Free counter and web stats

keskiviikkona, elokuuta 24, 2011

Sama perhe, mutta niin erilainen lapsuus

Tänä kesänä olen miettinyt tosi paljon sitä, miten samassa perheessä kasvaneet lapset ovat voineet elää aivan erilaisen lapsuuden. Syy pohdintoihin on tietysti lähtenyt omista kokemuksistani: luulen, että neljä lastamme tulevat kertomaan perheestämme aika eri tavoin, kun he aikuistuttuaan palaavat lapsuudenmuistoihin. Muistojen erilaisuuteen vaikuttavat ainakin paikka sisarusparvessa, lasten erilaiset luonteet, vanhempien muuttuminen sekä erilaiset ympäristöt.

Esikoinen ja Kuopus ovat syntyneet samana päivänä, mutta yhdentoista vuoden ikäerolla. Luulen, että heidän lapsuudenkokemuksensa eroavat toisistaan kaikista eniten. Saimme Esikoisen nuorina ja kokemattomina. Hän oli minun sukuni ensimmäinen lapsenlapsi ja kaveripiirimme ensimmäinen vauva. Niinpä Esikoinen sai huomiota enemmän kuin tarpeeksi, mutta samalla myös tarpeettoman paljon huolehtimista ja hätäilyä.

Kuopus on nukkunut koko vauva-ajan meidän vanhempien välissä. Kuukausi sitten hän sai ensimmäisen oman sänkynsä, mutten ole vielä jaksanut sitä pedata, kun perhepeti on toiminut niin hyvin. Esikoisen vauva-aikana en olisi voinut edes kuvitella hänen nukkuvan meidän välissämme. Olimme molemmat sen verran stressantuneita vanhempia, että välillä etsimme häntä unissa peittojen seasta, vaikka hän nukkuikin rauhassa omassa vuoteessaan.

Esikoinen muutti elämämme rytmin täydellisesti. Joskus myöhästyimme tapaamisesta tunnin, koska hänen piti syödä ja saada kuiva vaippa. Kuopus ei muuttanut elämäämme kovinkaan paljon, vaan hän sopeutui perheemme rytmiin. Alusta lähtien häntä raahattiin mukaan lasten esityksiin, harrastus- ja koulukuljetuksiin sekä äidin omiin rientoihin. Hän nukkui silloin, kun siihen oli mahdollisuus ja söi tarvittaessa vaikka kesken lenkin seisoma-asennossa. Vasta tänä syksynä hän on saanut elämäänsä selkeän rytmin, kun kuljetukset eivät enää sido samalla tavalla elämäämme.

Esikoisen ja Kuopuksen ensimmäiset joulut olivat aika erilaiset. Esikoinen vietti ensimmäistä jouluansa suvun ehdottomana keskipisteenä. Hän sai 17 joululahjaa, vaikka häntä kiinnosti vain ja ainoastaan kiiltävät lahjapaperit. Koko suku hoivasi ja paapoi häntä sekä seurasi hänen jokaista liikettään joulunpyhien aikaan. Kuopus vietti ensimmäistä jouluansa aika lailla sivuroolissa, vaikka oli täsmälleen samanikäinen. Suvun yhteisessä jouluvietossa oli yhdeksän lasta, joten perheiden pienimmät saivat rauhassa ryömiä lattialla lahjapapereiden kimpussa isompien hoitaessa show`n pitämisen.

Esikoinen sai vauvana paljon huomiota, mutta samalla häneltä vaadittiin paljon enemmän kuin Kuopukselta. Opetimme hänelle EI-sanan käyttöä jo tosi pienenä, heti kun hän oli oppinut ryömimään. EI! toimi niin hyvin, että ruotsalaiset ystävämmekin alkoivat käyttää sitä pojalleen, kun heidän omat kieltonsa eivät toimineet. Kuopukselle olemme pitäneet vielä tosi löysää kuria. Hän saa tehdä monia asioita, jotka olisimme ehdottomasti kieltäneet Esikoiselta. Ei hän silti ihan kuritta kasva, koska isommat sisarukset huolehtivat siitä, että talossa on pienimmällekin joku järjestys ja jotkut säännöt.

Nuorena äitinä minulle oli tärkeää, että lapset rakastuisivat kirjoihin, koska lukeminen oli minulle niin tärkeä harrastus. Muistan, miten Esikoisen ollessa kymmenen kuukautta murehdin sitä, ettei hän vieläkään jaksanut keskittyä kirjojen lukemiseen. Ajattelin, ettei hänestä ikinä tule lukijaa. Kuopuksen ollessa samassa iässä en varmaan ollut edes ottanut hänelle vauvakirjoja esille. Nyt kun hän on innostunut kirjoista, olen ihmeissäni siitä, että yksivuotiaallakin on älyllistä toimintaa ;). Sanallista arkkuaan hän ei vielä ole pahemmin availlut, muttei se huolestuta minua ollenkaan. Molemmat isoveljet aloittivat puhumisen vasta yli kaksivuotiaana, joten hänellä on vielä aikaa oppia. Nyt hän saa tahtomansa asiat kiljumalla ja sanomalla öh. Mitäpä sitä turhia pulisemaan, kun voi myös potkia palloa!




3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kivaa kerrontaa! Ja mukavata luettavaa.
Käytänpä tilaisuuden hyväksi ja, kerron, että katsoin eilen esikoisesi kahta videota, joissa hän soitti TODELLA HYVIN urkuja! Lahjakas poika, saa nähdä mikä hänestä vielä tulee?
terv. marja karonen

Vintage kirjoitti...

Ihana, niiiin elämänmakuista -ja tuttua..:)

Elina Koivisto kirjoitti...

Marja: Kiitos :) Olen samaa mieltä siitä, että Esikoinen on kyllä taitava soittaja :).
V-S: Kiitos!