Sinua siunata tahdon!

Olen kova tyttö toivottamaan ihmisille siunausta. Se on hyvä tapa, jonka olen oppinut hurskailta vanhemmiltani. Siunauksen toivottaminen onnittelukorteissa, sähköposti- ja tekstiviesteissä tai kasvotusten ei ole kuitenkaan minulle vain kaunis muodollisuus. Uskon, että siunauksen toivottaminen on Jumalan avun pyytämistä toisen ihmisen elämään. Erään seurakunnan nettisivuilla siunaus oli osattu pukea hienosti sanoiksi: "Siunaus on Jumalan varaan jättäytymistä. Se on kuin toivotus: Kun eroamme, kulkekoon kaikkivaltias Jumala kanssasi joka askeleella ja ohjatkoon sinun elämääsi."

Katekismuksessa Herran siunausta on selitetty näin: "Elämme joka päivä Jumalan siunauksen varassa. Hänen hyvyytensä ja armonsa ympäröi meidät. Herra varjelee elämämme, vaikka emme hänen rakkautensa teitä aina tunnekaan. Hän antaa meille sisäisen rauhan, joka kantaa elämän rikkinäisyydenkin keskellä. Jumalan siunauksen turvissa voimme kerran myös kuolla. Kun siunaamme toisiamme tai pyydämme siunausta itsellemme, voimme luottaa siihen, että kolmiyhteinen Jumala kääntyy meidän puoleemme ja on meidän kanssamme."

Omassa elämässäni koen Jumalan siunausta aika usein. Ehkä se johtuu siitä, että tulkitsen monet arkipäivän tilanteet Jumalan hyvyydestä päin. Uskon siihen, että Jumala toimii elämässäni ennen kaikkea toisten ihmisten kautta, vaikka välillä olen saanut kokea suoraankin hänen kosketustaan. Siunauksen kokemista elämässäni on vahvistanut erityisesti yhteydenpito rakkaisiin ystäviin, joiden kanssa olen yhdessä saanut opetella näkemään Jumalan hyvyyttä. Jeesus ei turhaan luvannut, että Hän on läsnä siellä, missä kaksi tai kolme on koolla Hänen nimessään.

Tänään tullessani töistä kotiin ihmettelin taas Herran hyvyyttä ja Hänen aikataulujensa toimivuutta. Meidän piti eilen pitää lasten kanssa piparkakkutalkoot. Lapset olivat löytäneet kivan ohjeen, piparkakkupaloauton, jonka he halusivat meidän yhdessä leipovan. Eilinen iltamme meni kuitenkin muissa puuhissa. Niinpä siirsimme suosiolla leipomispuuhat tälle päivälle.

Töissä ollessani kotonamme oli tapahtunut ihmeitä. Keittiönpöydällemme oli ilmestynyt piparitaikinasta tehty ihastuttava seimiasetelma, jonka naapurimme oli itse tehnyt kiitokseksi naapuriavusta. En voi kuvata sitä, kuinka onnelliseksi tulin lahjasta sekä naapurillemme että Jumalalle. Huokasin helpotuksesta, koska nyt minun ei tarvinnutkaan enää hermoilla, osaanko väsätä lasten kanssa paloauton. Upea seimiasetelma kameleineen ja aaseineen päihitti lastemmekin mielessä paloauton mennen tullen. Leipurit tekivät innokkaasti varauksia seimiasetelman eri osiin ja keskittyivät paloauton väsäämisen sijaan luovaan toimintaan piparitalkoissamme. Perinteisten enkeleiden, kellojen ja sydänten lisäksi he loihtivat mm. Suomen kartan, laivan ja omakuvia.

Tunnistan Jumalan siunauksen usein siitä, että asiat tapahtuvat juuri oikeaan aikaan. Jumalan siunaus on myös sitä, että jokin asia menee paremmin kuin se inhimillisesti ajatellen olisi mahdollista. Jeesuksen siunatessa 5 leipää ja kaksi kalaa valtava määrä ihmisiä tuli kylläiseksi. Jumala toimii tänä päivänäkin samalla tavalla. Joskus olen rukoillessani jonkin toimituksen puolesta huokaissut Jumalalle:"Jos sinä olet tässä tilanteessa läsnä, riittää näille ihmisille ravinnoksi yksikin lause." Toisinpäin se menee niin, että ilman Jumalan siunausta minun hienot ja huolella valitut sanani voivat jättää ihmiset täysin kylmiksi ja tyhjiksi. "