Lapsuudessani meillä puhuttiin aina silloin tällöin kotona Kreivin perheestä, joka asui Orajärvellä. Orajärvi on siitä poikkeuksellinen kylä Pellossa, että siellä on kasvanut monia merkittäviä taiteilijoita, mm. kirjailija Timo K. Mukka ja laulaja Eini Orajärvi. Kreivin perheessä oli monta lasta, ja he kaikki olivat mielikuvissani musikaalisia, iloisia ja innokkaita esiintymään. Erityisesti minun mieleeni jäivät kaksoistytöt, jotka olivat sisarussarjan nuorimmat. He lauloivat usein seurakunnan tilaisuuksissa. He olivat minun silmissäni tosi cooleja. En tiedä, mistä se kuva syntyi. Reippauden ja iloisuuden lisäksi arvostin varmasti sitä, että he olivat kaksosia. Se oli eksoottista.
Kaksosista toisesta, Satu Kreivi-Palosaaresta, on tullut sanataiteilija. Olen lainannut hänen puhuttelevia rukouksiaan ja runojaan aika usein blogiteksteissäni ja saarnoissani. Satun ja hänen miehensä Markun kirjan "Saarnamies ja säikähtänyt" luin yhdeltä istumalta alusta loppuun. Tällä viikolla Facebook- ja blogifrendini Satu lähetti minulle uuden tuotoksensa, Bona Fide-yhtyeen levyn "Piirtäisitkö selkään?", johon hän on tehnyt kaikki sanoitukset.
Levyn saatekirjeessä oli toivomus, että levyltä löytyisi edes yksi kappale, jota haluaisin kuunnella useampaan kertaan. Voin kertoa rehellisesti, että levyltä on löytynyt jo muutaman päivän aikana useampikin kappale, joita olen kuunnellut repeat-nappula päällä. Satu totesi kirjeessään, ettei tiedä ketään muuta, joka käyttäisi repeat-nappulaa. Erityisesti olen ihastunut lauluun "Seurakunta elää". Myöskin laulut "Uskoni ei jaksa" ja Laulujen laulun tekstiin pohjautuva "Sinä olet minulle koti" ovat mielestäni hyvin tarttuvia ja onnistuneita kokonaisuuksia. Muut laulut vaativat vielä lisää paneutumista, jotta pääsen musiikkiin sisälle. Sanoitukset ovat mielestäni kokonaisuudessaan puhuttelevia. Blogistin näkökulmasta ainoa puute on siinä, ettei sanoja ole kirjoitettu levyn kansilehteen. Tässä laulu "Uskoni ei jaksa", jonka sanat yritin poimia kuullun perusteella levyltä. Laita Satu kommenttia, jos tuli virheitä. Kiitos lahjasta!!!
Uskoni ei jaksa
Uskoni ei jaksa vuoria siirtää
ei edes enkeleitä lumeen piirtää.
Se kylmässä haparoi,
etsii ja ikävää soi.
Sinapinsiemen ja voimia vie,
sittenkin liian kaitako tie?
Vastaan kaikkea kapinoin.
Ja salaa unelmoin,
ja salaa unelmoin.
Ehkä silti vielä uskallan,
tyhjät käteni riittää.
Saan aivan hiljaa tässä levätä,
sylissäsi ja kiittää.
Satu Kreivi-Palosaari
Levyn kansiteksti: "Piirtäisitkö selkään" käsittelee luopumista ja löytämistä, riittämättömyyttä ja kateutta. Hellyyttä. Kaikkea mitä ihminen tarvitsee. Rakkautta.
Levyä voi tilata osoitteesta www.bonafide.fi 20 euron hintaan (+postikulut)
PS. Bona Fide = vilpittömästi, hyvässä tarkoituksessa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Elina,
olet kuullut sanat aivan oikein! Paljon kiitoksia palautteestasi. Taisimme siskon kanssa olla aikanaan Orajärvellä tosi eksoottisia, kun synnyttyämme eräs kylän nainen kysyi, että "ovatko nämä ihan niitä idioottisia kaksosia?"
Arvostan suoraa musiikillista evankeliumin julistamista tai hengellistä musiikkia, jossa kauniisti luotetaan ja turvataan Jumalaan, silti toivon, että Bona Fide, joka lauluissaan useimmiten kriisien keskellä kyselee ja kaipaa, välillä myös "potkii, itkee, kysyy".... saisi oman kuulijakuntansa ja tuoksuisi sekin vähän Kristukselta.
"Kieltäjät ja kavaltajat,
epäröivät, itsepäiset.
Onnettomat, osattomat,
seuraajiksi kutsuttiin.
Veli-Jaakobimme lailla
täällä joutuu painimaan,
silti siunausta vailla
ei kulje yhtään ontuvaa..."
Siunausta sinulle Elina ja kiitoksia mielenkiintoisista blogeista!
Satu
Moi Elina, laitoin kommenttia, mutta ei se ole näköjään tullut perille.
Kiitos palautteesta. Olet aika innostava ihminen, pakko myöntää ;)
Levy on hengeltään enemmänkin kyselevä ja kaipaava kuin julistava, mutta uskomme, että sitäkin sorttia tarvitaan.
Silti toivomme, että pelkässä kaupauksessa, kyselyssä ja epäilyssäkin Kristus tuoksuisi vähän...
T: Satu
Olin reissulla Lapissa, joten en päässyt koneelle hyväksymään kommenttiasi. No, nyt sain niitä kaksi, hyvä niin!
Ja vielä potut pottuina... ;)
Teidän perheestä muistan parhaiten Juhan, joka suostui laulamaan Orajärven diakoniapiirissä vasta kun Paavo-isä heitti markan. Ihailin asennetta. Ja komeasti poika lauloikin. Annasta on jäänyt mieleen hämärästi järkevän oloinen ja määrätietoinen partiolaistyttö. Elina taas oli pieni ja suloinen, ilmiselvää prinsessa-ainesta ja pikku-Jaakko niin pieni, ettei juuri kulkenut tilaisuuksissa mukanakaan.
Tällaiset olivat siis pelkät mielikuvat teistä.
Paavo sai pelkällä silmäterän liikahduksella meidät kaksoset laulamaan kurkku suorana, että Milläs minä pääsisin taivaaseen? ja Anjalle onnistuin lukiolaistyttönä myymään purkillisen oriflamen silmänympärysvoidetta. Olin juuri aloittanut myyjän uran ja Anja halusi kannustaa ja myötäelää. (Ja siloittaa ehkä myös olemattomia ryppyjä?)
Välitunnilla hierottu kauppa oli elämäni hienoin.
satu
Kiitos hauskoita analyyseistasi! Tuntuivat pitävän aika hyvin paikkaansa! Olet kyllä melkoinen kaupparatsu, jos olet saanut äidille myytyä silmänympärysvoidetta. En tiedä ketään naista, jolla olisi niin vähän purnukoita :). Eikä ole kyllä ryppyjäkään!
Isä sen sijaan harrastaa vieläkin rahalla laulattamista. Nyt rahaa saavat lapsenlapset...
Lähetä kommentti