Kiihkeää menoa ja kielikylpyä

Lomani alkaa olla uhkaavasti lopussa. Neljä viikkoa on kulunut kuin siivillä. Leppoisan alkuloman jälkeen olen viettänyt melko nopeatempoista lomaelämää. Vesa aloittaessa työt suunnistimme lasten kanssa suomenruotsalaiselle perheleirille Piekämäelle, ja heti leiriltä kotiuduttuamme jätimme Anttonin kanssa muun perheen Sirpa-mummun huomaan ja lähdimme hurvittelemaan Tukholmaan. Sieltä palattuamme päivät ovat olleet melkein täydempiä kuin työaikoina, minkä vuoksi en ole ehtinyt edes kirjoittaa blogia.

Lähdin Pieksämäen leirille vähän skeptisin mielin. Mietin sitä, miten lapset selviytyvät ruotsinkielisellä leirillä. Epäilin etukäteen välillä omaa viihtymistänikin johtuen siitä, että minulla on hieman ristiriitainen suhde suomenruotsalaisuuteen. Pelkäsin myös kokevani itseni leirillä aivan ulkopuoliseksi. Niinpä pyysin Jumalalta rukouksessa konkreettista merkkiä saman päivän aikana, jos meidän oli syytä lähteä leirille. Sain kaksi selvää merkkiä eikä minun auttanut muuta kuin ilmoittaa porukka leirille.

Alkuleiri oli hieman raskas, koska lapset tarrautuivat vieraassa kieliympäristössä tiukasti minuun kiinni. Jaksoin kuitenkin hyvin, koska sain kaksi kertaa päivässä olla Hengellisen ohjauksen -kurssilla lasten ollessa samaan aikaan omilla kursseillaan. Kurssilla sain levätä Jumalan läsnäolossa ja oppia asioita, joista on varmasti hyötyä työssäni. Kirjoittelen niistä varmaan tulevaisuudessa blogissani, kunhan asiat ovat saaneet muhia rauhassa. Vapaa-ajalla lapset saivat nauttia äidin laatuajasta, kun leirillä saimme mennä viisi kertaa päivässä valmiseen ruokapöytään. Lisäksi vietimme leirillä aikaa vanhojen ystävien kanssa sekä tutustuimme uusiin ystäviin.

Loppuleiristä osallistuin kurssille, jonka teemana oli Hengen täyttämä elämä. Kurssilla haluttiin antaa tilaa Pyhän Hengen työlle. Niinpä lyhyen alustuksen jälkeen olimme aivan hiljaa Jumalan edessä ylistysmusiikin soidessa taustalla. Vajaan puolen tunnin hiljaisuuden jälkeen siunasimme toisiammme kolmen hengen ryhmissä. Tälläkään kerralla sanoja ei käytetty lyhyttä rukousta lukuunottamatta. Kurssin tunnelma oli uskomattoman hieno: Jumala hoiti ihmisiä syvältä ja paransi haavoja. Hiljaisuus toimi siinä mielessäkin hyvin, ettei kukaan ihminen saanut rukouksista mitään kunniaa eikä kenelläkään ollut minkäänlaisia suorituspaineita. Saimme vain levätä Jumalan rakkaudessa ja läsnäolossa! Leiri oli kokonaisuudessaan minulle suurta Jumalan hoitoa ja hänen läsnäolonsa kokemista. Se näkyi siinä, että minua itketti paljon leirillä. Se ei ollut kuitenkaan pahaa itkua, vaan itkua, joka hoiti ja vapautti. Sain kerätä leirillä voimia tulevia ponnistuksia varten. Ja taas sain huomata sen, miten Isä tietää minua paremmin, mitä tarvitsen. Siispä yritän pitää tulevaisuudessakin korvat höröllä sekä silmät ja sydämen auki, jotta olisin avoin Jumalan johdatukselle.