Free counter and web stats

perjantaina, elokuuta 15, 2008

Vääränlainen nöyryys

Pieksämäen leirin Hengellisen ohjauksen -kurssilla tärkein oivallukseni liittyi rakkauden olemukseen. Ohjaajamme Stefan Forsén antoi rakkaudesta kaksi yksinkertaista määritelmää, joita olen mietiskellyt kurssin jälkeen. *Rakkaus lähimmäiseen on sitä, että on kiinnostunut toisesta ihmisestä, sitoutunut häneen ja on läsnä toisen elämässä sillä tavalla, että lähimmäinen voi kasvaa Jumalan suunnitelman mukaiseksi ihmiseksi. Määritelmän viereen olen raapustanut tikku-ukon, jonka ympärillä on iso ympyrä. Tikku-ukko kuvaa sitä, millainen ihminen on nyt. Ympyrä puolestaan kuvaa sitä, millaiset mahdollisuudet ihmisellä on kasvaa Jumalan luomissuunnitelman mukaiseksi ihmiseksi. Rakkaus Jumalaan oli Forsénin määritelmän mukaan sitä, että antaa Jumalalle elämässä sen paikan, jonka hän tarvitsee. Näissä määritelmissä minulla riittää pohdittavaa pitkäksi ajaksi!

Äsken luin kirjasta "365 päivää C.S.Lewisin seurassa katkelman, joka sopii mielestäni hienosti tähän aiheeseen. Se on alunperin kirjasta "Tätä on kristinusko" ja sen otsikkona on "Vääränlaista nöyryyttä".

Luulen, että monesta meistä, sen jälkeen, kun Kristus on auttanut meitä voittamaan muutaman synnin, joista on ollut selvää haittaa meille, alkaa tuntua (vaikkemme puekaan tunnettamme sanoiksi), että nyt olemme riittävän hyviä. Hän on tehnyt kaiken, minkä halusimmekin hänen tekevän, ja nyt olisimme hyvin tyytyväisiä, jos hän antaisi vain meidän olla. Kuten meillä on tapana todeta:" En koskaan odottanutkaan olevani mikään pyhimys, halusin vain olla tavallinen kunnon kaveri." Ja näin sanoessamme kuvittelemme olevamme nöyriä.

Tässä piilee kuitenkin kohtalokas erehdys. Emme tietenkään tahtoneet tai pyytäneet, että meistä tulisi sellaisia olentopja, joiksi hän aikoo meidät muuttaa. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, miksi tarkoitimme itsemme tulevan, vaan siitä, mitä hän luodessaan tarkoitti meidän olevan. Hän on keksijä ja me olemme pelkkiä koneita. Hän on maalaaja, me olemme vain maalauksia. Mistä me voisimme tietää, millaisiksi hän meidät tarkoitti? Hän on näet jo tehnyt meistä jotain aivan muuta kuin olimme ennen.

Kauan sitten, jo ennen kuin synnyimme, kun olimme äitiemme kohduissa, kävimme läpi useita vaiheita. Kerran muistutimme hyvin paljon vihanneksia ja kerran kaloja. Vasta myöhemmässä vaiheessa aloimme muistuttaa ihmislapsia. Ja jos olisimme olleet tietoisia itsestämme noina varhaisina vuosina, uskaltaisin väittää, että olisimme olleet hyvin tyttyväisiä vihannes- tai kalavaiheeseen emmekä olisi edes halunneet muuttua vauvoiksi.

Kaiken aikaa hän oli kuitenkin tietoinen suunnitelmastaan ja oli päättänyt viedä sen loppuun saakka. Jotain vastaavaa on nyt tapahtumassa korkeammalla tasolla. Saatamme tyytyä olemaan "tavallisia ihmisiä", kuten sanonta kuuluu, mutta hän on päättänyt toteuttaa aivan toisenlaisen suunnitelman. Tuosta suunnitelmasta pakeneminen ei ole nöyryyttä, se on laiskuutta ja pelkuruutta. Suunnitelmaan alistuminen ei ole omahyväisyyttä tai suuruudenhulluutta, se on kuuliaisuutta.

C.S. Lewis: Tätä on kristinusko

AAMEN!

* Määritelmä on oma käännökseni, joten laitan tähän alkuperäisen tekstin.

Kärlek= Engagerad och intresserad av den andra människan så att hon kan växa till sådan människa som Gud har planerat.

Ei kommentteja: