Aloittamani kirja on Khaled Hosseinin "Tusen strålande solar". Luen tätä "Leijapojan" kirjoittajan toista kirjaa ruotsiksi osittain siitä syystä, että haluan pitää yllä kielitaitoani. Toinen syy on puhtaasti taloudellinen: pokkariversioni maksoi ehkä 7 euroa, kun taas Vaasan kirjakaupassa myynnissä ollut suomenkielinen ja kovakantinen versio lähes 30 euroa.
Kirjaa aloittaessani kiinnitin huomiota siihen, millaista miesvihaa päähenkilön yksinhuoltajaäiti syöttää ainoalle tyttärelleen. Lukiessani nyt kirjasta alleviivamiani kohtia huomasin ensimmäistä lukukertaa selkeämmin myös sen, miten miesvihan lisäksi äiti kylvää ansiokkaasti tyttäreensä itseinhoa. (Käänsin sitaatit itse, joten ne ovat vähän sinnepäin. Lyhensin lainauksia niin, että niistä tulee esiin oleellinen asia.)
"Opi nyt tyttäreni kunnolla ymmärtämään se, että aivan samalla tavalla kuin kompassinneula osoittaa aina pohjoista kohti, löytää miehen syyttävä sormi aina naisen. Aina. Muista se."
"Miesten sydämet ovat kovia, todella kovia. Miehen sydän ei ole samanlainen kuin kohtu. Se ei vuoda verta. Se ei veny antaakseen sinulle tilaa. Minä olen ainoa, joka rakastaa sinua. Minä olen sinun kaikkesi. Ilman minua sinulla ei ole mitään. Sinä et ole yhtään mitään."
"On olemassa vain yksi asia, joka tällaisten naisten kuin sinä ja minä, pitää oppia, eikä sitä opi koulussa. Vain yksi asia. Oppia kestämään!"
Nyt olen päässyt romaanissa jo niin pitkälle, että ymmärrän hyvin äidin käytöstä. Siitä huolimatta mietin sitä, kuinka paljon naiset ja miehet kylvävät lapsiinsa vihaa toista sukupuolta kohtaan. Syntiinlankeemuksen seuraukset ovat nähtävissä selvästi tässäkin asiassa. Synti eri muodoissaan erottaa ihmisiä paitsi Jumalasta myös toisista ihmisistä ja heistä itsestään.
Jeesuksen opettama rakkauden kaksoiskäsky "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" osoittaa sen, miten jokaisen ihmisen tulee rakastaa myös itseään. Jos ei rakasta, arvosta eikä kunnioita itseään, ei voi myöskään osoittaa näitä asioita toisille ihmisille eikä Jumalalle. Kirkkoisä Augustinus on todennut viisaasti: "Se, joka on täynnä rakkautta on täynnä itseään Jumalaa."
Raamatussa puolestaan rakkaudesta sanotaan näin: "Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiammme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. -Siinä on rakkaus -ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.- Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme." 1. Joh. 4:7-8,10-11
AMEN!
7 kommenttia:
Hyvin kirjoitat! Olen itse lukenut nyt syksyllä ko. kirjat ja tykkäsin molemmista niin, että ne piti lukea melkein samalta istumalta, vaikka kello näytti yöllä sitten jo vaikka mitä. Kirjat kuvaavat äärettömän hyvin monenlaisia asioita. Niin paljon, niin monenlaista. Nyt tuo, mitä kirjoitit, herätti mielessäni ajatuksen lukea kirjat uudelleen - juuri tuon ajatusten, näkökulmien moninaisuuden vuoksi.
Ja miten paljon me todellakin voimme siirtää eteenpäin. Ja toisaalta, olla myös siirtämättä. Jos huomaamme jonkin kehnon ketjun kulkevan suvussamme, voimme sen katkaista. Se vaatii työtä ja vaivannäköä, mutta ensimmäinen asia on aina tiedostaminen. Ei helppoa, mutta mahdollista. Itse olen jotain tämäntyyppistä asiaa työstänyt, ei nyt tosin mitään Hosseinin kirjoista löytyvään verrattavaa, ja sitä kautta saanut lähteä oivaltamaan... Joskus pienet asiat voivat olla meille niin kovin suuria ja kovin kehnoja, mutta toisaalta sitten myös niin kovin suuria ja kovin ilahduttavia.
Oon itse myös miettiny miesviha-teemaa tosi paljon viime aikoina, kun oon lukenu gradua varten toisaalta antiikin sosiaalihistoriaa, joka näyttää sen kulttuurin naisvihamielisyyden ja toisaalta feminististä tutkimusta, joka hyökkää tuota patriarkaalista maailmaa vastaan.
Mua on alkanu kiinnostaa se, mitkä piirteet (sekä miehissä että naisissa) ovat biologian sanelemia, jotka tulisi vain hyväksyä ja mitkä sellaisia, jotka voidaan nähdä kulttuurisina piirteinä, joiden suhteen voi ottaa tiukemmin moraalisia kantoja.
