Kurssikaverini ja pikkupikkuserkkuni Mikko veti keikan suvereenilla tavalla ja otti yleisön haltuunsa heti ekasta biisistä lähtien. Erinomaisena tukena Mikolla oli Make Perttilä, jonka soittotaito hullaannutti paikalla olevat kitaristit. Ilta eteni pääasiassa yleisön toiveiden pohjalta. Lauloimme yhdessä kaikki ihanimmat ja kuluneimmat riparilaulut Evankeliumista Lapsuuden uskoon. Pyhäkoulutytöt pääsivät harrastamaan karaokea laulamalla Kirkossa. Naiset ja miehet kisailivat siitä, kummat voittavat Tuu mun vaimoksen -laulussa. Naiset voittivat reilusti ja Mikko oli onnellinen siitä, että joku haluaa vielä miestäkin...
Mikko kertoi juonnoissaan siitä, miten häneen ei tehoa niinkään hengelliset puheet, vaan juuri laulut. Itse olen monesti huomannut erilaisissa hartauksissa ja piirivierailuissa, että laulamani laulu tai yhteislaulu puhuttelee ihmisiä paljon enemmän kuin suurella vaivalla valmistamani puhe. Tilkkutäkki-ilta todisti taas kerran, miten Jumala voi hoitaa meitä erityisesti laulujen kautta. Puheet menevät yleensä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta laulut jäävät soimaan mieleen moneksi päiväksi. Laulun kautta on helpompi rukoilla, tunnustaa uskonsa ja kokea Jumalan läsnäoloa. Ei ihme, että Paavali kirjoittaa Kolossalaiskirjeessä (3:16-17): "Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme."
Yhteensä illan aikana lauloimme laskujeni mukaan 18 laulua ja Mikko esitti muutaman soolokappaleen. Yleisö ei siitä huolimatta saanut kylläkseen laulamisesta; encoren jälkeen olisi ollut vielä kiva laulaa muutama kappale. Tätä täytyy järjestää lisää! Onneksi Pekka Simojoki ja EtCetera-kuoro saapuvat jo muutaman viikon päästä Vaasaan. Mikolla ja Sami-opiskelijapastorilla oli jo jotain ideointia keväälle käynnissä. Omassa päässäni taas jo surraa, kun mietin, miten tästä voisi jatkaa eteenpäin. Kyllä luova työ on ihanaa!
Elina
PS. Vesalle Tilkkutäkki-projektini on tuottanut suunnatonta hupia. Hän on hymysuin saanut kutsua minua monta kuukautta "baaripapiksi". Sehän sopii oikein hyvin nimitykseksi tällaiselle tynnyrissä kasvaneelle kirkkoherrantytölle!
Maanantai-aamuna 16.10. Mikko ja Make kävivät Vesan kanssa vielä Variskan yläasteella pitämässä riparilaulujen konsertin. Oli mielenkiintoista nähdä, miten ysiluokkalaiset olivat heti lauluissa mukana kun taas riparin käymättömät kasit ja seiskat katselivat vierestä että mitäs touhua tämä on :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti