Hiusongelmia

Neitimme on tyypillinen neiti: hänelle vaatteet ja hiukset ovat kaikki kaikessa. Eilinen joulujuhla-aamu oli tuskallinen perheemme naisille. Tyttäreni oli sangen tyytyväinen vanhanaikaiseen villakankaiseen liivimekkoon, jonka hänelle ostautin perjantaisella shoppausreissullani. Sen sijaan näkemyksemme hiusten laittamisesta erosivat merkittävästi. Neiti halusi ehdottomasti väkertää itselleen nuttura-kampauksen, kun taas minä olin sitä mieltä, että äiti laittaa juhlapäivänä hiukset siististi.

Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että pikkuista ekaluokkalaista jännitti suunnattomasti esiintyminen joulujuhlan tonttuleikissä. Ilmeisesti oli helpompi tiuskia äidille hiuksista kuin sanoa suoraan, että hermostunut mieli johtui jännityksestä. Loppujen lopuksi pääsimme yhteisymmärrykseen ja kampasin hänen hiuksensa siistiin ponihäntään, joka neidinkin mielestä sopi hyvin hänen lettikoristeiseen tonttulakkiinsa.

Juhliin valmistautuessamme mietin erästä kevätjuhlaa edeltävää iltaa lapsuuden perheessäni. Olin silloin ehkä 11-vuotias. Siihen aikaan kreppiraudat olivat suurinta muotia. Niinpä minäkin halusin saada kevätjuhlaan ihanat kreppikiharat. Äiti pyysi kampaajaltamme kreppirautaa lainaan, koska tällä ei ollut vapaata aikaa laittaa hiuksiani. Äiti ei kuitenkaan itse alkanut tehdä kampaustani, vaan delegoi tärkeän tehtävän isosiskolleni.

Muistan elävästi, kuinka eteisessämme hyöri hiusteni kimpussa isosiskoni, serkkumme sekä yksi kaverini. Minut istutettiin eteisessä niin, etten nähnyt peiliä. Tytöt kävivät innokkaana hiusteni kimppuun. Vähän ajan kuluttua he alkoivat olla huolestuneita; kreppirauta ei tehonnut hiuksiini, vaikka he tekivät kaikkensa. He alkoivat miettiä syytä ongelmaan. "Millä shampoolla olet oikein pessyt hiuksesi?" he kysyivät. "Sillä kasvisshampoolla, jota isä voitti arpajaisista", vastasin hämilläni. "Voi ei, eikö kukhaan ole sanonu sulle, ettei saa pestä hiuksia kasvisshampoolla, jos haluaa kreppikiharat", huokasi sisareni tuskastuneena. Kolme kampaajaani oli kuitenkin yhtä mieltä siitä, että he vielä jatkavat yritystään. Minä väänsin melkein itkua tuolissani. Olin mennyt mokaamaan. Nyt en saisi sellaista juhlakampausta, josta olin haaveillut jo pitkään.

Pitkän, pitkän ajan kuluttua kampaajani olivat tehneet työnsä. He pahoittelivat sitä, etteivät pystyneet kasvisshampoon vuoksi parempaan tulokseen. He olivat kuitenkin tehneet sen, minkä pystyivät. Nousin tuolistani, menin peilin eteen, ja me kaikki räjähdimme nauruun. Minulla oli päässäni kaikkien aikojen peikkokampaus. Sellaista hiuspehkoa ei ole monta kertaa nähty tämän maan päällä. Luonnostaan paksut hiukseni oli krepattu loistavasti monessa kerroksessa niin, että ne olivat todella kiharat, pöyheät ja muodikkaat. Olin onnellinen!