Esimerkiksi miehissä monesti ilmenevä kilpailuvietti ja uho, tarve päteä (jota löytyy toki naisistakin) sekä sukupuolten erilaisuus empaattisuudessa ja toisista huolehtimisessa ovat mietityttäneet.
Kiitos Anulle ja pikkupapille mielenkiintoisista kommenteista!
Huonojen asioiden katkaiseminen sukupolvien ketjussa on kyllä tosi tärkeää, mutta haastavaa. Raamatun sanat siitä, että isien pahat teot siirtyvät kolmanteen ja neljänteen polveen ovat kyllä totta monissa suvuissa. Siksi tarvitaan niitä rohkeita naisia ja miehiä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa ja kamppailla vaikeiden asioiden kanssa.
Mielenkiintoisia pohdintoja, pikkupappi. Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia siitä, että miesten kilpailuvietti tuntuu olevan paljon suurempi kuin naisten. Naisvihamielisyydessä ja äärifeminismissä on mielestäni paljon samaa: mustavalkoisuus, vihamielisyys ja kateus ovat niissä monesti vaarallisina polttoaineina. En ole itse kokenut tarvetta feminismiin, koska minua kohdelttiin niin tasa-arvoisesti ja arvostavasti sekä kotona että koulussa. Mutta en olisi viihtynyt kovinkaan hyvin hellan ja nyrkin välissä :(.
Viimeinen kommentti pikkupapille oli vähän ajattelematon. Ääifeminismissä on paljon kateutta, mutta sitä harvoin löytyy nasivihamielisyydestä. Yhdistäviä tekijöitä ovat siis mielestäni viha ja mutavalkoisuus.
Mielenkiintoista keskustelua! Luin molemmat Khaled Hosseinin nyt puhutut kirjat tänä vuonna ja muistan tuon kohda mistä puhut, äidin sanat miehistä tyttärelleen. Ajattelin sitä lukiessani että juttu on kuitenkin aika kulttuurisidonnainen. Afganistan on paljon patriarkaalisempi maa ja tavallaan se aika mistä kirjassa kerrottiin on myöa sidoksissa siihen vanhaan kulttuuriin mikä osittain on maassa vieläkin valloillaan. Toki meilläkin on omat kompastuskohdat ja moninaista tästä keskustelusta kyllä nousi mieleen.
Muistaakseni tuossa raamatunpaikassa oli myös jatkoa: Isien pahat teot siirretään kolmanteen ja neljänteen polveen mutta niille jotka kääntyvät Hänen puoleensa, Hän antaa armon. Tämä oli nyt vapaasti mielikuva miten jakeet jatkuu, en tarkastanut mistään enkä ole ihan varma sanajärjestyksestä yms mutta ajatus oli tuo. Minusta lohdullista, että siihen pahojen tekojen ketjuun ei kuitenkaan tarvitse jäädä, siitä on mahdollista myös päästä pois.
Aivan oikein muistelit, savisuti! "Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni." 2.Moos. 20:6
Totta on myös se, että Suomessa asiat ovat paljon paremmin kuin kirjassa. Silti luulen, että monissa suomalaisissakin perheissä aito Jumalan tahdon mukainen kumppanuus aviopuolisoiden välillä on pahasti hukassa.
Ja olen huomannut, että on myös paljon ihmisiä, jotka on kasvatettu siihen, etteivät he ole minkään arvoisia. Esimerkiksi Joyce Meyerin kirja "Älä ole kaikille mieliksi -Ymmärrä Jumalan sanan opetus -vapaudu olemaan oma itsesi" voisi olla sellainen, joka auttaa pääsemään eroon vääränlaisiusta kasvatuksen aikaasaamista käyttäytymismalleista. Löysin yhden ajatuksia herättäävän lauseen sormituntumalla: "Hengellinen kasvumme pysähtyy kieltäytyessämme hyväksymästä ja rakastamasta totuutta. Meitä pitää siteissä se, mitä kieltäydymme kohtaamasta ja käsittelemästä. Asiat saattavat olla niin syvälle hautautuneita, että emme ajattele niitä tietoisesti, mutta tulehduksen tavoin ne syövät elämäämme." s. 82
Uskon, että Jumala tahtoo antaa elämäämme enemmän iloa, rauhaa ja rakkautta. Sitä tuo se, kun uskaltaudumme olemaan täysin avoimia hänen edessään, tuomaan kaikki asiamme hänelle rukouksessa ja pyytämään sitä, että hän vapauttaa meidät kaikesta, mikä sitoo meitä väärällä tavalla. Itsetutkistelu tekee monesti kipeää, mutta se kannattaa!
