Hassunkurisia rukousvastauksia

Olen yrittänyt elää viime vuosina elämääni täysin Jumalan johdatuksen varassa. Se tarkoittaa minulle sitä, että pyrin antamaan kaikki elämäni asiat tietoisesti Jumalan käsiin. Rukoilen Hänen johdatustaan eri elämänalueille työssä, kotona ja vapaa-ajalla.

Enneagrammi-luonneteorian mukaan olen tyypillinen seikkailija, jonka paheena on ahneus. En kerää itselleni tavaroita tai rahaa, mutta sen sijaan olen ahne kokemuksille, elämyksille, mielenkiintoisille projekteille ja ihmisille. Niinpä suurena vaarana elämässäni on se, että ahnehdin liikaa asioita kalenteriini.

Tämän syksyn alku on taas ollut aikaa, jolloin tekemistä on ollut paljon, ehkä vähän liikaakin. Pääasiassa se ei ole kuitenkaan johtunut omista valinnoistani, vaan elämäntilanteestamme. Lasten päivähoidon, koulun ja harrastusten käynnistäminen on joka syksy melkoinen show. Lippuja ja lappuja, ohjeita sekä neuvoja tulee sieltä ja täältä. Lisäksi on vielä erilaiset vanhempainillat ja infot. Ja tietysti samaan aikaan täytyy käynnistellä syksyn toimintaa työpaikalla. Näiden lisäksi elokuuhumme on mahtunut poikkeuksellisen paljon erilaisia juhlia, kutsuja, vierailuja ja muuta mukavaa.

Häsellyksen ja sähellyksen keskellä olen ihmetellyt sitä, miten hyvin olen selvinnyt kaikesta. Osittain se johtuu tietysti siitä, että kesäloman jälkeen mieleni ja ruumiini ovat täynnä uutta energiaa ja intoa. Luulen kuitenkin, että osansa on myös sillä, että olen tietoisesti antanut kalenterini Jumalan kontrolliin. Tällaiselle häseltäjälle on hyväksi, että suuret linjat ovat Herran käsissä. Niinpä olen tänäkin syksynä selvinnyt monesta kiperästä tilanteesta kunnialla, vaikka sähläilyjeni perusteella olisi voinut käydä huonosti. Yhtenä voimavaranani olen pitänyt sitä, että olen käyttänyt enemmän taas aikaa Raamatun lukemiseen, rukoukseen sekä hengellisen musiikin kuunteluun, kuntoilua unohtamatta.

Viime aikoina olen ihmetellyt sitä, miten Jumala ihmeellisesti järjestää minulle tapaamisia junamatkoilleni. En usko, että sattuman perusteella olisin tavannut junissa niin monta tuttua ihmistä. Tämänpäiväinen junamatkani sopii hyvin esimerkiksi Jumalan johdatuksesta. Minua harmittaa se, että puhun nykyään englantia mielestäni aika huonosti, koska en ole joutunut käyttämään sitä. Huokailin Jumalalle joku aika sitten, että Hän voisi järjestää minulle tilaisuuksia puhua englantia. Tänään sain yhden rukousvastauksen, kun sain erään tutun ulkomaalaisen opiskelijan kanssa keskustella junamatkan ajan.

Eilisessä paikallislehdessä syntymäpäiväsankari, pyöräkauppias Vesa Rauttu kertoi siitä, miten kannattaa miettiä tarkasti, mitä rukoilee. Hän oli pienenä poikana rukoillut, että saisi oman pyöräkaupan, ja niin oli käynyt. Minäkin olen huomannut lukuisia kertoja sen, miten kannattaa aina harkita tarkkaan, mitä rukoilee. Tämän vuoden huvittavimmat rukousvastaukseni ovat liittyneet TV-esiintymisiin. Rukoilin jossakin vaiheessa, että pääsisin esiintymään telkkariin. (Osoitus rukousteni korkeasta tasosta!) Nyt olen ollut vajaan vuoden aikana neljissä eri TV-kuvauksissa.

Kummallista asiassa on se, etteivät TV-esiintymiseni liity mitenkään toisiinsa. Sen vuoksi en voi pitää niitä minään muuna kuin rukousvastauksina. Täysin toinen asia on sitten se, kuinka paljon kuvauksista on ollut minulle hyötyä. Vesa alkoi olla jo vähän kypsä elokuussa siihen, että TV-esiintymiseni tulevat kalliiksi, ja vievät kallisarvoista vapaa-aikaa. Myönnän sen! Tähän mennessä niistä on rahaa kertynyt yhteensä 7 euroa, kun taas menoja en uskalla edes ynnätä.

Toisaalta olen voinut kuittailla Vesalle siitä, että hänenkin hyvät harrastuksensa ovat aivan yhtä kalliita. Aviomieheni on hehkuttanut koko kesän sillä, miten perhe pysyy ruoassa hänen tuottavan maaplänttinsä ansiosta. Työtä on riittänyt peruna- ja kasvimaalla aivan valtavasti, ja välillä puutarhanhoito on mennyt jo stressin puolelle. Viime viikolla Vesa totesi, että perunasadon rahallinen arvo on noin 6 euroa, kun taas multa maksoi vain 500 euroa.

Tasoissa siis ollaan! Tärkeintä on se, että molemmilla on harrastukset, joiden parissa mieli rentoutuu. Toinen tykkää kasvattaa nauriita ja toinen paistatella julkisuudessa. Ja naurua riittää!