Elämää viisivuotiaan näkökulmasta

Facebookissa on menossa kiva leikki, jossa kaverille annetaan tehtäväksi kirjoittaa muistoja jostain tietystä vuodesta. Olen saanut kirjoitettavakseni jo aika monta vuotta ja kirjoittanut niistä tavoilleni uskollisesti pitkään ja hartaasti. Isosisko jo huomautti puhelimessa innokkuudestani ;). se vahvisti näkemystäni siitä, että jatkan eri vuosista kirjoittelua täällä blogin puolella. Yritän nimittäin näin arjen alkamisen kunniaksi elvyttää bloggamista. Saa nähdä, miten tällä kertaa käy.

Sain vuoden 1980, joka oli elämässäni vaiherikas, mutta myös tylsähkö vuosi. Keväällä olin perhepäivähoidossa Kaisalla, jossa oli myös Titta ja Virva. Leikittiin ja oli kivaa, vaikka Virva, 2 v, vetikin liikaa pitkistä hiuksistani. Kesällä minulle syntyi pikkuveli, mikä oli tietysti tosi mukavaa. Sain olla yökylässä serkuilla, kun äiti oli sairaalassa. Isä heltyi niin paljon, että osti kaupassa käydessä minulle ja Hanna-serkulleni ihan oikeat pehmikset. Se oli juhlaa!

Meillä oli ihana kodinhoitaja vauvan syntymän jälkeen. Hän vei meitä uimaan Jolmanputaalle sekä leipoi pikkuveljen ristiäisiin lusikkaleipiä, joita kävin napsimassa ainakin kaksikymmentä ristiäisissä. Siitä lähtien olen rakastanut lusikkaleipiä. Ristiäiset olivat jännittävä tapahtuma, koska eräs vieras, kaksivuotias veijari, lähti kävelemään parvekkeelta talon katolle. Jännitystä siis piisasi koko väelle!

Kesällä opin uimaan, koska kävimme Valkeajärvellä ahkerasti uimassa siskoni ja tämän kaverin ja hänen äitinsä kanssa. Opin myös ajamaan pyörää ilman apurattaita. Kesällä osallistuin myös kivoille leireille.

Syksyllä meinasin kuolla tylsyyteen, koska olin kotona äidin ja pikkuveljen kanssa. Viikon pelastuksia olivat päiväkerhopäivä sekä toinen päivä, jolloin kaksi kaveriani olivat meillä hoidossa heidän äitinsä ohjatessa päiväkerhoa. Aamupäivät odotin, että sisareni ja veljeni tulisivat koulusta kotiin. Tylsyyden hyvä puoli oli siinä, että opin sekä lukemaan että kirjoittamaan.

Sain tämän vuoden muisteltavakseni Johanna-serkulta, jonka kanssa oli kivoja leikkejä sekä mummolassa että meillä kotona. Johanna lauloi tuohon aikaa laulua: "Sukuvika on jos suksi ei luista". Nyt kun kirjoitin vuodesta, huomasin, ettei se ollutkaan tylsähkö, vaan aika kiva vuosi.