Hurraa-huutoja ja karkkipipareita serkkutapaamisessa

Lapsena tapasimme sukulaisia aika usein, koska asuimme isän kotipaikkakunnalla. Tapasin serkkujani ja heidän vanhempiaan silloin tällöin koulussa, kaupassa ja kirkossa. Arkikohtaamisten lisäksi vuodenkiertoon liittyi tärkeitä perinteitä, jolloin kaikki kynnelle kykenevät saapuivat ämmin ja papan luokse Korteniemen päähän. Suku kokoontui yhteen jouluisin, vappuna isovanhempien synttäreiden aikaan, kesäisin heinänteon aikaan ja syksyllä perunannoston aikaan. Me lapset emme olleet aina niin innossamme suvun työvelvoitteista, mutta nautimme suunnattomasti samanikäisten serkkujen seurasta.

Viisi vuotta sitten joku meistä sai hienon idean: päätimme järjestää serkkutapaamisen. Valitsimme paikaksi Espoon, koska suurin osa serkuista asui ja asuu edelleen pääkaupunkiseudulla. Paikalle pääsivät kaikki pääkaupunkiseudulla asuvat serkut ja minä, joka tulin ihan yksinäni Vaasasta nautiskelemaan vapaasta viikonlopusta shoppailun ja ystävien merkeissä. Serkkujen tapaaminen oli niin mukavaa, että päätimme tehdä serkkutapaamisesta tradition.

Tänään tapasimme laskujeni mukaan kuudetta kertaa, ensi kertaa meillä. Viiden vuoden aikana suku on laajentunut lasten syntymisen myötä niin paljon, että paikalla oli huomattavasti enemmän väkeä kuin ensimmäisellä kerralla, vaikka serkuista paikalle oli päässyt alle puolet. Aikuisten tunnelmalliset glögipippalot olivat muuttuneet nyt lapsiperheiden juhlaksi, jossa tarjoilu oli perunamuusi ja lihapullat sekä sipsi-karkki-pulla-linjaa. Tarjoilun erikoisuuksiin kuuluivat karkkipiparit, jotka pikkuveljeni leipoi tänään kärsivällisesti lasten kanssa. Suosittelen: piparit olivat hyvin herkullisia ja näyttäviä! Ja oli juhlissamme myös hyvää tunnelmaa. Kynttilät valaisivat kauniisti kotiamme sekä sisällä että ulkona. Laulu kajahti komeasti onnitellessamme isosiskoani kolmella kielellä. Ja nauru raikui huutaessamme Anttonin idean mukaan 37 kertaa "Hurraa!"!

Luulen, että näistä tapaamisista jää lapsillemme ihania lapsuusmuistoja. Aikuisina he muistelevat, miten serkkutapaamisissa sai aina syödä karkkia ja muita herkkuja mahansa täyteen ja leikkiä samanikäisten kavereiden kanssa. Meno oli aika villiä, kun yhdeksän alle kymmenvuotiasta viiletti saman katon alla. Viiden vuoden päästä porukkaa on varmasti vielä enemmän. Toivottavasti perinteemme ei pääty koskaan!