Jumalan rakastaminen. Raamattu sanoo, että me rakastamme Jumalaa, koska Hän on ensin rakastanut meitä! Ensimmäinen asia on ymmärtää Jumalan rakastavan meitä. Mikä olisi sen suurempaa rakkautta kuin Herran Jeesuksen sovitusuhri meidän syntiemme tähden. Pyhä, puhdas ja viaton Herra Jeesus kuoli syntisten tähden ja hankki kuolemallaan verensä kautta meille iankaikkisen elämän. Meidän on myös syytä muistaa, että Jumala on lahjoittanut meille elämän, joka henkäyksellään teki kohdussa olevan lapsen eläväksi. Edellä lueteltujen asioiden ymmärtäminen johdattaa meidät kasvuun Jumalan rakastamisessa. Seuraava vaihe toteutuu Jesajan opetuksen mukaisesti: Katso, Herra, Herra tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä. Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita, Jes 40:10,11.
Herran käsivarsi, joka vallitsee (hebr. mashal - hallita) on Herra Jeesus, jonka työn (sovitustyö) ansio on Isän Jumalan edessä. Luota Herran Jeesuksen ansioon, älä omaasi! Tämä tarkoittaa sitä, että Jumala on sinua ensin rakastanut, ja jos et tätä ymmärrä, et voi rakastaa Jumalaa. Kun sen ymmärrät, niin sen jälkeen opit rakastamaan Jumalaan. Miten rakastan Jumalaa? Jesaja kuvaa Jumalan Paimenena, joka kokoaa karitsat käsivarrelleen ja kantaa niitä sylissänsä ja imettäviä lampaita Hän johdattelee. Parhaiten rakastat Jumalaa siten, että annat Hänen ottaa sinut syliinsä ja hoitaa sinua. Sylihoidossa oleminen tarkoittaa sitä, että annat Hänen rakastaa sinua ja kantaa sinua sylissään. Sylihoito on käytännössä myös sitä, että suostut uskomaan ja toimimaan siten kuin on Jumalan tahto, näin et kulje omin voimin, vaan olet Isän sylissä, josta käsin Hänen läsnäolossaan käytännön tasolla toimit niin kuin on Jumalan tahto, eli elät totuuden mukaisesti. Tämän kaiken teet sen ymmärryksen ja voimavaikutuksen mukaisesti mikä on kasvuvaiheesi tila uskon elämässä. Karitsan oleminen Paimenen sylissä kuvaa juuri sitä ettet kulje omin voimin, vaan Hänen voiman vaikuttamana. Ja kun olet kasvanut ja oppinut enemmän, pääset sylihoidosta kävelemään omin jaloin niin kuin lampaat Paimenen laumassa. Ja kun olet kypsynyt niin Jesajan kuvauksen tavoin sinäkin saat kulkea omin jaloin, mutta et omassa voimassasi, vaan Herran voimassa Hänen johdattelemanaan eteenpäin.
Uuden karitsan synnyttyä laumaan paimen otti karitsan syliinsä ja piti karitsaa paljon sylissään. Paimen myös kantoi karitsaa sylissään johdatellessaan laumaa eteenpäin. Tämän kaiken paimen teki siksi, että karitsa oppisi tuntemaan laumansa paimenen, oppisi erottamaan paimenen äänen ja hajun perusteella. Karitsan myös tuli oppia luottamaan paimeneen, että paimen johdattaa läpi louhikkoisten kivien sekä kuuman erämaan vesilähteille sekä viheriäisille niityille. Tämä kaikki siksi, että kerran karitsan varttuessa hän luottavaisesti seuraisi paimenta muun lauman mukana, eikä poukkoilisi pelokkaana sinne tänne. Samoin on sinun laitasi uskovana. Sinunkin tulee oppia näkemään kuinka Jumala sinua rakastaa ja oppia luottamaan Häneen. Lammaspaimenen tehtäviin kuului pitää mukanaan öljysarvea. Kun ja jos lampaita alkoi uuvuttamaan kovassa helteessä, paimenen tuli kaataa öljyä lampaiden päähän, joka viilensi heidän oloaan. Samoin usein terävät kivet ja piikkiset oksat repivät haavoja lampaisiin, kun paimen huomasi lampaiden haavat hän kaatoi öljyä haavoihin, jolloin haavat nopeammin paranivat ja myös suojasivat haavoittunutta kohtaa. Jumala on tällainen Paimen, joka Pyhässä Hengessä virvoittaa pientä lastaan sekä Pyhässä Hengessä hoitaa meidän haavamme (synnin haavat) kuntoon. Jumalan armo ja rakkaus on ihmeellinen se virvoittaa ja hoitaa ihmissydäntä ja saa sydämemme iloitsemaan sekä ylistämään kiitosta ja kunniaa Jumalalle.
http://koti.phnet.fi/petripaavola/rakkaudenkaksoiskasky.html
Lähetä kommentti