Vauvakirkon saarna kynttilänpäivänä

Tänään meillä on monta syytä juhlia. Me iloitsemme näistä  ihanista vauvoista, jotka ovat tuoneet teidän elämäänne aivan uusia puolia. Elämään on tullut valtavasti iloa, rakkautta, läheisyyttä, onnea ja lämpöä mutta ehkä myös väsymystä ja huolta. Kiitämme tänään Jumalaa siitä, että hän on kasteessa ottanut nämä lapset omiksi lapsikseen ja Jeesuksen opetuslapsiksi. Itse ajattelen niin, että kastejuhla on elämän tärkein juhla. Se ei järjestelyiltään eikä puitteiltaan vedä vertoja linnan kutsuille eikä hienoille hääjuhlille. Juhlan päähenkilö ei käyttäydy aina etiketin mukaan. Hän voi kesken herkimmän hetken huutaa kuin palosireeni, tehdä kakat, pöräyttää kuuluvasti tai nukahtaa autuaallisesti syliin, vaikka pappi puhuu mielestään tärkeitä asioita. Juuri sen takia kaste puhuu vahvasti siitä, mistä elämässä on pohjimmiltaan kysymys. Me vanhemmat rakastamme, hoivaamme ja huolehdimme lapsestamme, vaikka hän ei tee itse mitään ansaitakseen rakkautemme. Samalla tavalla kaste puhuu siitä, miten Jumala rakastaa meitä ihmisiä sekä vauvoja, lapsia ja aikuisia, vaikka emme aina ole ansainneetkaan hänen rakkauttaan. Jumala on solminut kasteessa meidän kanssamme  ikuisen liiton. Hän lupaa pitää meistä huolta koko elämän ajan ja  antaa  lahjaksi ikuisen elämän.  

Te olette viettäneet kastejuhlia perheen, suvun ja ystävien kanssa. Kaste on kuitenkin myös seurakunnan juhla, koska  kasteessa nämä lapset on  liitetty  seurakunnan  jäseniksi. Seurakunta on Jeesukseen uskovien ihmisten yhteisö. Sitä voi kutsua myös Jumalan suureksi perheeksi. Siihen kuuluu ihmisiä kaikista maista ja kaikista kansallisuuksista ja siinä perheessä puhutaan kaikkia maailman kieliä. Siitä huolimatta Jumala tuntee juuri tänäänkin meidän kaikkien elämänkysymykset. Hän tuntee jokaisen perheenjäsenensä todella hyvin, vielä paremmin kuin me tunnemme oman perheemme jäsenet.

Itse asiassa Jumala tuntee minut ja sinut paremmin kuin me itse tunnemme itsemme.Hän on nähnyt elämämme jo siinä vaiheessa, kun saimme alkumme äidimme kohdussa. Hän muistaa elämästämme nekin vaiheet, joista emme itse tiedä mitään. Ja vaikka Jumala tuntee kaikki lapsensa ihan kokonaan, hän rakastaa jokaista lastaan vielä enemmän kuin äiti tai isä. Se on todella ihmeellistä!

Me valitsimme vauvakirkon ajankohdaksi kynttilänpäivän ihan tarkoitusella.  Kynttilänpäivää vietetään 40 päivää joulusta. Tänään muistellaan, miten Jeesus-vauva meni ensimmäistä kertaa sen ajan kirkkoon eli temppeliin Marian ja Josefin kanssa. Siellä he kohtasivat vanhan miehen, Simeonin, joka oli palvellut elämänsä Jumalaa temppelissä. Simeonin, Jeesuksen, Marian ja Joosefin kohtaaminen oli täynnä Pyhän Hengen läsnäoloa. Simeon ymmärsi saaneensa syliinsä Maailman Vapahtajan, Jumalan oman Pojan. Simeon lauloi ja kiiti Jumalaa saadessaan Jeesuksen syliinsä. Hän ymmärsi, että Jeesus oli syntynyt koko maailman valoksi. 

Tänään onkin myös valon päivä. Pimeä ja raskas sydäntalvi on ohitettu ja kevään odotus alkaa. Se on helpottava viesti kaikille, mutta ehkä aivan erityisesti monille lapsiperheille. Eilen kuulin erään pienten lapsen äidin kertomuksen ulkoilusta. Ensin 45 minuuttia tuskaista pukemista huudolla siivitettynä. Sitten 15 minuuttia ulkoilua ja 45 minuutia taas vaatteiden riisumista ja tietysti huutoa.

 Jeesus puhui itsekin valosta. Johanneksen evankeliumissa hän sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka  
 seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo”. 

             Tämän raamatunkohdan pappi luki kastejuhlassa sytyttäessään ja antaessaan kastekynttilän perheelle. Kastekynttilä muistuttaa siitä, miten Jeesus tahtoo tuoda valoa meidän jokaisen elämään. Jeesus ei tahdo olla lähellämme vain täällä kirkossa tai juhlahetkissä. Itse olen kokenut, että hän läheisyytensä ja rakkautensa kuuluu jokaiseen päivään. Epätoivon ja väsymyksen hetkillä voi helposti tuntua siltä, että on aivan yksin. Sen vuoksi kodissa olisi hyvä olla jotain viestejä siitä, miten Jumala on lähellämme joka hetki. Koitäitinä ollessani minulle tuli tärkeäksi lappu, jonka olin kiinnittänyt jääkaapin oveen. Palvellessani neljää lasta keittiössä luin monta monta kertaa päivässä jääkaapin ovesta viestin:  "Älä  ole huolissasi, älä pelkää. Siltä, jolla on Jumala,   ei puutu mitään." Se lohdutti uskomattoman paljon!!! 

 Nyt kun tulen töistä kotiin minua lohduttaa kotiovessamme oleva ystävien antama lahja, jossa lukee: ”Siunaa tätä kotia rauhalla ja rakkaudella!” Kuusihenkisessä perheessä rauha ja rakkaus ovat välillä koetuksella, kun lapset kinaavat ja tappelevat, välillä aikuisetkin lasten kanssa tai keskenään. Siitä huolimatta luotan ja uskon siihen, että Jumala on antanut ja antaa elämäämme rauhan ja rakkauden, vaikka aina ei tunnu siltä. 

Kastekäskyssä Jeesus sanoo, että hän on kansaamme aivan joka päivä. Hän on kiinnostunut elämästämme ja lastemme elämästä. Meidän ei tarvitse jaksaa yksin suojella, hoitaa ja rakastaa lapsiamme. Saamme heittäytyä koko perheenä Jumalan valtavaan syliin  ja pyytää häneltä siunausta, varjelusta ja apua perhe-elämäämme. Jätän teille muistoksi Katja Kailan Valo- rukouksen. Saatte sen mukaanne huoneentauluksi kauniin kuvan kanssa.

Kristus,
sinun valossasi kuljen hämärän halki.

Kristus, 
sinun valossasi astelen väsymyksen halki.

Kristus,
sinun valossasi matkaan hiljaisuuden kaipuun halki.

Kristus,
sinun valossasi kompuroin ärsyyntymisen hetkien halki.

Kristus, 
sinun valossasi tanssin tämänkin päivän halki. 

Katja Kaila kirjassa "Taivaan täydeltä sormenjälkiä -Äidin rukouskirja"