Viime vuosiin asti olen kirjoittanut uskollisesti jokaiseen työhakemukseen, että tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Kolmenkympin rajapyykin jälkeen olen huomannut, etten aina tulekaan niin hyvin toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Tai että toiset ihmiset eivät tulekaan hyvin minun kanssani toimeen, mitenpäin tahansa. Nyt voin sanoa, että yleensä tulen toimeen ihmisten kanssa, välillä paremmin ja välillä huonommin.
Ihmissuhteet ovat vaikeita, suorastaan tuskastuttavan hankalia. Minua on lohduttanut monesti Satu Kreivi-Palosaaren rukous vapauttavasta totuudesta, jonka hän on tehnyt itsenäisyyspäivän jumalanpalvelusta varten. Yleensä vain niitä totuuksiakin tahtoo olla useampi...
KIITOS ISÄNMAASTA
Totuus tekee vapaaksi,
mutta vapaus usein niin yksinäiseksi.
Herra,
sinä tiedät,
että aina en ole valmis
sitä hintaa maksamaan.
Auta minua.
Satu Kreivi-Palosaari: Katso Isä! Rukouksia ja runoja kirkkovuoden teksteihin
Herra,
tulen tänään eteesi pyytäen,
että uudistaisit minut rakkaudellasi.
Sinä tiedät miten paljon itsekkäitä
vaikuttimia on minun tavassani elää arkeani.
Mutta sinä, Herra, voit uudistaa sydämeni
perustuksiaan myöten.
Sinä voit opettaa minua katsomaan läheisiäni
omilla silmilläsi.
Sinä voit antaa minulle rakkauden tietoa.
Siksi jätän itseni kokonaan sinun käsiisi
ja pyydän: auta minua
elämäään sinun tahtosi mukaan.
Hiljaisuuden rukouksia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Todella osuvia rukouksia. Meillä puhuttiin eilen praktikumissa ryhmädynamiikasta ja opettaja esitteli Kari Murron joskus Hesariin kirjoittaman jutun, jossa annettiin ohjeita helvetillisen työyhteisön aikaansaamiseksi.
Oli ikävää tunnistaa itsensä siitä tekstistä. Siinä ohjeistettiin mm. puhumaan selän takana sen sijaan, että sanoisi suoraan, panttaamaan mielipiteitään ja suuttumaan, kun muut eivät osaakaan lukea ajatuksia ja syyttämään ylipäätään ongelmista kaikkia muita yrittämättä kuitenkaan itse aktiivisesti muuttaa käytöstään.
Ei ole helppoa, kun syntiset elää keskenään :)
Sanopas muuta! Asioiden sanominen suoraan vapauttaa kyllä ihanasti! Tuntuu, ettei ole mitään menetettävää, kun kaikki tietää kaiken.
Siihen kasvaminen on kyllä vienyt kauan enkä tietenkään vieläkään ole valmis missään nimessä. Mutta vähitellen kiltistä tytöstä kuoriutuu vaarallinen nainen...Ekassa työpaikassa en uskaltanut sanoa mitään työkokouksissa!!!
Katsopas huomisen "Kirkon ja kupongin" yleisönosastokirjoituksia sillä silmällä. Mielenkiintoista, sangen mielenkiintoista!
Lähetä kommentti