Sain vuoden 2002, joka oli muutoksen vuosi. Kevät oli aika raskasta aikaa. Lapset olivat pieniä (vajaa 3 v ja 7 kk->), aloitin työt puoliaikaisesti Luulajassa ja hoidimme Miehen kanssa vuorotellen Neitiä. Raskaaksi kevään teki se, että haimme työpaikkoja eri puolelta sekä Suomesta että Ruotsista. Minua ahdisti se, ettemme tienneet ollenkaan, minne olimme matkalla. Lisäksi kevääseen liittyi läheisen ihmisen kuolema sekä ongelmia ystävyyssuhteissa.
Kevään aikana selvisi, että muutamme juuri siihen kaupunkiin, johon halusin kaikkein vähiten eli Vaasan, jonne Mies valittiin kappalaiseksi. Minulle järjestyi ensin opiskelupaikka auskultoimaan Åbo Akademiin uskonnonopettajaksi,mutten ottanut paikkaa vastaan, koska sain työn lapsityönohjaajana Vaasan ruotsalaisessa seurakunnassa.
Kesä oli ihanaa lomailua kauniissa Vaasassa lasten kanssa. Kesään kuului myös yksi toivoton "Elina-projekti" eli matka lasten ja kavereiden kanssa Italiaan ilman Miestä. Raskas, mutta ikimuistettava matka ;).
Syksyllä aloitin työt lapsityönohjaajana ja nautin täysillä uusista haasteista lapsityönohjaajana, tutustuin innokkaasti Vaasaan ja suomenruotsalaiseen kulttuuriin.
Kamalan ihana vuosi, joka opetti turvautumaan Jumalaan enemmän kuin monet muut vuodet sekä myös kasvatti minua kovasti ihmisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti