukavalta. Liian moni nykyään on yksinäinen joutuessaan pakosta asumaan yksin. Ilmeisesti ihminen ei ole luotukaan yksinasujaksi.

Elina Koivisto kirjoitti...

Kirlah: Hienoja ajatuksia! Ihmistä ei todellakaan ole luotu elämään yksin ja kaikissa ns. vanhemmissa kulttuureissa eletään suuremmassa ja tiiviimmässä yhteisössä kuin nykyajan kaupungeissa, joissa ihminen voi elää täysin yksin pienessä "luukussa" ja pahimmillaan kuolla sinne ilman, että kukaan kaipaa häntä. Tarvitaan enemmän välittämistä ja yhteisöllisyyttä!

Anonyymi kirjoitti...

Jäi kiinnostamaan, miten nuorena menit naimisiin, kun noin ihmiset ihmettelivät?!

Se on muuten kiinnostavaa, miten nykyisin "nuorena" naimisiin menevä on ehkä 20-25-vuotias, kun NORMAALISTI avioidutaan vasta myöhemmin. Jos ajatellaan historiaa taaksepäin, niin väki avioitui suunnilleen alle kaksikymppisenä.

Elina Koivisto kirjoitti...

Niinpä, muutos on ollut valtava!!! Olin 21 vuotta ja olimme seurustelleet vajaa 2 vuotta, joten aivan järkevää toimintaa ;).

Maija Mäkelä kirjoitti...

Jäin tänne kiinni muistelemaan omaa opiskeluaikaani (kauan sitten.....). Sain asua KRS:n silloisessa Tyttö-Logoksessa, 11 tyttöä, yksi vessa, yksi kylppäri ja yksi puhelin. Ja aivan fantastisen mukavaa! Kolme vuotta kolmen hengen huoneessa, ne kaksi muuta nykyisin pappeina niin kuin moni muukin porukasta (ja monet muut papinvaimoina...)
Se oli very in!!

Elina Koivisto kirjoitti...

MM: Mahtavaktav kuullostaa!!! Kiitos muisteluksesta!

mm kirjoitti...

Esittelen blogissani epämääräisessä järjestyksessä katalyyttejäni, blogeja, jotka ovat jollain tavalla vaikuttaneet minuun. Olet tänään kataslyytti seitsemänkymmentäkaksi.
http://mutkimus.vuodatus.net/blog/2914956/-8-3-naantali-armon-laakso/