"Kaikki kohdallaan kerran taivaassa..." lauletaan eräässä vanhassa lastenlaulussa. Hmm, eikö taivaassa ole tavaroita, jotka olisivat väärässä paikassa? Se tuntuu täydelliseltä haaveelta kolmiossamme, jossa aika monta tavaraa on enemmän tai vähemmän pysyvästi väärässä paikassa. En tiedä, kuinka monta kokopäiväistä työntekijää vaadittaisiin pitämään viisihenkisen perheemme tavarat oikeilla paikoillaan. Meistä kun ei oikein kukaan osaa noudattaa hyvää periaatetta "Vie tavara HETI takaisin siihen paikkaan, mistä sen otit".
Vesa oli suhteellisen järjestelmällinen ja tarkka tavaroistaan kunnes lankesi minuuun. Äitinikin oli oikein innoissaan huomattuaan Vesan siisteyden ja kuvitteli tyttären miehen myötä muuttuvan siistiksi. Olihan isänikin juuri samana kesänä tuskaisena katsonut sekaista huonettani todeten: "Tuon tasoinen ihminen ja huone näyttää tuollaiselta". Valitettavasti äidin haaveet eivät toteutuneet, vaan opetin Vesankin huonoille tavoille. Lasten tulon myötä järjestyksen pitäminen ei ole ainakaan helpottunut. Anttonin ja Lauran piirustuksia, askarteluja sekä pikkutavaroita on aina kuljeksimassa jossakin päin asuntoa. Vandaalikuningas Mikael tekee edelleen tuhojaan: lelulaatikoita kaataessa kuuluu niin mukava ääni ja hammasharjan paikka on ehdottomasti keittiön lattialla.
Ihme ja kumma olen huomannut itsessäni keski-ikäistyvän naisen piirteitä. Siivoaminen ei ole enää minulle mikään pakkopulla. Voi sanoa, että siivoaminen on jopa nautinnollista, jos sen saa tehdä rauhassa. Yhä useammin yllätän iltaisin itseni kokoamassa lego-palikoita, kirjoja, leluja ja muita epämääräisiä tavaroita lattioilta omille paikoilleen. Vesakin toteaa yhä useammin: "Oho, täälläpä on siistiä!" Ja haaveilen suuremmasta asunnosta, jossa jokaiselle tavaralle olisi oma paikka. Kaikki kohdallaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti