Vanhemmat tekevät töitä ja lapset pitävät hauskaa

"Hei äiti, voisitko lähteä taas töihin, että tytöt tulis hoitaan meitä?" kyselivät 5- ja 3-vuotiaat lapsemme oltuani jonkin aikaa äitiyslomalla. Lapset eivät olleet lomani aikana missään hoidossa, vaan he kävivät päiväkerhossa ja puistossa, ja olivat muun ajan äidin tylsässä hoidossa. Oikeasti he eivät kaivanneet ollenkaan hyvään hoitopaikkaansa, vaan he surivat sitä, ettei meillä ollut enää viikonloppuisin hauskoja nuoria tyttöjä järjestämässä mukavaa ohjelmaa.

Tänään olimme Vesan kanssa pitämässä luentoa "Avioliittokurssilla" Espoossa. Kurssin idea oli kerrassaan mainio: tunti paritanssia tanssinopettajan johdolla ja sitten puolitoista tuntia parisuhteen käsittelyä luennon ja parityöskentelyn avulla. Olemme itse osallistuneet vastaavaan kurssiin, tosin ilman tanssiosuutta, Pieksämäen perheleirillä, ja tiesimme konseptin toimivaksi. Sen vuoksi lupauduimme vetämään yhden luennon, kaikista kiireistä huolimatta. Tanssin jouduimme jättämään väliin, jotta ehdimme valmistautua luentoon. Matka Albergan upeaan kartanoon sujui nopeasti hioessani luentoa ja antaessani Vesalle ohjeita taskulampun valossa.

Kotiin tullessa meillä ei ollut yhtään syyllinen olo siitä, että olimme molemmat illan poissa. Miksu oli iltapalan jälkeen nukahtanut mukavasti lepotuoliin, koska päiväunet olivat jääneet väliin. Antton ja Laura puolestaan hekottivat iloisesti ja tulivat silmät loistaen näyttämään illan tuotoksia. He kertoivat ensin pelanneensa yhdessä Monopolia. Sitten Laura oli keksinyt, että he voisivat kirjoittaa tarinoita, joihin lisäillään adjektiiveja.

Tarinoita oli illan aikana syntynyt mieletön määrä. Jokainen oli vuorollaan saanut kirjoittaa tarinan, johon oli sitten yhdessä sattumanvaraisesti heitelty hassuja adjektiiveja. Miksukin oli keksinyt oman kertomuksen yhdessä ihanan hoitajan kanssa. Tarina oli saanut alkunsa selvästikin meidän perheemme tilanteesta. Vesa jahtasi eilen yhtä hiirtä alakerrassamme. Nyt yritämme selvittää, ovatko hiiret vallanneet enemmänkin taloamme. ARGH!

Hiirien tuottamasta huolesta ja puistattavasta olosta huolimatta olin tänä iltana todella onnellinen. Ihmettelin mielessäni sitä, kuinka hyvää huolta Jumala on pitänyt perheestämme. Jumalan suurta lahjaa on se, että olemme sekä Luulajassa, Vaasassa että Järvenpäässä saaneet lapsillemme toinen toistaan parempia lastenhoitajia. Ilta- ja viikonloppumenot eivät stressaa mieltä ja perhe-elämää niin paljon, kun tietää lasten olevan kotona hyvässä hoidossa. Kyllä lastenhoitajien kanssa oleminen aina äidin seuran voittaa!

Miksun tarina: Olipa kerran KIEMURAINEN Matti-poika. Matti lähti KUMMALLISEEN kauppaan. Hän osti sieltä KAUHEAN hiirenloukun, sillä HAISEVAT hiiret olivat vallanneet Matin URHEILEVAN talon.

Samaan aikaan KUMMALLISEEN ja TANSSIVAAN kauppaan tuli myös PITKÄ ja PAINAVA mies, joka osti PÄTKIÄ myrkkykarkkeja. Näistä kahdesta tuli LAIHOJA ystäviä. He lähtivät PULLEALLE retkelle ja elivät elämänsä SINIKELTAISINA loppuun saakka. Loppu.